darling, don't give me shit.

Erehdyin lukemaan Cosmopolitania. Enkä taida tehdä sitä toiste, vaan pysyn visusti Trendin parissa. Taustoitetaan sen verran, että Cosmo päätyi minulle kun ostin kynsilakkaa, ja myyjä tuuppasi väkisin uusimman numeron mukaan. Lehti oli kannesta kanteen täynnä myötähäpeän aikaansaavaa kuraa. Oikeasti, joku toimittajantapainen tienää elantonsa kirjoittamalla tuollaista?

Tämän traumaattisen kokemukseen jälkeen alan ehkä hieman paremmin ymmärtää aivottomia robottibarbeja (eli suomeksi peruslissuja). Jos lukee tuollaista roskaa aidosta mielenkiinnosta ja tosissaan, ei muukaan aivotoiminta voi olla kovinkaan kehuttavaa... Vai haluaako joku olla eri mieltä ja kertoa, mitä mielenkiintoista lukemisen arvoista on kys. lehdestä löytänyt?

time for tea.

Chanelin kevään 2011 couture -näytös on poikkeus, sillä yleensä jätän syväluotaavat muotinäytösanalyysit suosiolla muille. Vaikka kirjoitankin mielelläni vaatteista ja pohdin niiden viestejä ja merkityksiä, näytösten kommentointi tuntuu vähän tyhmältä. Minulla ei ole luonnollisesti varaa aitoihin, eikä H&M:ltä ostetut ilmiselvät kopiotkaan sytytä. Esimerkkinä tästä vaikkapa Miu Miun ihanat lintuprintit: ei niistä Halvan&Mauttoman kopioräteistä syntynyt puoliksikaan samaa fiilistä kuin alkuperäisten ihastelusta.

No mutta, aiheeseen. Ihanan Villa Nahin tahdittama Chanelin näytös kuitenkin herätti ajatuksia enemmänkin. Näytös oli kokonaisuutena ja tunnelmaltaan jotenkin erityisen mieleenpainuva. Tuli keväinen olo, ja tällaisiin vaatteisiin voisin mielelläni itsekin keväällä pukeutua. Erityisesti värit kolahtivat: hentoa vaaleanpunaista, mustaa, valkoista, vaaleansinistä...

Paljetteja kiitos. Bilekelpoiset vaatteeni ovat melko olemattomat, ja uskon, että paljettileggineillä perusmekot nousisivat ihan uusiin ulottuvuuksiin. Paljettihousut voisivat olla myös ratkaisu wanhojen jatkojen vaateongelmaani. Oikeanpuoleisessa kuvassa minua miellyttää väriyhdistelmä. Vaaleanpunainen jakku minulta löytyy, mutta se on jäänyt valitettavan vähälle käytölle. Mitä jos lisäisin siihen mustaa leveää nauhaa kaulukseen ja hihoihin, pienellä tee-se-itsellä jakusta saisi ehkä kivemman?

(kuvat Style.com)

Lisää paljetteja, jotta pointti tulee ehdottoman selväksi. Myös vaaleasävyinen pikkumekko kelpaisi, joko yksinkertaisempi ja linjakkaampi tai sitten ruseteilla kuorrutettu pitsiunelma. Ja ballerina-osasto kenkälaatikkopinossa kaipaa sekin inventaariota ja mahdollisesti uusia tulokkaita. Siispä Chanel mielessä kevätjuttuja ostamaan ja kenties diy-viritelmiä testailemaan.

universally speaking.

Ostin hopeista kynsilakkaa ja irvistelin webcameralle. Jännää, eikös?

Maksimoin jännityksen kertomalla, että kuvissa näkyy hopeisten kynsien lisäksi uusi raitapaita (virallinen raitapaita-avautuminen tulossa pian) ja uusi hiusväri (myöskin virallinen hiusväriavautuminen tulossa lähiaikoina).

reminding me of you.

Että olen lahopää. Aloin tässä suunnittelemaan kevään Wanted -listaa, ja tajusin, että en ole vielä edes postannut jo kauan sitten tekemääni talven listaa. Tässä se kuitenkin on, ja oikeastaan kaikki onkin tältä listalta jo hankittu.

Viime syksyn lista löytyy täältä, sieltä on hankittu myöskin monta juttua. Olen todennut wanted -listat loistavaksi keinoksi ostosten harkinnan tueksi. Listalle poimitut jutut ovat yleensä pyörineet jo pidemmän aikaa mielessä, ja niitä tulee sitten todellakin hankittua, kun ne on vaivautunut esim. täällä blogissa hehkuttamaan.

Uudenvuodenlupaukseni hengessä tein kuitenkin niin, että vähensin 10 kohdan listan vain 5 kohdan listaan (+ yksi bonuskohta tarvittaessa). Viidellä uudella jutulla pärjää kauden kerrallaan ja kun juttuja on vähemmän, ne tulee valikoitua tarkemmin.

give it up and i got what i came for.

Ehkä minun kannattaa pitää neulepuikoistani tiukasti kiinni, ja jättää nahka-askartelut muille. Tuskailin aamulla ihan naurettavan kauan, kun yritin tehdä kuvassa näkyvään vyöhön yhtä lisäreikää. Onnistui se sitten, ja faijan vanha vyö päätyi käyttöön.

Myöhäinen kouluaamu innosti muutenkin viettämään vaatekaapilla kauemmin kuin 2 sekuntia. Ostin eilen sydänsukkiksia alesta, ja testailin niitä tänään. (Ja luonnollisesti sain niihin jo koulumatkalla nätin silmäpaon, tyypillistä...)

Olen menossa tänään kampaajalle, jännää! Okei, mitään erityistä en ole itse hiuksille tekemässä, mutta tänään suunnitellaan kampaajan kanssa wanhojentanssi-kampaustani. Tulostin aamulla pari A4:sta täyteen inspiraatiokuvia, voisin illalla heittää niistä tännekin kollaasin. Wanhoja varten alkaa lähes kaikki olemaan, kengät ja kyky valssata tosin vielä puuttuvat...

incredible how you can see right through me.

Viikonloppu oli kohtalaisen kiireinen ja muutenkin vauhdikas, joten postailut jäivät siihen. Tänään olen kuitenkin ollut epä-maanantaille sopivan pirteä ja aikaansaava. Koulupäivät, jotka alkavat klo 11 sopivat minulle hyvin, aamulla on hyvin aikaa herätä ja käynnistyä.

Lakkasin eilen kynnet mintunvihreällä/hammastahnanvärisellä, ja vaatteetkin olivat niiden mukaan valitut. Toppi, neuletakin raidat ja farkkujen saumat (minäkö innokas sävy-sävyyn -pukeutuja...) olivat kynsiin sopivia. Kenkähyllyllä iski epätoivo, ja vihreät Converset olivat lähinnä etsimääni. Eli, minulla on selkeästi lupa hankkia mintunvihreät kengät ;)

Sormus on odottanut esittelyä jo syyslomasta asti. Ostin sen Jordaniasta, Petrasta. Muinainen kalliokaupunki oli upea paikka, ja siellä oli hopeakoruja myyvä putiikki. Arvoin pitkään sormuksen ja erään rannekorun välillä, mutta sormus vei voiton. Onneksi niin, sillä se on aivan ihana ja päivittäin käytössä.

and tell your friends i'm losing touch.

Tunnustan, minullakin on UGGit. Vaikka joskus meninkin vannomaan, että en ikinä sellaisia jalkaani pistä... Hups. Ostin nämä oikeastaan jo syyslomalla, Israelista, missä ne maksoivat huomattavasti vähemmän kuin Suomessa.

Näiden tyylikkyys on vähän mitä on, mutta kun ne ovat pehmeät ja pörröiset ja mukavat niin se ei jaksa edes haitata. Ja kyllä ne yksinkertaisissa asuissa ovat ihan siedettävät.

PS: Ovatko kuvat muiden koneilla ihan sumeita ja pimeitä, vai onko vika koulun koneiden loistokkaissa näytöissä? Omalla koneellani kaikki näyttää ihan hyvältä ja kirkkaalta.

help me get over the butterflies.

Dr. Martensit ovat varsinaiset ongelmakengät! Ne olisivat näihin säihin täydelliset, lämpimät ja pitävät. Ne myöskin näyttävät tajuttoman hyviltä bloggarien ja lookbook -käyttäjien jaloissa. Omani ovat kaiken lisäksi punaiset, tämän hetken suosikkivärini. Siltikin, jokin tökkii, ja Martensit nököttävät hyllyssä. Ja silloin, kun ne pääsevät ulkoilemaan, on olo lähinnä typerä. Ehkä minulta vaan puuttuu tarvittava asenne mummojenpotkinta-maiharien käyttöön?

Tänään kuitenkin yritin. Toiveikas ajatukseni oli, että mekon kanssa Martensit olisivat vähän kesymmät. Punainen huivi on alennusmyynneistä ja musta pitkänmallinen neuletakki vanha lempivaate. Teoria hyvä, käytäntö fiasko. Koko päivän ainut asia, jota pystyin ajattelemaan oli punaiset kenkäni, jotka eivät vaan tuntuneet yhtään omilta näidenkään vaatteiden kanssa. Kaiken kruunuksi nämä alkoivat vielä kesken päivän hangatakin ikävästi.

Ehkä näissä kengissä on vaan huono karma? Alun perin ne päätyivät minulle tätini virheostoksen vuoksi kaksi vuotta sitten, ja käyttökerrat voi laskea yhden käden sormilla, eli kovin rakastavaa kotia niillä ei nytkään ole. Huokaus. Vielä yksi mahdollisuus Martenseille, vaiko kengät suosiolla kiertoon?

so you think i'm broken? fix me.

Antti Asplund kuuluu ehdottomasti joukkoon "Minnan idolit". Risti -koru minulta löytyykin, mutta toivelistallani on ollut jo pidemmän aikaa jokin vaate häneltä. Ainoa alennusmyyntilöytöni on Asplundin viime syksyn Clinging -mallistosta: White Doll Skirt -hame.

Hame on aivan ihana, eikä Asplundin ensi kevätkään näytä pahalta: mallisto on värikkäämpi ja yllättäen keväisempi. Kuvia löytyy esim. täältä.

diamonds are a girls best friend.

Korujutuilla jatketaan, ne tuntuvat nyt vaatejuttuja mielekkäämmiltä. Talvivaatteet kun eivät aiheuta kuin hermojen kiristelyä. Lisäksi minä yritän olla kuulumatta siihen ihmisryhmään, joka vouhottaa kevät-jutuista jo tammikuussa, siitäkään ei tule kuin pahalle tuulelle. Kevät varmasti tulee ajallaan ja sitten on aikaa ihastella kukkamekkoja, siihen asti on yritettävä sietää talvea.

Timanttien sijaan postauksen pointtina ovat kristallit. Äiti yllätti muistamalla haaveiluni omista pikku Swarovskeista. Tässä ne siis ovat, ja ihanat ovatkin ♥

PS: Blogilista on vammaillut, joten päädyin poistamaan koko blogini sieltä hetkeksi. Uusi linkki löytyy kuitenkin sivupalkista ja tästä (:

don't wonder why people go crazy. wonder why they don't.

Ensimmäinen koulupäivä loman jälkeen, ja vielä aamulla minun fiilikseni oli suorastaan ryhdikäs, harkitsin vakaasti panostavani koulutyöhön kunnolla loppujakson ja muuta sellaista. No, matematiikan tunti tappoi tuon piilevän reippauden heti alkuunsa, lusmuiluksi meni koko päivä.

Aamulla vaatekaapilla käsittämätön ryhdikkyyyden puuska ilmeni jakun eksymisenä päälle pitkästä aikaa. Kukkapaita oli lähes lämpimän sään aikaansaama oikku, farkut perustylsä ratkaisu. Laukku on isotätini vanha, kotimaista tuotantoa varmaankin 70-luvulta. Ja kaikin puolin mahtava, tilava ja hyvä raahata ympäriinsä. Saappaat ovat suosikkitalvisaappaani, suomalaiset nekin, ja äidin vanhat. Vielä kun joku lahjoittaisi minulle vastaavat mustana...

Taidan jättää "asukuvien kuvaaminen on tuskaa pimeässä" -kitinän tältä päivältä väliin ja jatkaa kevään odotusta.

breakin' out of this two-star town.

Olen kehottanut ystäviäni huomauttamaan, mikäli alan muistuttaa liiaksi joulukuusta. Korujen käyttö kun on viime aikoina innostanut normaalia enemmän ja erilaisia helyjä on ollut käsissä ja kaulassa ja sormissa ja korvissa... Joka tapauksessa oma koruvarastoni on alkanut tuntua pieneltä ja nähdyltä, ja jokin uusi houkuttelisi.

(Kuvat: gTie, Paras Aika Vuodesta, Kalevala Koru)

Minusta korujen tulee olla vielä vaatteitakin erityisempiä. Juuri mitkään Glitter/Accessorize/jne -linjan halpishirvitykset eivät innosta, korun tulee kestää aikaa ja käyttöä. Tästä kollaasista löytyy mm. Ideapajun rannekoruja, rakastan ajatusta itse valitusta tekstistä, joka tuo yksinkertaiseen koruun henkilökohtaisen merkityksen.

Mummollani on Kalevala Korun riipus ja täytyy myötää, että hänellä on aikas hyvä maku ;) Tavallaan yksinkertainen, mutta silti koristeellinen ja toisaalta siro, mutta massiivinen koru näyttää yllättävän hyvältä myös pronssisena - olen yleensä hopean ystävä. gTien korvikset kuuluvat räyhäkämpään osastoon. Korvaan ruuvattava tähti ei vaadi edes uutta vierailua lävistäjälle, ja kahteen korvanreikään menevä koru hyödyntäisi jo olemassa olevia holeja.

PS: Tämän hetkinen sijainti on Himos, loppiaisviikonloppu menee lasketellessa (: Rinteet ovat kunnossa, sääkin ihan siedettävä ja kaikin puolin mukavaa.

drinking tea in bed.

Joululahjahehkutusta on täällä osoitteessa luvassa tasan yksi postaus, tämä. Joulun suosikkilahjani päätyivät astiakaappiin: Iittalan Taikaa ja Satumetsää ilmestyi tänä jouluna useammasta paketista. Maailman kauneimmat astiasarjat sopivat onneksi hyvin keskenään sekaisin, sillä näiden kahden väliltä valitseminen olisi ollut täysin mahdotonta. 

Äiti yritti saada minua valitsemaan jotain kivaa sarjaa keräiltäväksi jo rippijuhlien aikaan, onneksi en silloin suostunut. Astiasarjan valinta on minusta tärkeä asia, koska kipot ja kupit ovat kalliita, eikä hetken mielijohteesta voi ostaa koko kattausta uusiksi. Uskon, että tahdon syödä tämännäköisistä kipoista vielä kymmenenkin vuoden päästä. Odotan innolla, että joskus sitten omassa kodissa saan asettella juuri nämä astiat ihan omiin kaappeihini (:

Tänään se taas todistettiin, aamukahvi maistuu paremmalta, kun kahvimuki on kaunis ( ja ulkonäön lisäksi valtava koko on aamukoomassa positiivinen ominaisuus...).

happy new year.

Toivottavasti muilla oli kivaa uutena vuotena, minun suunnitelmani kun eivät menneet ihan putkeen... Lopputuloksena päädyin Tampereelle dataamaan, täydellinen déjà vu vuoden takaisesta. Ja jo silloin olin päättävinäni, että ei enää uudelleen. Uusperhepelleily ei vaan kiinnosta, enkä todellakaan jaksa edes yrittää käyttäytyä.

Mutta, valituksesta uuden vuoden lupausten pariin! Olen innokas lupailija ja yleensä valitsen niin kivoja lupauksia, että toteuttaminenkin on mukavaa. Tosin, viime vuonna jäivät ne Parikat ostamatta... Kyky säästää rahaa olisi ihan mukava. Ehkä tänä vuonna vihdoinkin saisin ne omat Minna Parikat ostettua?

Toinenkin lupaukseni liittyy ostoksiin: vähemmän on enemmän, harkitse, harkitse ja harkitse, säästä, osta vaatteita, joita todella rakastat ja niin edelleen ja niin edelleen. Minulla on kaksikin vaatekaappia täynnä rättejä, mutta silti sopivien vaatteiden löytäminen on hankalaa. Lupaan siis a) suursiivota vaatekaapin ja hankkiutua eroon käyttämättömistä vaatteista ja b) kiertää H&M:n ja muut halpiskauppojen kiinatrikoot kauempaa ja ostaa mieluummin muutaman laadukkaamman ja varmasti rakastetun jutun.

Kolmanneksi lupaan etsiä aikaa muidenkin kuin koulukirjojen lukemiselle. Joskus kuljin 24/7 kirja kädessä, nykyään en lue enää mitään. Koska listaukset ovat sydäntäni lähellä, asetan tavoitteekseni lukea 12 kirjaa Keskisuomalaisen 100 kirjan listasta, joka löytyy esim. täältä. Muutaman vuoden päästä olisi hienoa saada koko lista luettua läpi. Tämänhetkinen saldo 22/100.

Okei, 2011. Olen valmis. Ehkä.