from now on.

Tänään on ollut varsin aikaansaava päivä, harvinaista tällaiselle laiskottelijalle. Töissä oli siinä mielessä hurja päivä, että ilmoitin pomolleni lopettavani siellä elokuun lopussa. Elämäni ensimmäinen irtisanoutuminen elämäni ensimmäisestä työpaikasta, pelottavaa. Duuni tuntuu entistä mukavammalta ja kiukkuisetkin asiakkaat jotenkin sympaattisilta, kun tietää, että ainakaan tässä kaupassa en pian olekaan enää töissä. Ja huippuihanat työkaverit, niitä tulee ikävä!

Iltapäivällä käytiin mutsin kanssa hoitamassa juoksevia asioita. Lisäksi shoppailtiin Iittalassa, tuhlasin yo-lahjaksi saamani lahjakortin. Nyt meikäläisellä on mm. kattila ja juustohöylä, perusjuttuja, joita tulee tarvitsemaan omillaan asuessaan. Hui. Olo on vieläkin ihan epätodellinen, mutta hyvällä tavalla: minä ihan oikeasti pääsin sinne kouluun, yliopistoon kaiken lisäksi. Minä ihan oikeasti muutan omilleni, vieraalle paikkakunnalle. Kuten sanoin, hui.

Huivi & shortsit Levi's, paita Varusteleka.

Seinäkiipeilyreissulla viime viikolla piipahdettiin Varustelekassa ja hamstrasin seilori-paidan sekä lyhyt- että pitkähihaisena. Paidat ovat ilmeisesti väristä riippuen Venäjän/Neuvostoliiton armeijan merivoimien tai laskuvarjojoukkojen  paitoja. Huomattavasti parempi tarina raitapaidan takana, kuin H&M:n 4,95€ -rättipino. Materiaali on jotakin paksua ja varmasti käytössä mukavaksi pehmenevää. 

Olen näyttänyt lisäksi stereotyyppiseltä pyykkärimuija-yksinhuoltajaäidiltä huivissani, mutta se pitää töissä kätevästi tukan kasassa, ja lisäksi peittää hyvin useamman päivän laiminlyönnit hiusten pesussa... 

Kurja puoli tulevassa muutossa on se, että joudun luopumaan lemmikki-kilpparistani, Possusta. Mutsi nimittäin ilmoitti, että konna ei jää hänen hoidettavakseen, eikä sen terrarion raahaus solukämppäänkään oikein toimi... Otus on ollut meillä vuodesta 2004 tai jotakin, ja onhan se ihan hauska ja sympaattinen kaveri, jota tulee varmasti ikävä.

Huomenna suunnataan uusperhelomalle Tukholmaan, saa nähdä, mitä siitäkin risteilystä tulee... No, ainakin Tukholma on ihana ja ruotsin puhuminen aina hauskaa, vaikka seurassa olisikin parantamisen varaa.

snapshots.

Huuuuh, viikon tempo on ollut aika huima. Raskaan työviikon päälle vielä kaikki muutkin huitelut, niin rauhaisa sunnuntai on vaihteeksi aivan ihana. Paistoin croissanteja ja pekonia aamupalaksi (klo 13:45 = selkeä aamu...), ja mansikoita sekä kahvia lisäksi, täydellinen krapulan karkoitusresepti.

Syy hieman darraiseen oloon näkyy tässä: Rikospaikka -klubi eilen, soittamassa DJ Lenno. Helvetin hyvä meno, kuten aina. Lisäksi kaksi kaveria järjestivät ISOT yhteissynttärit, jossa kävin sekä aloittelemassa että jatkoilla. Bileet olivat jo alunperinkin melko massiiviset, ja kun mukaan vielä tuppasi kaverin-kaverin-kaveria, oli porukkaa paljon. Mutta kivaa oli ja mitään kamalaa tuhoa kukaan ei kai saanut aikaan ja ainakin minulla oli ihan huippuhyvä ilta :))

Rikospaikan lisäksi Swengissä tuli notkuttua myös torstaina, jolloin siellä oli keikalla ihana, ihana Olavi Uusivirta. Keikalle lähtö meni vähän säätämiseksi, kun kaverin aikataulut lahosivat ja lopulta lähdin yksin liikkeelle. Onneksi Järvenpää on niin pikkupaikka, että aina törmää tuttuhin, joiden seuraan voi tuppautua. Keikka oli "yllättäen" ihan mahtava, Swengi on paikkana sellainen, että kaikki bändit ovat siellä jotenkin parhaimmillaan, tunnelma on niin intiimi ja ainutlaatuinen. Olavin uusi levykin on aivan loistava, en ole tänä kesänä juuri muuta kuunnellutkaan. Ostin levyn myös vinyylinä, ja fanityttöilin siihen nimmarinkin. (Teen muuten vielä toisen postauksen keikkakuvista erikseen!)

Muuten minulle kuuluu vaihteeksi oikein hyvää, töissä pakertamisen lisäksi olen nähnyt paljon kavereita, mm. pokeri-illan ja lonkkaroinnin merkeissä. Perjantaina kävin luovuttamassa verta, kun vihdoinkin sain taas siihen luvan, kun tatuoinnista oli kulunut tarpeeksi aikaa. Verenluovutus on tapa, jota suosittelen ihan kaikille, jotka sen kriteerit täyttävät. Ei ole hirveä vaiva mennä hetkeksi loikoilemaan paikalleen, bonuksena pullakahvit ja söpöjä valkotakkeja ;) Ei satu, itselleni ainakaan ei ole koskaan tullut pahaa oloa tai mitään muutakaan haittaa, mutta hyvä mieli on joka kerta taattu.

Postauksen yleisen randomiuden maksimoimiseksi vielä kuva Nellistä, kaverin jackrusselinterrieri-vauvasta. Pikkuinen on niiiiiin laittoman suloinen, että sille ei voi kuin lässyttää järkensä menettäneen tavoin. Mutta ne pikkuiset tassut! Ja pehmoinen turkki! Ja pieni kuono! Ja hapsottavat korvakarvat! Ja maha! Ja koiranpennun tuoksu!

keskiviikko kiasmassa.

Käytiin parin kaverin kanssa Kiasmassa tänään! Olen suunnitellut sinne menemistä jo iät ja ajat, ja viimeisen virallisen kesälomapäivä oli sitten oivallinen tilaisuus tämän suunnitelman toteuttamiseen, ja arki-iltapäivänä siellä ei paljon porukkaa ollutkaan. Musiikkiaiheinen näyttely oli kai juuri loppunut, mutta sarjisjututkin kiinnostivat kyllä. Kohdassa, jossa sai itse piirtää strippejä, Sara taiteili tilannekatsauksen yllä olevan kuvan otosta :) Kameralla tuli leikittyä muutenkin aika paljon, mutta olen edelleen ihan tunari sen kanssa...

Jostain syystä ylläolevan kuvan väitettiin sopivan minulle, ei ehkä mökkiviikonlopun jälkeen ole varaa kommentoida mitään. Alla Occupy-aiheisia kylttijäljitelmiä, pikkukuvissa oli siis alkuperäiset kyltit mielenosoituksista.

Katja Tukiaisen juttuja olen joskus aiemminkin nähnyt jossakin, ja pinkki yksisarvissarjakuvatila oli ihan tajuton. Korkea tila, vaaleanpunaisia lamppuja ja vinoneliönmallisista jättiruuduista koostuva sarjakuva, todella hieno ja suloinen.

Elämäni ensimmäinen ihan oikea palkallinen kesäloma alkaa nyt olemaan ohi. Pari viikkoa tuntui paljon pidemmältä ajalta ja ehdin tekemään paljon kaikkea kivaa ja ennen kaikkea rentoutua kunnolla. Yliopistohaun tulokset ja kaikki epämääräiset tulevaisuusahdistukset vähän yrittävät kummitella takaraivossa, mutta ei niille vielä voi tehdä mitään. Vielä tämä kesä on aikaa keikkua tällaisessa omituisessa välitilassa, tunnetta on vaikea selittää... Tavallaan kaikki on ennallaan, samaa vanhaa ja tuttua. Ja sitten taas tavallaan kuitenkin on sellainen olo, että kaikki on muuttumassa, että itse on kehittynyt, päässyt eteenpäin, valmistautumassa johonkin uuteen... Vielä kun tietäisi, mihin.

kesäeläimiä.

Olen viettänyt viimeisen viikon Marimekon raitapaidassa ja farkkushortseissa. Yksi päivä oli päällä raitapaita ja hame. Kesäloma on selkeästi ollut varsin kelvollinen, sillä olen useamman kerran unohtanut, mikä viikonpäivä on meneillään. Mitään ihmeellistä en ole tehnyt, lähinnä hengaillut kaveriporukalla ja syönyt liikaa jäätelöä. Ja leikkinyt uudella kameralla erinäisiä elukoita kuvaten, vapaaehtoisiksi malleiksi suostuivat leppäkerttu ja kaverin ihana punaturkkinen koira.

Perjantai-iltana ajoin maalle, jonne tuttava muutti hevosineen, mentiin sinne orjatyövoimaksi purkamaan muuttokuormaa. Ponitytön kesään kuuluu aivan ehdottomasti kiitolaukka pitkin vihreää niittyä auringon laskussa, mikään ei ole parempaa. Kuvassa ratsastaa tosin kaverini, kyseinen onnenmyyrä saa oman hevosen tähän lähistölle. Pitää ehdottomasti ottaa tilanteesta ilo irti ja raahautua useammin tallille, kun pelkkä hevosen tuoksun hengittäminen saa olon tuntumaan kevyeltä ja onnelliselta.

Kuvassa kovin viattomalta näyttävä staffin ja porsaan risteytymä piti meikäläisen varsin tehokkaasti hereillä koko yön tunkemalla kylmän perunanenänsä aivan naamaan kiinni. Valmiiksi univelkaisena laahustin vielä lauantai-illaksi viihteelle, huhhuh. Onneksi on lomaa, saa huoletta nukkua pitkälle iltapäivään.

happy new year.

Toivottavasti muilla oli kivaa uutena vuotena, minun suunnitelmani kun eivät menneet ihan putkeen... Lopputuloksena päädyin Tampereelle dataamaan, täydellinen déjà vu vuoden takaisesta. Ja jo silloin olin päättävinäni, että ei enää uudelleen. Uusperhepelleily ei vaan kiinnosta, enkä todellakaan jaksa edes yrittää käyttäytyä.

Mutta, valituksesta uuden vuoden lupausten pariin! Olen innokas lupailija ja yleensä valitsen niin kivoja lupauksia, että toteuttaminenkin on mukavaa. Tosin, viime vuonna jäivät ne Parikat ostamatta... Kyky säästää rahaa olisi ihan mukava. Ehkä tänä vuonna vihdoinkin saisin ne omat Minna Parikat ostettua?

Toinenkin lupaukseni liittyy ostoksiin: vähemmän on enemmän, harkitse, harkitse ja harkitse, säästä, osta vaatteita, joita todella rakastat ja niin edelleen ja niin edelleen. Minulla on kaksikin vaatekaappia täynnä rättejä, mutta silti sopivien vaatteiden löytäminen on hankalaa. Lupaan siis a) suursiivota vaatekaapin ja hankkiutua eroon käyttämättömistä vaatteista ja b) kiertää H&M:n ja muut halpiskauppojen kiinatrikoot kauempaa ja ostaa mieluummin muutaman laadukkaamman ja varmasti rakastetun jutun.

Kolmanneksi lupaan etsiä aikaa muidenkin kuin koulukirjojen lukemiselle. Joskus kuljin 24/7 kirja kädessä, nykyään en lue enää mitään. Koska listaukset ovat sydäntäni lähellä, asetan tavoitteekseni lukea 12 kirjaa Keskisuomalaisen 100 kirjan listasta, joka löytyy esim. täältä. Muutaman vuoden päästä olisi hienoa saada koko lista luettua läpi. Tämänhetkinen saldo 22/100.

Okei, 2011. Olen valmis. Ehkä. 

two thousand lightyears of darkness.

The Ark hajoaa, ja tuon uutisen luettuani hajosin minäkin.

Bändi on ollut minulle todella tärkeä since 2005 tai jotain, erään kaverin suosituksesta. Olen nähnyt Arkin livenä vasta 2 kertaa, viimekesän Ruis- ja Ankkarockissa. Ruissin keikka on ehkä elämäni paras päivä. Ilta-aurinko, eturivin paikka, ihanat ihmiset lavalla ja yleisössä. Tunnustettakoon, että itkin n. 98% ajasta... (Ja sama ilosta vollotus jatkui Ankkarockissa...)

Okei, bändi on ollut pystyssä jo 20 vuotta, joten lopettaminen on teoriassa ymmärrettävää, mikään ei ole ikuista. Mutta surettaa silti, olen päässyt ihan liian harvalle keikalle! Keväällä on tulossa jäähyväiskiertue, 2x Tavastia. Mutta, mutta. Ikäraja on K18. Sanalla sanoen vituttaa. Jotenkin tuonne on ihan pakko päästä, tässä onkin sitten muutama kuukausi aikaa hioa suunnitelmaa... Liput myyntiin perjantaina, mielellään molempiin päiviin pakko ostaa.