ylivalotus on ystävä?

Mitäpä muuta sitä maalla tekisi, kuin kuvaisi omaa naamaansa. Tai omia sormiaan, useaan kertaan paikkailtua ja silti taas vähäsen lohkeillutta täydellisen punaista kynsilakkaa. Tai sateista maalaismaisemaa, papan halkopinoja ja metsää, jossa on lapsena tullut rymyttyä tuntikausia.

Taisin pohtia samaa jo vuosi sitten, mutta jotenkin täällä maalla aika vaan tuntuu kulkevan hitaammin, muutokset ihmisissä ja ympäristössä ovat tuskin huomattavia. Täällä kaikki on yksinkertaisempaa ja rauhallisempaa, tavallaan ihastuttavalla, mutta toisaalta melko ahdistavallakin tavalla. En ikinä pystyisi asumaan näin pienessä paikassa, jossa naapurien asiat tiedetään paremmin, kuin omat. Jossa ympärillä on pelkkää metsää, ja "lähi"kauppaan yli kymmenen kilometriä.

Arvostan sitä, miten vähällä esimerkiksi isovanhempani tulevat toimeen ja poden huonoa omaatuntoa omasta materian- ja mukavuudenhalustani. Toisaalta, omat haaveeni ja toiveeni ovat aivan toisenlaisia, ja ehkä ihan hyvä niin. Parin päivän pako arjesta tulee toisinaan tarpeeseen, täällä on hyvä rauhoittua ja ajatella, tai vaihtoehtoisesti olla ajattelematta, loikoilla vain. Huomenna pääsen palaamaan kaupunkiin ja omaan elämääni, sinne, minne kuulunkin.

keskiviikko kiasmassa.

Käytiin parin kaverin kanssa Kiasmassa tänään! Olen suunnitellut sinne menemistä jo iät ja ajat, ja viimeisen virallisen kesälomapäivä oli sitten oivallinen tilaisuus tämän suunnitelman toteuttamiseen, ja arki-iltapäivänä siellä ei paljon porukkaa ollutkaan. Musiikkiaiheinen näyttely oli kai juuri loppunut, mutta sarjisjututkin kiinnostivat kyllä. Kohdassa, jossa sai itse piirtää strippejä, Sara taiteili tilannekatsauksen yllä olevan kuvan otosta :) Kameralla tuli leikittyä muutenkin aika paljon, mutta olen edelleen ihan tunari sen kanssa...

Jostain syystä ylläolevan kuvan väitettiin sopivan minulle, ei ehkä mökkiviikonlopun jälkeen ole varaa kommentoida mitään. Alla Occupy-aiheisia kylttijäljitelmiä, pikkukuvissa oli siis alkuperäiset kyltit mielenosoituksista.

Katja Tukiaisen juttuja olen joskus aiemminkin nähnyt jossakin, ja pinkki yksisarvissarjakuvatila oli ihan tajuton. Korkea tila, vaaleanpunaisia lamppuja ja vinoneliönmallisista jättiruuduista koostuva sarjakuva, todella hieno ja suloinen.

Elämäni ensimmäinen ihan oikea palkallinen kesäloma alkaa nyt olemaan ohi. Pari viikkoa tuntui paljon pidemmältä ajalta ja ehdin tekemään paljon kaikkea kivaa ja ennen kaikkea rentoutua kunnolla. Yliopistohaun tulokset ja kaikki epämääräiset tulevaisuusahdistukset vähän yrittävät kummitella takaraivossa, mutta ei niille vielä voi tehdä mitään. Vielä tämä kesä on aikaa keikkua tällaisessa omituisessa välitilassa, tunnetta on vaikea selittää... Tavallaan kaikki on ennallaan, samaa vanhaa ja tuttua. Ja sitten taas tavallaan kuitenkin on sellainen olo, että kaikki on muuttumassa, että itse on kehittynyt, päässyt eteenpäin, valmistautumassa johonkin uuteen... Vielä kun tietäisi, mihin.

eikä pitänyt tietää, mitä huomenna.

"Kadut tuota varmasti, kun olet 60", sanoi äiti, kun vihdoin näki tatuointini.

Äitikullan näkemykset jotakuinkin kaikesta mahdollisesta poikkeavat omistani aivan täysin, joten en pahemmin jaksanut loukkaantua. Ehkä haluan jotakin muuta, kuin rivin Laudatureja ylioppilastodistukseen, tervehenkisen urheiluharrastuksen, pakkomielteistä pänttäystä pääsykokeisiin, turvallisen uran, 1,8 lasta, farmariauton ja omakotitalon, tavanomaisen elämän... 

Tietenkin on mahdollista, suorastaan todennäköistä, että mieleni muuttuu joskus. Juuri nyt olen kuitenkin nuori ja sen verran naiivi, että uskon pystyväni johonkin aivan muuhun. Toivon, että pystyn rohkeasti, ennakkoluulottomasti ja spontaanisti tekemään, kohtaamaan ja näkemään erilaisia juttuja, jännittäviä paikkoja ja mielenkiintoisia ihmisiä. Jotain ihan muuta, kuin keskiluokkainen perus-elämä Suomessa.

Niin. Tatuoinnista oli tarkoitus alun perin kirjoittaa, mutta innostuin paasaamaan. Tatuointi, se on siis otettu IvanaHelsingin Kluuvin liikkeessä, Sailor Ink-teemapäivänä helmikuussa. Maksoi kaksikymppiä ja päätös ottaa se oli hetken mielijohde, tavallaan. Tatuoinnista olen haaveillut ikuisuuksia, mutta pääskynen nilkkaan, ei todellakaan ykkössuunnitelmani. Pääskyskuva on Ivanan printistä, eli pari mutkaa suoristaen, minulla on Paola Suhosen suunnittelema tatuointi. Ja yhä edelleen, kaikella nuoruuden naiiviudellani höystettynä, se on ihana.

kirppisjumalien lempilapsi.

Meikämuikulla on tuossa yläkuvassa aihetta näyttää sekopäisesti virnuilevalta kuolleelta kalalta, sillä päällä on pari varsin fantastista kirppislöytöä: Burberryn duffeli ja villahuivi. 

Haahuilin viime viikolla järvenpääläisellä kirppiksellä, sillä, jolla en normaalisti käy ikinä. Nämä sitten pistivät silmään, ensireaktio oli tosin "plääh, taas feikkejä". Zoomailin kuitenkin takin tarkemmin läpi, vuorikangas oikealla tavalla ruudutettua, laatu viimeistä saumaa ja napinläpeä myöten ihan käsittämättömän hyvä, merkkilappukin oikeanlainen, hintalappu edullinen, mutta ei liian halpa. Siinä vaiheessa puristusote henkarista tiivistyi kummasti.

Kassan kautta kotiin, ja ensimmäisenä googlailemaan tarkempia yksityiskohtia, vintage-Burberyjen merkkilappuja ja E-bayn aitoudentunnistusoppaita. Virne naamalla leveni entisestään, sillä varsin lupaavalta vaikutti ja lopulta sitten Purseforumilta (josta löytyi muuten tunnistusapua muillekin jutuille kuin laukuille!) varmistettiin, että olen ollut kirpparijumalien suosiossa, aitoja ovat.

Ja kyllä, Burberryn takit ovat minulle samankaltainen pakkomielle kuin vaikka toteutunut unelmani Minna Parikan kengistä, tai ikuisuushaaveeni vielä jonakin päivänä omistaa Mulberryn Bayswater ja Chanelin 2.55. Ja Louboutinit... 

Ruutukuosiin liittyen, en oikein tiedä, mitä mieltä olen merkkivouhotuksesta, vaikka aika usein siihen itse sorrunkin. Brändihoroilussa en varmastikaan ole pahimmasta päästä, mutta silti, kyllä minulle vaatteiden merkeillä on väliä. Feikkituotteisiin kantani on ehdoton ei, mutta välillä pistää ärsyttämään, kun merkkivaate-status ja laatu/eettisyys/hinta eivät todellakaan kulje käsi kädessä... Onneksi on kirppikset, joista löytää niin merkkijuttuja kuin ei-merkkijuttuja hyvällä hinnalla ja kierrätyspuolikin on suurimmaksi osaksi kohdallaan. Esim. nämä Burberryt ovat arvioni mukaan noin 80-90-luvulta, ja silti todella hyväkuntoisia.

kokoaan suurempi suomi.

Ensimmäinen cd-levy, jonka ostin itse, oli Ultra Bran Kalifornia, ja kyseinen cd on soinut viimeisen yli kymmenen vuoden aikana monesti, eri fiiliksillä, eri tilanteissa. Ensimmäistä kertaa äänestämään päästyäni rustasin lippuun numeron 2, Pekka Haavisto, aivan itsestään selvä valinta. Näiden kahden yhdistelmä, Kokoaan Suurempi Suomi -konsertti Helsingin jäähallissa, oli maanantai-iltana aivan tajuttoman mahtava.

Tunnelma jäähallissa oli ihan huikea, ihmiset ylimmän yläkatsomon taaimmaista takariviä myöten olivat täysillä mukana niin Haaviston tukemisessa kuin Ultra Bran fiilistelyssäkin. Ostin ylihintaisen trokarilipun, mutta se oli kyllä jokaisen sentin arvoinen, tuolla oli ihan käsittämättömän hienoa olla paikalla.

PS: Arvatkaapa, mistä tämän blogin nimikin on repäisty....

laiva lähtee minä jään.

Haluaisin käydä valokuva-automaatissa, sellaisessa oikeassa. Sellaisessa, jossa ei voisi ajatella liikaa, vaan pitäisi vain hymyillä. Koska heti, kun yhden asian saa suurinpiirtein selvitettyä, seuraava asia mutkistuu entisestään. Miksi kaiken pitää olla ihan helvetin hankalaa?

(Enkä todellakaan jaksa kirjoittaa vaatteista, kun on mielessä muutakin kuin raitapaidat.)

long time no see.

Sorry bloggaustauosta, eräs sankari kippasi aamukahvinsa tuliterän MacBookin päälle, ja siitä lähtien onkin sitten eletty ilman tietokonetta, kun vakuutuksen kanssa on vähän kestänyt. Uuden ompun pitäisi kuitenkin parin viikon sisään saapua kotiin, eikä sen läheisyydessä juoda pisaraakaan kahvia. (Ja loputtoman failauslistani kärkisijoista kilpailee tuhoutuneen omppukoneen kanssa yksi rutattu autonkulma, terv. nimim. ehtihän se ajokorttikin viikon olla...)

Ilman nettiä selviämiseen on auttanut ihana kesä ja ihanat ihmiset. Kävin Tammerfestissä vollottamassa taas kertaalleen Arkin tahdissa, edelleenkin sanoinkuvaamattoman täydellistä. Tsekkasin myös Reginan ja matkustin ensimmäistä kertaa ikinä taksilla baarista nukkumaan, oli aika huvittavaa. Kotipuolessakin olen bilettänyt ihan tarpeeksi, pilkkuun asti tanssiminen ja ventovieraisiin tutustuminen ovat aika loistavaa tekemistä kesäöihin, kesäpäivät puolestaan kuuluu löhöillä maauimalassa parhaiden naamojen seurassa. Loma, älä ikinä lopu, kiitos. 

 

Toppi Marimekko, shortsit Levis +diy, huivi H&M, ballerinat Topshop, reppu Fjällräven ja lasit Ray Ban.

daylight.

Teoriakoe meni tänään läpi, ah ihanaa, ei tarvitse enää siitäkään stressata. Lomakauden takia inssi on vasta parin viikon päästä, mikä vähän tympii, sillä kesäduuniin on nyt pakko kulkea bussilla. Ja olisihan se kiva mahdollisimman kiva päästä autoilemaan ihan itse. 

Niin, eilein kirjoitin jotain niistä kukkamekoista... Tämän päivän tapaus on kirppikseltä ja kaipasi vähän helman fiksailua,  mutta on nyt just hyvä. Käytiin päivällä mummon kanssa juhlistamassa teoriakokeen läpimenoa lempikahvilassani, ja kohta lähden moikkaamaan kaveria, jonka kanssa alkukesän aikataulut ovat menneet aika pahasti ristiin, mutta tänään ollaan molemmat kaupungissa (:

Mekko & vyö kirppis, reppu: Fjällräven, kengät Vagabond, aurinkolasit Ray-Ban. 

singing 'bout the city.

Paluu kaupunkiin suoritettu ja juhannuksesta virallisesti selvitty. Mulla on meneillään kukkamekkokausi, tämä Pull&Bearin mekko on ostettu vuosi sitten Rodokselta. Ray-Banin pilottilasit ovat kuvassa vähän vinksallaan, mutta mukavaa vaihtelua Wayfarer-addiktille. Kangaskassikokoelmani on kesäaikaan muita laukkuja enemmän käytössä, tänään käyttöön pääsi Melodican veitsikassi. Tahtoisin tällaisen valkoisenakin.

Juhannuslukemiseksi ostin tällaiset. Huimaavat korot ei kirjana ollut ihan yhtä huikea, kuin mun ennakko-odotukseni olettivat. Niinhän siinä valitettavan usein käy, että kun jonkun olettaa olevan aivan mahtava, joutuu vähän pettymään. Mrs. Dalloway maksoi 1 euron (!), mikäli hintalappu ei kuvasta näy. Koska syksyllä on tiedossa englannin yo-koe, tämähän on melkein siihen valmistautumista, jos vähän huijaa itseään... 

tuesday, i am fading.

Piiitkästä aikaa asukuvaa, tällaisessa kahden printin yhdistelmässä huitelin tänään asioilla. Topshopin raitashortsit lähtivät mukaan Israelista, ne ovat mielestäni tosi kivat kukkakuvioisen puseron kanssa. Sandaalit ovat Palestiinan puolelta, sympaattisesta pikku kenkäkaupasta Jerikossa. 

Kirpparilla kiertelyn, kirjastovisiitin ynnä muun juoksentelun lisäksi käväisin uudessa sisustusliikkeessä, josta ostin söötin korurasian. Pieni lasirasia päätyy varmaankin jonnekin esille, kunhan muutan ensi kuun alussa takaisin mutsille asumaan. Testikuvassa ovat ylivoimaisesti eniten käyttämäni korut: Jordaniasta ostettu hopeasormus ja Snön ikivanhat helmet.

crochet dress.

Viime kesänä virkatut pitsimekot alkoivat näyttää yllättävän kivoilta, ja tekevät niin ainakin mun silmissäni myös tänä vuonna. Tämä on oikeastaan tosi mummomainen neuletakki, mutta pituutensa vuoksi riittää pitkän topin kanssa just ja just kesämekoksi. Sisäinen hippini on iloinen, eikä parin euron kirppishintakaan haitannut.

Tänään on mustavalkoisten kuvien päivä, sillä opin viimeinkin paremman tavan muuntaa kuvat mustavalkoisiksi muuntamatta niitä samalla ylirakeiseksi pikselimössöksi. Tässä muutama satunnainen asukuva viime päiviltä, kokonaisuudet eivät olleet tarpeeksi kivoja omiin postauksiinsa, mutta menevät näin. Molemmissa turkoosi nahkatakki, olen vähän jumittunut sen käyttämiseen...

katolle loikoilemaan.

Kiivettiin eilen parhaan kaverini M:n kanssa eräälle katolle loikoilemaan. Rakennus on vanha Mylly ja ihastuttavan ränsistynyt ja todella korkea. Harmi vaan, että se puretaan. Niin korkealla on ihana piknikata ja ottaa aurinkoa ja ihan vaan olla kaiken tavallisen yläpuolella.

Katolla mulla oli päälläni vaihteeksi yksi mutsin kaapista löytynyt aarre: farkkushortsihaalari. Kuva on surkea, mutta vaate ihana. En taida kesällä pukea mitään muuta... Kävin eilen myös kampaajalla, ja hiukset ovat nyt oikeasti ruskeat. Sävy on aaavistuksen liian tumma vielä, mutta eiköhän se tuosta melko lähelle omaa luonnollista väriäni haalistu. Nyt aion pitää pitkän värjäystauon, sillä hiukseni ovat niin vahingoittuneet vaalennuksesta.

hey summer.

Ostin sen turkoosin nahkatakin, kuten aiemmin uhkasin. Se on aivan ihana, juuri sopivan järjetön ja keväinen ja värikäs ja muuten vain mahtava. Alla on äidiltä näpistetty vaaleanpunainen raitatoppi, yllätys yllätys Marimekkoa. Sekin on ihana.

Kangaskengät ja kangaskassit ovat mulle ihan selkeitä kesän merkkejä, eikä tuo mieletön auringonpaistekaan haittaa yhtään. Tänä kesänä aion ruskettua normaalia lakananvalkoisuutta enemmän, joten viikonloppu meni äitienpäiväbrunssin lisäksi lähinnä auringossa loikoillessa. Eikä edes maanantai tunnu niin ankealta, kun sää on kaunis ja lämmin. Ihanaa.

and we don't want no fuss.

Kukkamekko ja nahkatakki, tällästä siis tänään.

Ihan hölmö päivä, olen yhä kipeä ja ihan tukkoinen. On vaan jumittanut, varsinkin autokoulun teoriatunnilla istuminen oli ihan tuskaa, kun koko ajan piti yskiä ja köhiä. No, kohta on pääsiäisloma, aikaa parannella ja laiskotella... Palaillaan asiaan huomenna, nyt ei oikein tekstiä irtoa...

you won't see me alone.

Pari asua viikonlopulta... Mitähän tyylilleni on viime aikoina tapahtunut, ihan näin grunge-vibaista ja nuhjuista sen ei kyllä tarvitsisi olla. Pitää varmaan kaivaa hameet ja korkkarit kevään kunniaksi kaapeista.

Viikonloppu oli aika jännä. Kivat partyt, mutta toisaalta sitten hmm, kohta lähden koululle ja muutaman tyypin näkeminen voi olla lievästi sanottuna kiusallista... Wish me luck, että asiat vaihteeksi järjestyisi jotenkin kivasti.

cloudy skies.

Löysin kadoksissa olleen siipimekkoni ja puin sen tänään. Vielä kun löytäisin vetoketjuhameeni jostain, sekin on hukassa. Kiharsin ja kuvasin uusia hiuksiani ja puin niihin sopivan pinkin huivin. Trenssissä vähän paleli, mutta auringonpaisteessa kaikki näytti keväiseltä, varsinkin jos katsoi ylös. Harmaa rakennus on vanha mylly, sen katolla on paras piknik-paikka maailmassa.

you gotta go for what you can do.

Heräsin vapaaehtoisesti 6:55 ja junailin naapurikaupunkiin fiksusti auki olevan Lippupalvelun perässä, nyt on eräs kesäpäivä ohjelmoitu. Ostin hienon evässämpylän ja söin sen junassa. Joskus tulevaisuudessa haluan olla sellainen ihminen, joka syö aamiaista junassa ja siinä sivussa soittelee tärkeitä puheluita ja lukee tärkeitä sähköposteja.

Päivän rätit olivat aika kivat, puin pitkästä aikaa leveähelmaisen hameen. Mutsin vanhat mokkasiinit ovat niin rumat, että oikeastaan ne ovat aika sympaattiset, joten nekin ansaitsivat päästä ulkoilemaan. Paita on samalta kirppiskierrokselta, kuin parkakin. Maastonvihreä yrittää kai soluttautua kevään kunniaksi kaappiini, hmm.

Huomenna on tiedossa teatterikäynti äidinkielen kurssin kanssa, Täällä Pohjantähden Alla 2011. Olen lievästi sanottuna innoissani! Siitä on ikuisuus, kun viimeksi kävin katsomassa "oikeaa" teatteria, ja Kansallisteatteri on luonnollisesti ihan oma juttunsa... Superkivaa!

so happy i could die.

Olen hymyillyt taukoamatta perjantai-illasta lähtien. The Arkilla on vähän sellaisia vaikutuksia ainakin minuun. Lauantaina kävin hymyilemässä mm. leffassa (Black Swan, jonkinlaista kommenttia filmistä tulossa myöhemmin!) ja tänään suuntasin auringonpaisteessa kirppikselle.

Kestohymyn lisäksi perjantaista jäi päälle vähän rockimpi ote pukeutumiseen. Festarimuistot mielessä kaivoin farkkushortsit kaapista ja Ruissista kesällä ostettu Ark -paita on ollut jotenkin luonnollinen paitavalinta viimeiset pari päivää... Ja ulkona päällä oli nahkatakki, kevät on virallisesti täällä.

Wayfarerit sain syksyllä tädiltäni ja tänään ne pääsivät ensimmäistä kertaa ulkoilemaan, kiitos ihanan sään. Varovasti arvioiden 90-luvun alusta olevat Reiskat ovat oikein hyväkuntoiset ja vähän kokomustaa perusmallia mielenkiintoisemmat. Ensi kesäksi olisi kiva ostaa uudet Wayfahrerit näiden ja punaisten metrokarttakuviollisteni lisäksi.

Tänään oli muuten hyvä kirppispäivä, löysin vaihteeksi vaikka mitä kivaa. Mukaan lähti kaksi tosi kivaa juttua, postailen niistäkin myöhemmin.

all those days.

Tämän talven jumituskolmikko taas yhdessä kuvassa: saappaat (äidiltä), vyö (iskältä) ja laukku (isotädin vanha). Sen lisäksi, että kaikki ovat päätyneet omistukseeni toisen käden kautta, on näillä suosikeillani muutakin yhteistä. Kaikki ovat ruskeita. Normaalisti olen jumittanut asusteissani vain ja ainoastaan mustassa, mutta tänä vuonna olen oppinut käyttämään ruskeaa. Se käykin yllättävän kivasti esim. harmaan ja punaisen kanssa ja myös sen mustan.

Lisäksi nämä kaikki ovat aitoa nahkaa, mikä varmasti on vaikuttanut siihen, että ne ovat kestäneet niin aiemmat käyttäjät, kuin minunkin käytössäni hyvin. Saappaat kävivät tosin suutarilla, mutta muuten kaikki ovat viehättävällä tapaa käytetyn näköisiä, mutta silti ehjiä. Kaikki näistä ovat myöskin suomalaista tuotantoa, ei paha. Ikivanha ruutumekko on ehkä vähän syksyinen, mutta tänään se sopi fiilikseen.

Pahoittelut, tänään minulta ei irtoa vaatevalintojen selittelyä jännempää settiä, sillä olen hysterian partaalla huomisen takia. Se on joko täydellisen ihana tai katastrofaalisen hirveä päivä. Palataan asiaa lauantaina, joko pohjattoman lohduttomana tai onnesta soikeana.

bright lights.

Maaliskuu. Mitä kliseisin maaliskuu: auringonpaistetta, linnunlaulu ja sitkeän flunssan viimeiset jämät. Ja koulussa muun muassa henkeviä pohdintoja elämän tarkoituksesta. Kevään kunniaksi tänään oli mekkopäivä. En ymmärrä, miten olen tullut toimeen ilman pitsimekkoa, tuo on vaan niin ihana. Tälläisiä vaatteita lisää, joiden pukemisesta tulee automaattisesti hyvälle tuulelle.

Juuri kun viime postauksessa hehkutin valkoista seinää vasten pönöttämisen autuutta, parhaan ja ainoan valkoisen seinän valtasi susiruma antiikkikaappi. Voihan saasta. Jatkossa voin sitten huvittaa naapureita ulko-oven edessä pönöttäessäni...