lapko @ alppipuisto.

Taitaa olla perinteisen "huh mikä viikonloppu" -postauksen aika... Perjantaina näin yhtä saksalaista ystävää, joka oli Suomessa lomailemassa, ihana nähdä pitkästä aikaa. Ilta jatkui toisten kavereiden kanssa grillaillen, sellaista tavanomaista hengailua. Lauantaina ryypättiin vaihteeksi työporukalla, varsin vauhdikas, mutta loppujen lopuksi kiva ilta.

Eilen autoiltiin stadiin, ensin käväistiin pikaisesti Linnanmäellä. Koko kesänä ei oikein ole ollut sopivaa aikaa tai seuraa mennä sinne, mutta nyt oltiin ihan vieressä. Käväistiin ajamassa kierros wanhassa vuoristoradassa,  se on ehdoton lempilaitteeni!

Se, minkä takia alun perin lähdettiin liikkeelle, oli Pitkä Kuuma Kesä - konsertti Alppipuistossa. Lämmin kesäsade, jossa sateenvarjon alla istuminen oli suorastaan tunnelmallista, muuttui tosin illan edetessä läpimäräksi kastelevaksi kaatosateeksi. Hyvät bändit (mm. Damn Seagulls, Wedding Crashers, Sydän sydän...) ja hyvä seura kuitenkin nostivat mielialaa surkeasta säästä huolimatta.

Ja tietenkin Lapko. Tulvivasta puistosta huolimatta meikä fanityttöili fiilis katossa. Olen joskus aiemminkin yrittänyt selittää sitä tunnetta, kun voi vain heittäytyä musiikin mukaan ja tyhjentää aivoistaan aivan kaikein muun. Sateen valuessa kasvoille ja liimatessa vaatteet ihoon kiinni musiikin vyöryessä taustalla, oli juuri sellainen tunne.

Sateenvarjo on tietty Marimekosta, muuten päällä lähinnä vanhoja rättejä, Converset & Kånken. Ja pahoittelut niille, joita Instagram ärsyttää, Tuhkolmasta tulossa ihan oikeitakin kuvia. Ja ehkä vielä toinen "Lapko on ihana!" -kuvatulva eiliseltä.

from now on.

Tänään on ollut varsin aikaansaava päivä, harvinaista tällaiselle laiskottelijalle. Töissä oli siinä mielessä hurja päivä, että ilmoitin pomolleni lopettavani siellä elokuun lopussa. Elämäni ensimmäinen irtisanoutuminen elämäni ensimmäisestä työpaikasta, pelottavaa. Duuni tuntuu entistä mukavammalta ja kiukkuisetkin asiakkaat jotenkin sympaattisilta, kun tietää, että ainakaan tässä kaupassa en pian olekaan enää töissä. Ja huippuihanat työkaverit, niitä tulee ikävä!

Iltapäivällä käytiin mutsin kanssa hoitamassa juoksevia asioita. Lisäksi shoppailtiin Iittalassa, tuhlasin yo-lahjaksi saamani lahjakortin. Nyt meikäläisellä on mm. kattila ja juustohöylä, perusjuttuja, joita tulee tarvitsemaan omillaan asuessaan. Hui. Olo on vieläkin ihan epätodellinen, mutta hyvällä tavalla: minä ihan oikeasti pääsin sinne kouluun, yliopistoon kaiken lisäksi. Minä ihan oikeasti muutan omilleni, vieraalle paikkakunnalle. Kuten sanoin, hui.

Huivi & shortsit Levi's, paita Varusteleka.

Seinäkiipeilyreissulla viime viikolla piipahdettiin Varustelekassa ja hamstrasin seilori-paidan sekä lyhyt- että pitkähihaisena. Paidat ovat ilmeisesti väristä riippuen Venäjän/Neuvostoliiton armeijan merivoimien tai laskuvarjojoukkojen  paitoja. Huomattavasti parempi tarina raitapaidan takana, kuin H&M:n 4,95€ -rättipino. Materiaali on jotakin paksua ja varmasti käytössä mukavaksi pehmenevää. 

Olen näyttänyt lisäksi stereotyyppiseltä pyykkärimuija-yksinhuoltajaäidiltä huivissani, mutta se pitää töissä kätevästi tukan kasassa, ja lisäksi peittää hyvin useamman päivän laiminlyönnit hiusten pesussa... 

Kurja puoli tulevassa muutossa on se, että joudun luopumaan lemmikki-kilpparistani, Possusta. Mutsi nimittäin ilmoitti, että konna ei jää hänen hoidettavakseen, eikä sen terrarion raahaus solukämppäänkään oikein toimi... Otus on ollut meillä vuodesta 2004 tai jotakin, ja onhan se ihan hauska ja sympaattinen kaveri, jota tulee varmasti ikävä.

Huomenna suunnataan uusperhelomalle Tukholmaan, saa nähdä, mitä siitäkin risteilystä tulee... No, ainakin Tukholma on ihana ja ruotsin puhuminen aina hauskaa, vaikka seurassa olisikin parantamisen varaa.

a night like this.

Perjantaina olin kuskina (akka ratissa-taso oli aika järkyttävä, terv. nimim. Lost in Tikkurila...), lauantaina istuttiin iltaa huippuhauskalla työporukalla (ja lauloin Singstaria, aina huono idea..) ja tänään hengattiin kaverien kanssa, kun osa pojista lähtee huomenna armeijan harmaisiin. Sulkapalloa, vaatteet päällä uimista ja sellaista, mutta huomisen työvuoron takia ilta ei minun osaltani jatkunut kovinkaan pitkään...

tuleva tamperelainen.

Ihmeitä ilmeisesti tapahtuu, sillä torstai-iltana postilaatikosta löytyi paksu kirje, joka alkoi sanoilla: "Sinut on hyväksytty opiskelijaksi Tampereen yliopistoon." Sitä seurasi kiljumista ja voitontanssia ympäri taloa, tunne oli aivan epätodellinen.

Sillä tuo, hallintotiede Tampereella, oli tasan ainoa kohde, johon ylipäätänsä hain. Pääsykoekirjan lukaisin kertaalleen ohimennen läpi. Kokeessa olo oli täydellisen turisti. Ja silti, minä pääsin sinne. Miten yliopistoon pääseminen voi olla noin helppoa, vaikka hakijoitakin oli useampia satoja...? No, en valita, mutta kunhan ihmettelen...

Tampere-apua-oma-koti-opiskelu-paniikki -postauksia tiedossa jatkossa, mutta nyt suuntaan työporukan illanistujaisiin :)

päivän rätit.

Pusero 2ndhand, shortsit Weekday, vyö Friis&co, baltsut H&M, lasit Ray-Ban.

Eipä mulla mitään erityisen jännittävää tänään, mutta laitetaan nyt perus "käytän muuten vaatteita"-asupostaus tähän heti Olavi-kuvien perään... Kirppispaita on vanhaa suomalaista tuotantoa, sinällään aivan ihana, mutta tekokuituisen materiaalinsa takia liian kuuma pahimmille helteille. Lasit lähes "vintagea" (termi, jonka väärinkäyttö ärsyttää minua satavarmasti :D), tädin vanhat about 80-luvulta.

Alkuviikko on mennyt ihanien kesätekemisten parissa: maanantaina käytiin porukalla maauimalassa ja lisäksi kävin leikkimässä kummitytön kanssa. Eilen kokoonnuttiin KURVI:n kanssa ja vaihdettiin kuulumisia parin kaverin kanssa Mäkki-aterian äärellä. Iltamyöhällä kävin vielä lonkkaroimassa pitkän lenkin, taivas oli vaaleanpunainen ja fiilis aivan mahtava.

Tänään on vapaapäivä, ja suunnitteilla on ainakin seinäkiipeily, ja kenties tutustuminen Varustelekan valikoimiin... Toistaiseksi en tosin ole saanut parin kahvikupin tyhjentämistä lukuunottamatta aikaiseksi yhtään mitään.

olavi uusivirta @ swengi.

28.6.2012 @ Swengi, Järvenpää

Olen vieläkin ihan kädetön uuden kameran kanssa, tarkennukset harittavat pahasti, valotukset ovat ihan mitä sattuu ja niin edelleen. Mutta ihan sama, tässä sitä sitten opetellaan. Ja Olavi on silti ihana.

snapshots.

Huuuuh, viikon tempo on ollut aika huima. Raskaan työviikon päälle vielä kaikki muutkin huitelut, niin rauhaisa sunnuntai on vaihteeksi aivan ihana. Paistoin croissanteja ja pekonia aamupalaksi (klo 13:45 = selkeä aamu...), ja mansikoita sekä kahvia lisäksi, täydellinen krapulan karkoitusresepti.

Syy hieman darraiseen oloon näkyy tässä: Rikospaikka -klubi eilen, soittamassa DJ Lenno. Helvetin hyvä meno, kuten aina. Lisäksi kaksi kaveria järjestivät ISOT yhteissynttärit, jossa kävin sekä aloittelemassa että jatkoilla. Bileet olivat jo alunperinkin melko massiiviset, ja kun mukaan vielä tuppasi kaverin-kaverin-kaveria, oli porukkaa paljon. Mutta kivaa oli ja mitään kamalaa tuhoa kukaan ei kai saanut aikaan ja ainakin minulla oli ihan huippuhyvä ilta :))

Rikospaikan lisäksi Swengissä tuli notkuttua myös torstaina, jolloin siellä oli keikalla ihana, ihana Olavi Uusivirta. Keikalle lähtö meni vähän säätämiseksi, kun kaverin aikataulut lahosivat ja lopulta lähdin yksin liikkeelle. Onneksi Järvenpää on niin pikkupaikka, että aina törmää tuttuhin, joiden seuraan voi tuppautua. Keikka oli "yllättäen" ihan mahtava, Swengi on paikkana sellainen, että kaikki bändit ovat siellä jotenkin parhaimmillaan, tunnelma on niin intiimi ja ainutlaatuinen. Olavin uusi levykin on aivan loistava, en ole tänä kesänä juuri muuta kuunnellutkaan. Ostin levyn myös vinyylinä, ja fanityttöilin siihen nimmarinkin. (Teen muuten vielä toisen postauksen keikkakuvista erikseen!)

Muuten minulle kuuluu vaihteeksi oikein hyvää, töissä pakertamisen lisäksi olen nähnyt paljon kavereita, mm. pokeri-illan ja lonkkaroinnin merkeissä. Perjantaina kävin luovuttamassa verta, kun vihdoinkin sain taas siihen luvan, kun tatuoinnista oli kulunut tarpeeksi aikaa. Verenluovutus on tapa, jota suosittelen ihan kaikille, jotka sen kriteerit täyttävät. Ei ole hirveä vaiva mennä hetkeksi loikoilemaan paikalleen, bonuksena pullakahvit ja söpöjä valkotakkeja ;) Ei satu, itselleni ainakaan ei ole koskaan tullut pahaa oloa tai mitään muutakaan haittaa, mutta hyvä mieli on joka kerta taattu.

Postauksen yleisen randomiuden maksimoimiseksi vielä kuva Nellistä, kaverin jackrusselinterrieri-vauvasta. Pikkuinen on niiiiiin laittoman suloinen, että sille ei voi kuin lässyttää järkensä menettäneen tavoin. Mutta ne pikkuiset tassut! Ja pehmoinen turkki! Ja pieni kuono! Ja hapsottavat korvakarvat! Ja maha! Ja koiranpennun tuoksu!