just a dot, too small to measure.

En ole koskenut ompelukoneeseen yläasteen jälkeen, mutta pääsiäisen kunniaksi yritin lyhentää kahta pallomekkoa. Niistä ensimmäinen, yllätys yllätys, Marimekon pallomekko, on vanha, mutta jäänyt todella vähälle käytölle. Jos olisin kaukaa viisas, olisin ottanut ennen-ja-jälkeen -kuvat, mutta pelkkä jälkeen -kuva saa nyt kelvata. Yritin siis nostaa poimutetusta ylemmäs ja lyhentää helmaa, vyötärölle jäi pari rumaa ryttyä, mutta kaukaa katsottuna mekko on ihan jees...

Ja hiuskriisiä pukkaa vaihteeksi, huoh. Vaalennetut latvat ovat epämääräinen takkukasa, tyvikasvu paistaa kilometrin päähän ja kauheus on kruunattu haalistuneen vaaleanpunaisella osiolla. Omaan väriin palaaminen houkuttelee edelleen jo ihan hiusten kunnonkin takia, ehkä kampaajani onnistuu taas jonkinlaiseen ihmeeseen, kunhan saan ajan varattua.

Äitini on vaihteeksi Suomessa, joten postaukset ovat vaihteeksi vähän harvemmassa, koska kannettavani hajottua netittömyys on vähän ongelma. Tosin, kun en voi jumittaa koneella, olen ollut hurjan aikaansaava: tein saksanläksyt ehkä toista kertaa lukio-historiani aikana ja siivoilin huonettani mutsilla. Muutan takaisin mutsille kesällä, kun se palaa ihan pysyvästi Suomeen, ja olen ihan sisustusfiiliksissä, sillä ainakin näissä kuvissa näkyvät kusenväriset kukkatapetit häipyvät vihdoinkin huoneestani!

and we don't want no fuss.

Kukkamekko ja nahkatakki, tällästä siis tänään.

Ihan hölmö päivä, olen yhä kipeä ja ihan tukkoinen. On vaan jumittanut, varsinkin autokoulun teoriatunnilla istuminen oli ihan tuskaa, kun koko ajan piti yskiä ja köhiä. No, kohta on pääsiäisloma, aikaa parannella ja laiskotella... Palaillaan asiaan huomenna, nyt ei oikein tekstiä irtoa...

i get the blues.

Päivän wanted -juttu numero yksi: turkoosi nahkatakki. Ihan tajuton! Hintakaan ei ollut reilun alennuksen jälkeen ihan mahdoton, joten mikäli pääsiäisen jälkeen olen yhtään rahoissani, taidan käydä hakemassa itselleni huikeimman kevättakin ikinä. Tai sitten odottelen, josko kirppisonni olisi myöden, sillä punainenkin nahkatakki voisi olla melko näppärä...

sun is in the sky oh why oh why.

Jos viikonloppu (poislukien vaalitulos), meni aivan ihanasti, just nyt fiilis on vähän vähemmän hehkeä. Maanantain syytä, tuo viikonpäivistä viheliäisin pisti tänään parastaan. Aamulla kökötin jo kahdeksalta terveyskeskuksella, mutta vasta yhdentoista pintaan oli niinkin dramaattinen diagnoosi, kuin korvatulehdus ja antibioottiresepti kourassa.

Sarjassamme Marimekkoholistin kootut tunnustukset: ostin viime viikolla yhden Maripaidan lisää. Jokapoikapaita kirpparilta, kaunis vaaleanharmaa väri ja just sopivasti edellisen omistajan käytössä pehmennyt, mutta silti siisti. Vyönkin ostin sille kaveriksi, nahkavyö 50 snt ei paljoa budjettia kaatanut.

Marimekkoholistilla taitaa tosin vielä tämänkin jälkeen olla muutama juttu esittelemättä... Kohta voin varmaankin hylätä kaikki muut vaatteeni, ja jatkaa elämää pelkästään Marimekkoon pukeutuneena. Sen kuitenkin lupaan, että Unikkoon en koske (poislukien Samu-Jussi Kosken toissakesän silkkinen unikkomekko...).

what the fuck.

Mitä helvettiä ihmiset on menneet äänestämään? Oikeesti, tämä voisi olla sellainen valtamedioiden yhdessä sopima myöhäinen aprillipila tai jotain? Olen entistä katkerampi, kun en vielä päässyt äänestämään...

Jos nyt kuitenkin yritän olla purkamatta vaali-angstiani tänne ja keskittyä päivän positiivisiin asioihin. Kuten auringopaisteiseen viikonloppuun. Lauantaina käytiin parhaan kaverin mäkkärissä juoruilemassa cokiksen äärellä, keinuttiin ja harkittiin katolle kiipeämistä. Illalla nähtiin muitakin kavereita, ja mä niin tykkään siitä fiiliksestä, kun saman pöydän ääressä nauraa hurjan monta huipputyyppiä.

Eilen kävin moikkaamassa kummityttöä Keravalla, ihanaa kun nahkatakissa tarkenee jo hyvin. Matkalla tuli eksyttyä myös kirppikselle ja Marimekkoon.Vaikka sneak peakit ovatkin universumin ärsyttävin rättiblogi-klisee, taidan sortua. Sellainen huipputapaus lähti nimittäin Marimekosta mukaan, esittelen sen paremmin myöhemmin!

frozen.

Olen nauttinut kevätauringosta, hymyillyt silmät keinotekoisesti kiillellen, käyttänyt punaista huivia ja Punahilkka -Converseja. Kävin myöskin katsomassa Punahilkka -elokuvan (luokattoman huono) ja luin pirun hyvän kirjan.

Anu Silferbergin Luonto pakastimessa käsittelee oikeastaan vähän kaikkea: ihmisiä, eläimiä, suomalaisuutta, uskontoa ja yhteiskuntaa. Teksti - kolumnien pohjalta kirjoitetut esseet - ovat suoraviivaisia ja teräviä.  Monen Silferbergin esiin tuomat asiat tuntuvat lähes itsestäänselviltä, tulee sellainen olo, että miksi en ole itse tätä tajunnut. Monimutkaisten asioiden monimutkaisuus tunnustetaan, eikä helppoa ratkaisua etsitä. Wow, suosittelen kaikille, jotka haluavat laajentaa ajatusmaailmaansa.

i know it doesn't make sense but still.

Minna Parikan kevät/kesä 2011 -mallisto Rosea Vulgaris ansaitsee ehdottomasti oman hehkutuspostauksensa. Olen ihaillut Parikan kenkiä jo vuosikausia, mutta surkean rahansäästökykyni takia en omista vielä pariakaan... Virhe, jolle on tehtävä jotain mahdollisimman pian.

Kevään mallisto on joka tapauksessa aivan ihana: värikäs ja kaunis. Uudet laukkumallit ovat aivan ihania, tuo sydännauhallinen varsinkin. Ja toisiksi ylimmän kuvan siniset rusettikengät ovat aivan täydelliset. Eikä hansikkaissakaan ole varsinaisesti mitään vikaa...

you won't see me alone.

Pari asua viikonlopulta... Mitähän tyylilleni on viime aikoina tapahtunut, ihan näin grunge-vibaista ja nuhjuista sen ei kyllä tarvitsisi olla. Pitää varmaan kaivaa hameet ja korkkarit kevään kunniaksi kaapeista.

Viikonloppu oli aika jännä. Kivat partyt, mutta toisaalta sitten hmm, kohta lähden koululle ja muutaman tyypin näkeminen voi olla lievästi sanottuna kiusallista... Wish me luck, että asiat vaihteeksi järjestyisi jotenkin kivasti.

for the weekend.

Koeviikon loppumisen, viikonlopun ja kesäfiilistelyn kunniaksi pätkäisin mutsin vanhat Levikset shortseiksi. Sitten raastoin niitä hetken, juustoraastin on paljon hiekkapaperia nopeampi "sopivasti kulunut farkku" -efektin luoja kuin hiekkapaperi tai housujen oikea kuluttaminen. Tosin projekti on vielä kesken, nämä saisivat olla vielä räjähtäneemmät.

Argh, taidan kohta kääntyä itseruskettavien puoleen... Tiettyyn rajaan asti kalpeus on minusta kaunista, mutta näytän ihan kuolleelta, ei hyvä, ei hyvä yhtään.

sunshine through the rain.

Kävin kirpparilla. Ostin paidan. Ja hmm, onpa vaikeaa arvata, että millaisen paidan. Eli taas yksi Marimekon raitapaita saapui kaappiini. Tosin tämä tapaus rikkoo totuttua linjaa: se ei ole mustavalkoinen, eikä se ole kokoa XL. Syytän kevättä.

Koeviikko on aika jees, huomenna on vapaapäivä. Ajattelin lähteä leffaan, joululahjaliput menevät kohta vanhoiksi. Päivänäytös, tai ehkä kaksi... Tänään olen menossa ensimmäiselle autokoulutunnille, jännää. Tai jotain, ei mulla oikein muuta... Vanha kamerankäppänäni tökkii, olisi miljoona kivaa juttua, mistä postata, mutta ilman kuvia se on vähän tyhmää. Nojoo, katsellaan.

i want to reach out.

Päivän annos tekotaiteellista paskaa, sori. Ja sori siitäkin, että vaihteeksi blogille on melko vähän aikaa. Olen huono olemaan kiireinen ja väsynyt, en saa yhtään mitään aikaiseksi. Sellaiset ikuisuusaiheet, kun ihmiset, suhteet ja ennen kaikkea ihmissuhteet aiheuttavat nekin omat juttunsa. Joskus olisi kiva ihan vaan osata olla, eikä aina ajatella kaikkea liian monimutkaisesti.