vöyrin ranneke.

Sain joululahjaksi äidiltä yhden toisenlaisen rannekorun, mutta perinteitä kunnioittaen se meni vaihtoon, emme ole mutsin kanssa juuri koskaan samoilla linjoilla tyyliasioissa. Itse valitsin tällaisen, Kalevala Korun rannekorun. Hopeaa, kaunis, tykkään.

PS: Kamera palasi huollosta, joten postaustahti parantunee lähiaikoina.

what a hard try.

Ostin lentokentältä tämän pitkään haluamani Kalevalan Kuutar-korun. Sen lisäksi, että koru muistuttaa ihanista hetkistä liittyen Arkiin ja on tajuttoman kaunis, se toimii palkintona kaikeista viimeaikaisesta jaksamisesta. Se muistuttaa aina tarvittaessa, että minä osaan, voin, jaksan, pystyn, selviän.

tuesday, i am fading.

Piiitkästä aikaa asukuvaa, tällaisessa kahden printin yhdistelmässä huitelin tänään asioilla. Topshopin raitashortsit lähtivät mukaan Israelista, ne ovat mielestäni tosi kivat kukkakuvioisen puseron kanssa. Sandaalit ovat Palestiinan puolelta, sympaattisesta pikku kenkäkaupasta Jerikossa. 

Kirpparilla kiertelyn, kirjastovisiitin ynnä muun juoksentelun lisäksi käväisin uudessa sisustusliikkeessä, josta ostin söötin korurasian. Pieni lasirasia päätyy varmaankin jonnekin esille, kunhan muutan ensi kuun alussa takaisin mutsille asumaan. Testikuvassa ovat ylivoimaisesti eniten käyttämäni korut: Jordaniasta ostettu hopeasormus ja Snön ikivanhat helmet.

dance me to the end of love.

Niistä wanhojentansseista postausta vielä, tässä vähän täsmällisempää selvitystä (:

Tanssimekkoni ostin jo syyslomalla Israelista. Katselin Suomessa mekkoja netistä, ja olisin varmasti löytänyt jonkun mieleisen täältäkin, mutta kun kerran ulkomaanmatka oli tiedossa, tahdoin kokeilla onneani, josko sieltä löytyisi. Mekko on paikalliselta merkiltä nimeltään Sigal Dekel (esim. Flickristä löytyy lisää kuvia, erityisesti viime talven mallisto on aivan ihana!) ja olisin voinut ostaa kyseisen merkin liikkeen suunnilleen tyhjäksi muistakin vaatteista... Pitää katsoa, josko äiti toisi sieltä jotain kivaa tuliaisiksi seuraavan kerran, kun hän tulee Suomessa käymään.

En missään nimessä halunnut blingikuorrutettua kermakakkumekkoa, koska en koe sellaisen tyyliini yhtään sopivan, enkä varmasti olisi tuntenut oloani sellaisessa mukavaksi. Sen sijaan kevyesti liehuva vaaleanharmaa mekkoni on niin minua, kuin ikinä mahdollista. Mekossani oli helppo ja mukava tanssia, se pyöri kauniisti ja pysyi hyvin päällä ja oli muutenkin täysin ongelmaton.

Asusteet olivat nekin aika yksinkertaiset: omat Swarovskin kristallit korvissa ja äidiltä lainassa hopeinen rannekoru ja Kalevalan sormus, josta ei nyt ole tarkempia kuvia. Kengät kävin ostamassa päivää ennen tansseja, eli hyvissä ajoin tietenkin... Stylesnobin nahkaiset ballerinat hankin ihan Stockalta ja ne olivat todella hyvät tanssiessa.

Kampaukseni teki luottokampaajani. Kampaajani on yksinkertaisesti nero, en ole viimeiseen noin 7 vuoteen käynyt millään muulla kampaajalla. Vein hänelle jo vuoden alussa kasan kuvia kampaustoiveestani, isosta nutturasta, jota kiertää letti. Letti on tekotukkaa, ostin sen ihan vaan Glitteristä. Kampaus pysyi ihan täydellisenä yön yli, aamulla äiti kiinnitti yhden hapsottavan irtosuortuvan kiinni. Ja jopa jatkobileiden jälkeisenä aamuna kampaus oli yhä hyvä, se olisi kestänyt helposti vielä kolmannenkin päivän.

Jatkoille tarkoitukseni oli pukea Topshopin harmaa minimekko, jota en muistaakseni ole täällä vielä esitellyt, mutta mekko on ehkä vähän turhankin mini... Päädyin sitten tanssikenkienostoreissulla mukaan tarttuneeseen Vilan pitsimekkoon. Ikuisuusprojektini pitsimekon hankinnasta on siis onnellisesti päättynyt, postaan paremman kokokuvan mekosta myöhemmin. Jatkot olivat ihan huippubileet, mulla oli tosi kivaa ja tanssittua tuli puoli kolmeen asti, hups.

Tänään suuntaan illalla Himokselle laskettelemaan, jei. Kannettava ja mokkula lähtevät mukaan, katsotaan, josko postailen jotain sieltä.

lies the snake.

Wanhojen tanssit ovat huomenna, aaaaks! Tansseihin liittyen postailen vasta sitten, kun ne ovat toivottavasti onnistuneesti ohi, joten tässä ihan vaan yleishöpötyksiä.

Monkin alet ovat petollisia. Musta avoselkäinen löllöpaita, kaksi euroa. Ostin. Ja ostin pari muutakin juttua, ihan tarpeellisia ja välttämättömiä köhköh... 

Jätin statement necklacen alkutalvesta ostamatta, koska en halunnut sitä samaa H&M:n 9,95€ blingisysteemiä, kuin kaikki muut eikä mitään muutakaan kivaa löytynyt. Nyt mutsi lahjoi minua kuvassa superhuonosti näkyvällä korulla, mustaa satiininauhaa ja "helmiä", tuliainen Palestiinasta. Tykään.

Lisäksi mutsin laatikoista löytyi Kalevalan Käärmesormus. Suunnittelin ostavani tämän itselleni, mutta nyt ei sitten tarvitsekaan. Pikku käärme on aivan ihana.

Tänään olen menossa työhaastatteluun, jännittäää! Ja huomenna ovat ne wanhat, jännitää noin miljoona kertaa enemmnä! Palataan asiaan viikonloppuna, jos vielä olen hengissä.

incredible how you can see right through me.

Viikonloppu oli kohtalaisen kiireinen ja muutenkin vauhdikas, joten postailut jäivät siihen. Tänään olen kuitenkin ollut epä-maanantaille sopivan pirteä ja aikaansaava. Koulupäivät, jotka alkavat klo 11 sopivat minulle hyvin, aamulla on hyvin aikaa herätä ja käynnistyä.

Lakkasin eilen kynnet mintunvihreällä/hammastahnanvärisellä, ja vaatteetkin olivat niiden mukaan valitut. Toppi, neuletakin raidat ja farkkujen saumat (minäkö innokas sävy-sävyyn -pukeutuja...) olivat kynsiin sopivia. Kenkähyllyllä iski epätoivo, ja vihreät Converset olivat lähinnä etsimääni. Eli, minulla on selkeästi lupa hankkia mintunvihreät kengät ;)

Sormus on odottanut esittelyä jo syyslomasta asti. Ostin sen Jordaniasta, Petrasta. Muinainen kalliokaupunki oli upea paikka, ja siellä oli hopeakoruja myyvä putiikki. Arvoin pitkään sormuksen ja erään rannekorun välillä, mutta sormus vei voiton. Onneksi niin, sillä se on aivan ihana ja päivittäin käytössä.

diamonds are a girls best friend.

Korujutuilla jatketaan, ne tuntuvat nyt vaatejuttuja mielekkäämmiltä. Talvivaatteet kun eivät aiheuta kuin hermojen kiristelyä. Lisäksi minä yritän olla kuulumatta siihen ihmisryhmään, joka vouhottaa kevät-jutuista jo tammikuussa, siitäkään ei tule kuin pahalle tuulelle. Kevät varmasti tulee ajallaan ja sitten on aikaa ihastella kukkamekkoja, siihen asti on yritettävä sietää talvea.

Timanttien sijaan postauksen pointtina ovat kristallit. Äiti yllätti muistamalla haaveiluni omista pikku Swarovskeista. Tässä ne siis ovat, ja ihanat ovatkin ♥

PS: Blogilista on vammaillut, joten päädyin poistamaan koko blogini sieltä hetkeksi. Uusi linkki löytyy kuitenkin sivupalkista ja tästä (:

breakin' out of this two-star town.

Olen kehottanut ystäviäni huomauttamaan, mikäli alan muistuttaa liiaksi joulukuusta. Korujen käyttö kun on viime aikoina innostanut normaalia enemmän ja erilaisia helyjä on ollut käsissä ja kaulassa ja sormissa ja korvissa... Joka tapauksessa oma koruvarastoni on alkanut tuntua pieneltä ja nähdyltä, ja jokin uusi houkuttelisi.

(Kuvat: gTie, Paras Aika Vuodesta, Kalevala Koru)

Minusta korujen tulee olla vielä vaatteitakin erityisempiä. Juuri mitkään Glitter/Accessorize/jne -linjan halpishirvitykset eivät innosta, korun tulee kestää aikaa ja käyttöä. Tästä kollaasista löytyy mm. Ideapajun rannekoruja, rakastan ajatusta itse valitusta tekstistä, joka tuo yksinkertaiseen koruun henkilökohtaisen merkityksen.

Mummollani on Kalevala Korun riipus ja täytyy myötää, että hänellä on aikas hyvä maku ;) Tavallaan yksinkertainen, mutta silti koristeellinen ja toisaalta siro, mutta massiivinen koru näyttää yllättävän hyvältä myös pronssisena - olen yleensä hopean ystävä. gTien korvikset kuuluvat räyhäkämpään osastoon. Korvaan ruuvattava tähti ei vaadi edes uutta vierailua lävistäjälle, ja kahteen korvanreikään menevä koru hyödyntäisi jo olemassa olevia holeja.

PS: Tämän hetkinen sijainti on Himos, loppiaisviikonloppu menee lasketellessa (: Rinteet ovat kunnossa, sääkin ihan siedettävä ja kaikin puolin mukavaa.