Valoa ja virtaa

Pakko aloittaa puhumalla säästä: ihana, ihana KEVÄT. Auringonpaiste innosti kevätsiivoukseen, kirppispöytä on varattu vaatekaapista karsiutuneille kamoille ja kohta voi toivon mukaan vaihtaa talvisaappaat tennareihin. Vihdoinkin.

Olen vaihteeksi suhannut väliä Helsinki-Tampere vähän liikaakin, onneksi pääsiäisestä tulee kiva pieni loma tähän väliin. Ja toisaalta, mahtavien juttujen parissa vouhottaessa ei junassa istuminenkaan käy niin pahasti hermoille. (Eikä tenttikirjaan keskittyminen onnistu missään muualla niin hyvin, kuin junassa.)

Tosin, ensi viikon jälkeen loppuu kaikki ylimääräinen tekeminen, sillä minä ja pino pääsykoekirjoja muutamme kirjastoon pariksi kuukaudeksi. Kammottaa vähän jo etukäteen, mutta toisaalta on hyvä päästä ihan konkreettisesti tekemään jotain unelmiensa opiskelupaikan eteen.

Eilen oli päällä secondhand -neule, Cheap Monday farkut ja Weekdayn kengät. Alepinosta kuudella (6!) eurolla poimitut popot palvelevat jo kolmatta talvea, vaikka alkavatkin olla vähän kärsineet.

Siivouspäivä Ville Ahosen seurassa

Jos nyt joltakulta on mennyt ohi: Minä ja Ville Ahonen on aivan loistava.

Viime lauantaina rämmin lumituiskussa ja flunssasta pökertymäisilläni Koko-teatteriin levynjulkkarikeikalle, joka oli aivan mieletön. Uusi levy Mia on soinut siitä asti tauotta, sekin on aivan huikea. Ensi lauantaina MVA olisi Tampereella, joten taidan fanityttöillä itseni Telakalle...

Tästä pääseekin oivalla aasinsillalla siihen, että tänään siivoillessani kiinnitin keikalta puolivahingossa nyysimäni julisteen oveeni. Huoneeni on muutoin lähes kokonaan valkoinen ja seinät ovat tyhjät, joten tuo sopii ihan hyvin kokonaisuuteen. Kaapin pohjalta löytyi myös lonkkarini, joka sai aikaan järjettömän kesän kaipuun. Nostin laudan lattialle tilapäiseksi kenkätelineeksi odottamaan kuivaa asfalttia.

Tällä viikolla olen vaihteeksi melkein koko viikon Tampereella. Sen sijaan, että olisin tylsistynyt, yksinäinen ja onneton, olen tietoisesti yrittänyt keksiä kaikkia mahdollisimman kivoja juttuja tehtäväksi. Voitin Imagen kisasta pari vapaalippua Tampere Film Festivaleille, joten huomenna suuntaan leffaan.

Marisha Rasi-Koskinen - Valheet

Olen haaveillut lukupiiristä jo kauan. Että luetaan jotain kiinnostavaa yhdessä, sitten juodaan teetä (tai viiniä), syödään keksejä ja keskustellaan kirjasta. Luonnollisesti olin siis aivan täpinöissäni, kun pääsinKoko lailla kirjallisesti - palstan lukupiirin ensimmäiselle kierrokselle mukaan.

Ensimmäinen kirja, Marisha Rasi-Koskisen Valheet, tipahti viime viikolla postiluukusta. Minulla ei ollut minkäänlaisia ennakko-odotuksia kirjasta, mutta takakannen perusteella se vaikutti tylysti ilmaistuna melko tekotaiteellselta paskalta, valo heijastuu vesipisarasta, joka pysähtyy kasvin lehdelle ja muuta yhtä runollisen lennokasta...

Onneksi olin väärässä! Höttöisen sijaan teksti olikin suorastaan hypnoottista. Kirja koostuu useammasta tavallaan erillisestä tarinasta, jotka kuitenkin nivoutuvat ikään kuin ohimennen juoneltaan toisiinsa ja kaikkia niitä yhdistää myös tapahtumapaikka, joka on jokaisessa tarinassa voimakkaasti läsnä. Kirjan miljöö on sateinen kaupunki, sateinen, harmaa, saasteisen ja niljaisen oloinen paikka, jossa aurinko ei ikinä paista.

Hahmoja on paljon, ja he ovat melko eriskummallisia - sokeaa teeskentelevä mummo, pillerikauppias, nuorisojoukko, vieraan naisen lapseksi tekeytyvä tyttö ja niin edelleen. Mutta pohjimmiltaan tyypit ovat sympaattisia, jotenkin inhimillisiä ja uskottavia kaikessa sekopäisyydessäänkin. Sellaisia, joista haluaa tietää lisää.

Luin kirjan parin tunnin junamatkan aikana ja se sopi täydellisesti yhteen ohikiitävän lumisen ja utuisen maiseman kanssa. En ole itse viime aikoina lukenut oikeastaan lainkaan fiktiota, joten Valheet tuntui mukavan pehmeältä paluulta kaunokirjallisuuden pariin. Kieli oli taidokasta ja monipuolista, mutta ei lainkaan teennäistä. Kirja oli todella nopealukuinen ja tavallaan kevyt, ehkä jopa vähän nuortenkirjamainen.

Mikäli haluat lukea vakavamielistä ja ryppyotsaista korkeakirjallisuutta, tämä ei välttämättä ole paras mahdollinen teos sinulle. Mutta jos haluat yksinkertaisesti lukea jotakin hyvin kirjoitettua ja kiehtovaa, Valheet on erittäin hyvä vaihtoehto.