Rakastan lukiota. Tarkemmin ÄI05 -kurssia, koska kirjoitamme esseitä, ja yksi aihevaihtoehdoista oli tämä:
"Ainoastaan sydämellään näkee hyvin. Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä."
Pikku Prinssi on minun elämäni tärkein kirja. Ollut viime vuosituhannen puolelta, suunnilleen siitä asti kun opin lukemaan. Aluksi luin sitä kuin satukirjaa, vaikka jo silloin teoksessa oli jotain poikkeuksellista. Jotain samantyyppistä taikaa, kuin Harry Pottereissa, mutta paljon, paljon voimakkaampana. Välillä kirja on hyllyni kunniapaikalla lukematta jopa vuosia, mutta aina silloin tällöin tulee tunne, että se on otettava esiin. Kirja on surullinen ja koskettava, enkä pysty lukeman sitä itkemättä. Silti saan siitä voimaa ja jaksamista, saan omia ajatuksia selviteltyä. Teoksen herkkä ja tavallaan yksinekrtainen filosofia puhuttelee vuodesta toiseeen.
Juuri nyt on taas sellainen olo, että Pikku Prinssi olisi luettava. Ja alussa mainitsemastani esseestä on kirjoitettava loistava. Ja tämä ei oikeastaan liity blogiini mitenkään, mutta jonnekin oli pakko kirjoittaa. Ottakaa tämä vaikka kirjavinkkauksena, mikäli olette jollain käsittämättömällä tavallaa onnistuneet missaamaan kyseisen kirjan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti