you're adorable when you're slow.

Olen ollut tällä viikolla erityisen ahkera kirjojen suhteen. Kävin pitkästä aikaa kirjastossa, ja mukaan tarttui pari kirjaa, joiden lukemista olen suunnitellut pitkään. Ensinnäkin Sofi Oksasen Stalinin lehmät, joka on kaikessa vastenmielisyydessään yhdellä sanalla kuvattuna todella vaikuttava. Toisena Claire Castillonin Pieni sydän jaksaa rakastaa, jonka yksi sana olisi ranskalainen. En tiedä miksi, mutta pikku novellit suorastaan huutavat rivien välistä todella ranskalaisia mielikuvia minulle.

Koulujutuista olennaisin on Saksan Peruskieliopin ostaminen. Kyseinen kirja olisi pitänyt hankkia jo viime syksynä, niin merkittävästi se on parantanut elämänlaatuani saksan opiskelun suhteen...  Koeviikko alkaa jo kummitella mielessä, pitäisi alkaa jo hieman selailemaan alueita, niin pääsisi helpommalla edellisenä iltana.

Bonuksena vielä yksi kirja, uusin päiväkirjani :D Kuten tästä blogin pidostakin voi päätellä, tykkään kirjoittaa elämästäni. Blogissa on toki omat hyvät puolensa (joista mainittakoon vaikka kuvat ja lukijat), mutta omaan päiväkirjaan saa ns. vakavammista asioista kerrottua ihan eri tavalla. Olen aika huono puhumaan asioistani, joten kirjoittaminen on mulle myös tosi tärkeä tapa käsitellä ja purkaa asioita.

Muita, jotka kehtaavat tunnustaa päiväkirjailun? (Ja mitä mieltä postauksen lopun kysymyksistä yleisellä tasolla? Madaltaako kynnystä kommentoida kun on jotain, johon suoraan vastata?)