sometimes life isn't easy.

Koska en koe mitään tarvetta pitää minkäänlaista hyvänmielen blogia (tiedättehän, sellainen blogi, joissa on tuoreita kukkia ja kotitekoisia leivoksia ja aurinko paistaa ja vaatteet ovat nättejä ja tukka aina hyvin?), niin totean, että tänään oli ihan paska päivä.

Aamu alkoi kahvilla ja tupakalla, se siitä röökilakosta taas. Loistava meno jatkui itkukohtauksella opon vastaanotolla, eipäs olekaan vähään aikaan tullut julkisesti vollotettua. Koulujutut ovat siis yhä edelleen ihan päin helvettiä, enkä vieläkään tiedä, olenko tämän kevään ylioppilas vai en. Pää alkaa hajoamaan tähän stressiin ja ahdistukseen ja sähellykseen, tekisi mieli vaan antaa suosiolla periksi ja valmistua vasta syksyllä. Välivuosi ei kyllä houkuttele yhtään, mutta aika todennäköiseltä se nyt kyllä näyttää...

Kaikkein turhauttavinta on, että en voi syyttää tilanteesta ketään muuta, kuin itseäni. Minä olen se, joka lintsasi melkein koko viimeisen jakson. Minä olen se, joka on jättänyt esim. liikuntakursseja kesken tai käymättä. Minun olisi pitänyt hoitaa omat opiskeluni kunnialla. En vaan ole jaksanut, saanut aikaiseksi, välittänyt. Ja nyt homma yllättäen kusee.

Koulujuttujen jälkeen suuntasin lohtushoppailemaan palkkapäivän kunniaksi. Olen kyllä ihan surkea taloudenpitäjä, säästövinkkejä vastaanotetaan! Ei sillä, kyllähän minä vielä yhdet kengät tarvitsin (joopa joo...), ja aivan ihanat sandaalit löytyikin, esittelen ne joskus toiste. Lisäksi käytiin kaffella kaverin kanssa, sainpahan angstailtua jollekulle, ja valkosuklaamuffinssin jälkeen mieli oli huomattavasti parempi. Vielä kun saisi itseä niskasta kiinni ja asiat hoidettua, helpommin sanottu kuin tehty.

Jakku Lindex, paita Herra Ylppö-fanipaita, farkut Cheap Monday, punaiset sandaalit Palestiinasta.

weekend wars.

Takana on aivan huikea viikonloppu, lauantaina oli vaihteeksi Rikospaikka-klubi Swengissä ja voi mitä menoa, ihan mielettömän kivaa! Huippumusaa ja huipputyyppejä, basso jauhoi ja tanssittua tuli oikein huolella, ja vähän pussailtuakin, hah. Tämän kokoisessa kaupungissa piirit ovat tosin aika pienet, mutta ei voi mitään...

Tänään suunnattiin kaveriporukalla jonnekin Tuusulan perukoille jonkinlaisen kosken rannalle. Virallinen tekosyy luontoretkeen olivat eräät pari viikkoa sitten olleet synttärit. Grillailtiin ja hengailtiin, ja vaikka en todellakaan ole mikään tervehenkinen ja reipas ulkoilmaihminen, oli tosi mukavaa :))

Päällä oli yksi viime aikaisista kirppislöydöistä, Acnen paita, joka on edestä ohutta puuvillaa ja selkä puolestaan on läpikuultavaa silkkiä. Käytännöllinen ja tavallaan arkinen peruspusero, mutta kuitenkin siinä on jokin juju, mistä tykkään. Ja mitä olisikaan kliseinen rättiblogi ilman iPhonella otettuja peilikuvia, Pixlr-o-matic -muokkauksia ja Marc Jacobsin Daisya...? 

Takki CTRL, paita Acne, shortsit Cheap Monday, lasit Ray Ban, reppu Fjällräven, kengät Converse.

voodoo people.

Tänään olen ollut ahkera. Ensin nyhersin koko aamun rästissä olevia kouluhommia - stressaa ja ahdistaa yhä - sitten kävin lenkillä. Minä, sohvaperunoiden kruunaamaton kuningatar. Oho. Olen tosin niitä ihmisiä, jotka laittavat ripsaria lenkille. Näytän muutenkin juostessani kohtalaisen urpolta, joten asialle voi sentään teeskennellä tekevänsä jotain... Auringonpaisteessa lintukin on päässyt ulkoilemaan, se on edelleen ihana.

Päivällä kuvattiin lyhytelokuvaan yksi kohtaus. Harrastin joitakin vuosia teatteria, mutta se vähän muiden kiireiden takia jäi. Oli ihan käsittämättömän kivaa päästä pitkästä aikaa heittäytymään ja revittelemään. Kyseessä oli riitelykohtaus, joten meikä rähjäsi oikein huolella. Niin hauskaa, tekisi mieli mankua takaisin vanhaan teatteriryhmään! Tai jatkaa elokuvaprojekteja ihan vaan omaksi iloksi jatkossakin.

Paluu juoksenteluaiheisiin, eli iPodissa tehosoitossa Progidy, kyllä kevenee askel. Enää pari viikkoa, sitten Jäähalli ja livekeikka, en malta odottaa!

hold your horses.

Näin maanantaiaamuna on hyvä hetki purkaa melko vauhdikkaan viikonlopun kuvat ennen töihin raahautumista. Oli nimittäin melko harvinainen viikonloppu, sillä sekä perjantai että sunnuntai olivat vapaapäiviä.

Perjantaina pari kaveria ilmestyi lounaalle, kanasalaattia punkkupullollisen ja PARSAN kera. Parsavouhoutukseni on saanut jo ihan naurettavat mittasuhteet, mutta se on hyvää. Ja keväistä. Ja ihanaa. Ja hyvää. Ja keväistä. Ja niin edelleen. Lounaan ohessa suunnittelimme lyhytelokuvan käsikirjoituksen, tarkoitus olisi ihan vaan huvikseen kaveriporukalla testailla pienen filmin tekemistä. Saa nähdä, mitä siitä tulee.

Tämä kuva esittelee kai tukankasvatusprojektin etenemistä. Life hiusteho-purkki alkaa olla lopussa, voin ehkä kirjoitella siitä myöhemmin lisää. iPhone on edelleen aivan ihana, en tajua miten olen tullut toimeen antiikkisella Nokiallani näinkin kauan. Lintupaita on uusi, ostettu Lahdesta jostakin outlet-liikkeestä, mistä raahasin mukaani kaikkea muutakin mahtavaa.

Lauantaina käytiin ulkona. Ensin pelailtiin bilistä, olen edelleen ihan surkea. Kun biljardipaikassa alkoi soitaa epämääräinen punkrock-bändi, vaihdettiin baaria, pelattiin Aliasta ja siitä sitten vielä parin mutkan kautta jatkettiin yhdelle kaverille polttelemaan vesipiippua. Kotona neljältä, hups.

Sunnuntaina olo oli aamulla varsin hutera... Siinä vaiheessa, kun oletin olevani jotenkuten ajokunnossa, huristelin tallille. Sen jälkeen kun "minun" hevoseni joulukuussa muutti toiselle puolelle Suomea, eivät heppajutut oikein ole kiinnostaneet. Tavallaan tekisi mieli käydä yhä tallilla, mutta ei mikään muu heppa vaan ole yhtä ihana.

Tallilla oli match show, eräänlainen hevosnäyttely. Tarkoitus oli mennä ihan vain katsomaan, mutta lopputuloksena päädyin letittämään, puunaamaan ja kehäänkin asti. Yli 170cm korkea "pikkuneiti"oli vähän erimieltä kulkusuunnasta ja vauhdista, kuten yläkuvasta näkee... Mutta ainakin oli tukka hyvin!

Illalla kävin mummon kanssa kahvilla ja sitten jatkoin kaveriporukalla katsomaan jääkiekkoa. Lätkä on ainut penkkiurheilulaji, jota jaksan seurata edes vähän ja kyllähän kotikisat ova aika kivat. Nyt pitäisi taas jaksaa uusi viikko, paljon töitä ja koulujuttuja edessä...

eikä pitänyt tietää, mitä huomenna.

"Kadut tuota varmasti, kun olet 60", sanoi äiti, kun vihdoin näki tatuointini.

Äitikullan näkemykset jotakuinkin kaikesta mahdollisesta poikkeavat omistani aivan täysin, joten en pahemmin jaksanut loukkaantua. Ehkä haluan jotakin muuta, kuin rivin Laudatureja ylioppilastodistukseen, tervehenkisen urheiluharrastuksen, pakkomielteistä pänttäystä pääsykokeisiin, turvallisen uran, 1,8 lasta, farmariauton ja omakotitalon, tavanomaisen elämän... 

Tietenkin on mahdollista, suorastaan todennäköistä, että mieleni muuttuu joskus. Juuri nyt olen kuitenkin nuori ja sen verran naiivi, että uskon pystyväni johonkin aivan muuhun. Toivon, että pystyn rohkeasti, ennakkoluulottomasti ja spontaanisti tekemään, kohtaamaan ja näkemään erilaisia juttuja, jännittäviä paikkoja ja mielenkiintoisia ihmisiä. Jotain ihan muuta, kuin keskiluokkainen perus-elämä Suomessa.

Niin. Tatuoinnista oli tarkoitus alun perin kirjoittaa, mutta innostuin paasaamaan. Tatuointi, se on siis otettu IvanaHelsingin Kluuvin liikkeessä, Sailor Ink-teemapäivänä helmikuussa. Maksoi kaksikymppiä ja päätös ottaa se oli hetken mielijohde, tavallaan. Tatuoinnista olen haaveillut ikuisuuksia, mutta pääskynen nilkkaan, ei todellakaan ykkössuunnitelmani. Pääskyskuva on Ivanan printistä, eli pari mutkaa suoristaen, minulla on Paola Suhosen suunnittelema tatuointi. Ja yhä edelleen, kaikella nuoruuden naiiviudellani höystettynä, se on ihana.

klara vappen.

Sanat ovat viime aikoina olleet vähän väkinäisiä ja hukassa, mutta kiitos omenapuhelimen, satunnaiset tilannekuvat ovat alkaneet viehättää. Tässä vappulounas ja puistoleikkejä maailman parhaan pikkuneidin, 3-vuotiaan kummityttöni kanssa. Tädin kultamurun kanssa oli ihanaa keinua ja puhaltaa saippuakuplia auringonpaisteessa.

Näin ei ehkä pitäisi sanoa, sillä universumi varmasti kostaa lähettämällä vielä yhden takatalven tai vähintäänkin kaatosateen, mutta nyt tuntuu, että se vihdoinkin olisi täällä, KESÄ.

dokasin eilen ja sitäkin ennen.

Kiitos Samuli Putro, kuvaat vaihteeksi viikonloppuani todella hyvin. Aika monta lempi-ihmistäni kävi eilen meillä tekemässä lisätilaa viinakaappiini, jonka tilavuuden rajallisuus on ollut ongelma jo kauan. Vanhat kunnon kotibileet, tulee baari-iltaa huomattavasti halvemmaksi, eikä kotiin nukkumaan ole pitkää matkaa.

Pojat vähän meditoivat, sitten polteltiin vesipiippua (omenanmakuinen on suosikkini!), laulettiin Singstaria (Egotripin Matkustaja on paras!), pelattiin korttia (ristiseiskaa!) ja luonnollisesti juotiin, sellaista perusmeininkiä. Oli huippukivaa, kesäistä, lämmintä, kivoja tyyppejä, kupliva, mukava humalatila.

Viinaa tosiaan erinäistä ulkomaan- ja laivamatkojen ansiosta oli vähän kertynyt, joten baarimikon leikkiminen oli varsin monipuolista: mustikkashotteja, gin toniceja, Jack & Cokea ja niin edelleen ja niin edelleen... Erityismaininta Maijan (kuvassa alla, meillä on molemmilla uudet puhelimet, joten kuvia joissa kuvataan toisiamme on aika monta... :D)  älyttömän hyville mojitoille, niin kesäistä ja raikasta!

Tänään on hyvä darra-"aamu", pekonimättöä, kunnon kahvia ja tuoremehua aamupalaksi, kämppä on kohtalaisen siistissä kunnossa, olo ei ole niin paha kuin eilisestä viinan määrästä voisi olettaa ja ulkona on upea sää ja hymyilyttää. Loppupäivän tavoitteet: 50 sivua pääsykoekirjaa ja tyhjät pullot kauppaan.

suomenlinna.

Käytiin eilen porukalla Suomenlinnassa, melkein hävettää tunnustaa, mutta en ole varmaan koskaan aiemmin edes käynyt siellä... Aurinkoinen kevätpäivä oli kuitenkin hyvä päivä mennä moikkaamaan yhtä kaveria, joka on siellä intissä. Aku Ankka-tyylinen seiloriunivormu on aika symppis, vai mitä?

Sisäinen lapseni ei voinut vastustaa puuhun kiipeämistä, henkisesti 5v. täällä moi. Ja nuo talot, ne olivat aivan ihania. Kuin aika olisi pysähtynyt sata vuotta sitten. Pitää joskus mennä paremmalla ajalla ja lämpimämmällä säällä uudelleen, olisi kiva kierrellä kauemmin ja tutustua paikkaan kunnolla.

mylly ja swengi.

Olen joskus aiemminkin sanonut, mutta ehdoton lempipaikkani Järvenpäässä on vanhan, tyhjillään olevan Myllyn katto. Rakennus on ränsistynyt ja autio, mutta siinä on ihan omanlaistaan tunnelmaa. Katolla on hienoa olla kaiken yläpuolella, sieltä on kiva tarkkailla tätä toisinaan niin ankeaa pikkukaupunkia, autoja, junia, ihmisiä. Lisäksi katolla käyminen kuuluu ehdottomasti kevään merkkeihin, sillä juuri auringon paistaessa paikka on parhaimmillaan. Harmittaa vietävästi, kun tuo ollaan purkamassa... 

Vielä enemmän harmittaa kuitenkin toista "parasta Järvenpäässä" -paikkaa, lempikuppilaani Swengiä uhkaava purkutuomio. Tunnelmaltaan ja kulttuuriarvoltaan mesta on jotakin aivan ainutlaatuista, joten ollaan kaveriporukalla pyritty vaikuttamaan asiaan ja saamaan kaavoitussuunnitelmaa muutettua. Ruohonjuuritason kansalaisaktiivisuus toivottavasti kannattaa, nettiadressissa on satoja nimiä ja meidän pieni juttumme mainittiin paikallislehdessäkin. Pitää toivoa parasta, ainakin alkuun vastaanotto on ollut yllättävän hyvää.

minä ja ville ahonen.

Mekko Vila, jakku Lindex, kengät Vagabond, laukku Sigal Dekel (Israel), vyö Rhodokselta.

Kevyen 8h työpäivän jälkeen autoilin eilen illaksi Helsinkiin, onnistuin löytämään oikean paikan ja parkkeeraamaan nätisti ja muuta sellaista aika huikeaa. Suuntana oli siis Korjaamo, Folks-festarit ja ennen kaikkea Minä ja Ville Ahonen esiintymässä. Suosittelen lämpimästi kyseiseen yhtyeeseen tutustumista, hypnoottista, utuista ja erinomaista musiikkia, tykkään.

Yleisö tosin olisi voinut olla runsaslukuisempikin ja enemmän menossa mukana, mutta toisaalta, toimi se noinkin. Korjaamolta me kuitenkin häivyimme aika pian Henry's Pubiin, siellä soitti The BAnd The Band. Sitä käytiin katsomassa muutama viikko sitten Hyvinkäällä, ja meno on kyllä molemmille kerroilla ollut varsin... Energistä, hyvällä tavalla.

Kuva on muuten napattu uunituoreella iPhonellani, liityin entistä enemmän omena-uskovaisten kerhoon, kun MacBook ja iPod saivat uuden lajitoverin. On se vaan ihana, Angry Birds -addiktioni vaikuttaa lupaavalta ja suojakuoret ovat tietenkin pinkit.