kirppisjumalien lempilapsi.

Meikämuikulla on tuossa yläkuvassa aihetta näyttää sekopäisesti virnuilevalta kuolleelta kalalta, sillä päällä on pari varsin fantastista kirppislöytöä: Burberryn duffeli ja villahuivi. 

Haahuilin viime viikolla järvenpääläisellä kirppiksellä, sillä, jolla en normaalisti käy ikinä. Nämä sitten pistivät silmään, ensireaktio oli tosin "plääh, taas feikkejä". Zoomailin kuitenkin takin tarkemmin läpi, vuorikangas oikealla tavalla ruudutettua, laatu viimeistä saumaa ja napinläpeä myöten ihan käsittämättömän hyvä, merkkilappukin oikeanlainen, hintalappu edullinen, mutta ei liian halpa. Siinä vaiheessa puristusote henkarista tiivistyi kummasti.

Kassan kautta kotiin, ja ensimmäisenä googlailemaan tarkempia yksityiskohtia, vintage-Burberyjen merkkilappuja ja E-bayn aitoudentunnistusoppaita. Virne naamalla leveni entisestään, sillä varsin lupaavalta vaikutti ja lopulta sitten Purseforumilta (josta löytyi muuten tunnistusapua muillekin jutuille kuin laukuille!) varmistettiin, että olen ollut kirpparijumalien suosiossa, aitoja ovat.

Ja kyllä, Burberryn takit ovat minulle samankaltainen pakkomielle kuin vaikka toteutunut unelmani Minna Parikan kengistä, tai ikuisuushaaveeni vielä jonakin päivänä omistaa Mulberryn Bayswater ja Chanelin 2.55. Ja Louboutinit... 

Ruutukuosiin liittyen, en oikein tiedä, mitä mieltä olen merkkivouhotuksesta, vaikka aika usein siihen itse sorrunkin. Brändihoroilussa en varmastikaan ole pahimmasta päästä, mutta silti, kyllä minulle vaatteiden merkeillä on väliä. Feikkituotteisiin kantani on ehdoton ei, mutta välillä pistää ärsyttämään, kun merkkivaate-status ja laatu/eettisyys/hinta eivät todellakaan kulje käsi kädessä... Onneksi on kirppikset, joista löytää niin merkkijuttuja kuin ei-merkkijuttuja hyvällä hinnalla ja kierrätyspuolikin on suurimmaksi osaksi kohdallaan. Esim. nämä Burberryt ovat arvioni mukaan noin 80-90-luvulta, ja silti todella hyväkuntoisia.

daylight.

Teoriakoe meni tänään läpi, ah ihanaa, ei tarvitse enää siitäkään stressata. Lomakauden takia inssi on vasta parin viikon päästä, mikä vähän tympii, sillä kesäduuniin on nyt pakko kulkea bussilla. Ja olisihan se kiva mahdollisimman kiva päästä autoilemaan ihan itse. 

Niin, eilein kirjoitin jotain niistä kukkamekoista... Tämän päivän tapaus on kirppikseltä ja kaipasi vähän helman fiksailua,  mutta on nyt just hyvä. Käytiin päivällä mummon kanssa juhlistamassa teoriakokeen läpimenoa lempikahvilassani, ja kohta lähden moikkaamaan kaveria, jonka kanssa alkukesän aikataulut ovat menneet aika pahasti ristiin, mutta tänään ollaan molemmat kaupungissa (:

Mekko & vyö kirppis, reppu: Fjällräven, kengät Vagabond, aurinkolasit Ray-Ban. 

crochet dress.

Viime kesänä virkatut pitsimekot alkoivat näyttää yllättävän kivoilta, ja tekevät niin ainakin mun silmissäni myös tänä vuonna. Tämä on oikeastaan tosi mummomainen neuletakki, mutta pituutensa vuoksi riittää pitkän topin kanssa just ja just kesämekoksi. Sisäinen hippini on iloinen, eikä parin euron kirppishintakaan haitannut.

Tänään on mustavalkoisten kuvien päivä, sillä opin viimeinkin paremman tavan muuntaa kuvat mustavalkoisiksi muuntamatta niitä samalla ylirakeiseksi pikselimössöksi. Tässä muutama satunnainen asukuva viime päiviltä, kokonaisuudet eivät olleet tarpeeksi kivoja omiin postauksiinsa, mutta menevät näin. Molemmissa turkoosi nahkatakki, olen vähän jumittunut sen käyttämiseen...

sunshine through the rain.

Kävin kirpparilla. Ostin paidan. Ja hmm, onpa vaikeaa arvata, että millaisen paidan. Eli taas yksi Marimekon raitapaita saapui kaappiini. Tosin tämä tapaus rikkoo totuttua linjaa: se ei ole mustavalkoinen, eikä se ole kokoa XL. Syytän kevättä.

Koeviikko on aika jees, huomenna on vapaapäivä. Ajattelin lähteä leffaan, joululahjaliput menevät kohta vanhoiksi. Päivänäytös, tai ehkä kaksi... Tänään olen menossa ensimmäiselle autokoulutunnille, jännää. Tai jotain, ei mulla oikein muuta... Vanha kamerankäppänäni tökkii, olisi miljoona kivaa juttua, mistä postata, mutta ilman kuvia se on vähän tyhmää. Nojoo, katsellaan.

there ain't no doubt about it.

 

Pikapikapostaus, olen juuri lähdössä kampaajalle, jäätävä tyvikasvu ainakin katoaa, ellen keksi jotain vielä radikaalimpaa... Työhaastattelut sujuivat ihan ok, nyt vaan toivon parasta, että jompaan kumpaan hommaan pääsisin. Ostin myös raitapaidan, yllätys yllätys Marimekkoa ja kirpparilta. Yliväljä malli on just makuuni hyvä ja hei raitoja, ei niillä voi mennä pieleen.

one of those mondays.

Hölmö päivä tänään, olen ollut ihan pihalla ja oikein mikään ei vaihteeksi ole sujunut. Tyypillinen maanantai...

Joka tapauksessa, tälläisen veskan ostin viime viikonloppuna kirpparilta. Toiveena oli keskikokoinen ruskea nahkalaukku, jossa on pitkä olkahihna ja kunnollinen solki/vetoketjukiinnitys. Kaikki toiveet täytyivät. Harvinaista, kirppikseltä löytyi jotain täsmällisesti etsittyä, kun normaalisti sieltä poimii mukaan vain tajuttomia satunnaislöytöjä.

Illan ohjelmana Fight Club. Olen täydellisen vastustuskyvytön Anttilan alennusleffoille, yleensä yritän kiertää ne turvallisesti kaukaa. Eilen eksyin kuitenkin selailemaan leffahyllyjä ja tämä tarttui mukaan. Onhan se nii pirun hyvä, että sillä on ihan perusteltu paikka dvd-hyllyssä, vai mitä?

one day i'll fly away.

Kävin lauantaina Lahdessa kiertelemässä kauppoja ja kirppiksiä ja sain ostoslistaltani rastittua useamman kohdan yli. Ensimmäisenä esittelyssä lintubongaritakiksi ristimäni ohut parka: sopivan pituinen ja mallinen, eli ei liian säkkimäinen ja väriltään kivan tummanvihreä, kuva vähän vääristää. Täydellinen kevättakki nille päiville, kun trenssi tuntuu liian asialliselta ja hienostuneelta.

cartwheels.

Pitääkö alkaa huolestua, kun minä, perusnegatiivinen ja mustassa jumittava, pistän päälleni vaaleanpunaisen jakun? Hyväntuulisuuden puuska ei vieläkään ole mennyt ohi, kummallista. Kohta karma palauttaa minut raiteilleni jollakin pikku katastrofilla, ihan varmasti.

Jakussa ei kuitenkaan ollut mitään vikaa, itse asiassa sitä kehuttiin paljon. Itse en ole ihan varma, onko tämä nyt sitten niin 'minua', mutta menkööt näin hyvänä päivänä. Kirppisjakku, ostettu joskus vuosi sitten. Ja virittelin sitä niittivyön raadolla, kymmenen pikkuniittiä kauluksissa tekevät tästä suorastaan rockin (not.)

Eipä tänään jännempää, kiva päivä, kivoja ihmisiä ja sellaista. (Mistä uusi, positiivinen minäni voi kirjoittaa blogiin? Valitusvirret kyllä sujuvat, mutta monisanaiset "kaikki on kivaa ja ihanaa" -selvitykset eivät kyllä onnistu...) Päivän suurin pettymys oli, kun minä, kangaskassihamsteri numero1, jouduin ostamaan muovipussin lähikaupasta... Traagista.

some kind of dream.

Tänään tuntui keväiseltä. Aamukin sujui kiireen ja kiukuttelun sijaan ihanasti: nukuin pitkään, kirjoittelin novelleja (tosi kiva luovan kirjoittamisen kurssi koulussa) ja join kahvia lempimukistani. Puin päälleni raitapaidan ja laitoin punaista huulipunaa. Puin jopa trenssitakin (!!!), enkä siltikään palellut. Otin mukaan pienemmän käsilaukun, ja olo on ihanan kevyt, kun ei tarvitsekaan raahata koko omaisuutta mukana.

Raitapaita vilahti kuvissa jo pari postausta sitten. Rakastan raitapaitoja, mutta olen vähän nirso. Marimekon paidat ovat minun maailmassani ainoat oikeat raitapaidat. Valitettavasti ne ovat vähän kalliita, mutta kirppareilta niitä löytyy ihan mukavasti. Tämä maksoi neljä euroa, ja on ihan täydellinen: mustavalkoinen, väljä ja rento. Tykkään.

Hiusväristäkin piti kerota lisää, tässä toivon mukaan havainnollistava kuva. Vähän liian kellertävän blondin joukkoon laitettiin tummempia raitoja, tämä on todennäköisesti ensimmäinen askel kohti omaan maantieväriin palaamista.

three colours: red.

Joskus yläasteella pukeuduin pelkästään mustaan ja punaiseen, jonka jälkeen olen kiertänyt punaisen värin enemmän tai vähemmän tietoisesti kaukaa. Tänä syksynä punainen on kuitenkin yllättäen alkanut näyttää raikkaalta ja uudelta, joten ostoslistalla on keikkunut vaikka mitä punaista. Ja blogissakin näkyy uuden ulkoasun myötä punaista!

Yritin etsiä villatakkia Helsingistä lahjaostosten yhteydessä. Kaikki peruskaupat myivät 100% akryyliä, oikeasti villaisten hintalappu hirvitti. Piiitkästä aikaa raahauduin sitten kirpparille tänään, ja sieltä löytyi. Ei tässäkään tosi villaa ole kuin puolet, mutta on sekin parempi kuin ei mitään.

Operaatio "Neulo punainen jättihuivi" keskeytyi, kun lanka loppui, ehkä se voisi olla seuraavana vuorossa?

i'll cross the sky for your love.

Kävin sunnuntaina pitkästä aikaa kirppareilla. Yhden jutun löysin: Samu-Jussi Kosken Marimekolle suunnittelema neuletakki. 5 euroa, ei paha. Materiaali on villa-lyocell-sekoitetta, ja aivan ihanan tuntuista. Väljä mallikin miellyttää  (kokolapussa lukee XL), eikä harmaan sävyssäkään ole valittamista. Tämä on päätynyt heti päivittäiseen käyttöön, eli mustalla Marimekko-neuleellani, jota käytän pelottavan usein, taitaa olla kilpailija.

Taustalla on muuten huonettani äidiltäni (talossa asuu tällä hetkellä isovanhempani, kun äiti on ulkomailla töissä). Järjestin huoneen uudelleen, mutta punaisen ja vaaleanpunaisen yhdistelmä hieman epäilyttää...

wouldn't wanna change a thing.

Äiti oli lomalla Suomessa ja pääsin vähän penkomaan sen kaappeja. Mukaan lähti mm. laukkuja, pipoja, hattuja ja ihana kynsilakka. Esittelyvuorossa ensimmäisenä on kuitenkin farkkupaita. Pehmeäksi kulunut, ohut, mutta kestävän tuntuinen. Ihanan väljä ja rento. Tykkään.

after that and ever after i haven't had a clue.

On näköjään olemassa tapa, jolla paatuneimmankin shopaholicin saa kirpputorille: 2 paria suomalaisia nahkasaappaita yhteensä 12 euroa. Ehkä mun olis aika muuttaa käsityksiäni ja eksyä 2nd-handin ihmeelliseen maailmaan useamminkin? Eksymisessä tämän päivän visiittissä Fidaan oli kirjaimellisesti kyse, saksan kokeen jälkeen jäi pari tuntia aikaa tapettavaksi ja Fida oli lähellä.

Tässä nämä ihmeelliset kengät nyt sitten ovat. Mustat ovat Aaltoset ja kiiltonahkaiset ovat Janitat. Jälkimmäisten kiiltonahkapinta ja mustan ja ruskean yhdistelmä on joo hieman outo, mutta jollain kummalla tavalla ne viehättivät. Eivätkä olleet kalliit, jos jäävät käyttämättä. Löysin myös yhden kivan kevätvaatteen, mutta esittelen sen myöhemmin erikseen (:

Voisin vielä purnata loputtomiin suomalaisten kenkien yleisen tylsästä ulkomuodosta. Kun kerran materiaalit ja laatu ovat kohdallaan, miksi kaikkien kenkien on näytettävä ihan mummomaisilta? Mallit ovat umpitylsiä, korot turvallisen matalia ja rohkeammat värit ihan tuntematon käsite ja niin edelleen. Okei, ehkä kengät tosissaan ovat suunnattu selkeästi vähemmän kenkien ulkonäköön huomiota kiinnittäville aikuisille, mutta ärsyttää silti. Olisi ihan hauska ostaa suomalaisia kenkiä ihan periaatteestakin, mutta nytpä sitten kuskaan rahani Ruotsiin Vagabondille...