vaatekaappi numeroina.

Hyvät myöhäiset joulut, aikaiset uudet vuodet ja muut pakolliset toivotukset.

Lomalla on aikaa kaikkeen melkein hyödylliseeen, joten siivosin kaappini. Saattaa vähentää epätoivoa aamuisin, kun kiireessä yrittää löytää sen tietyn mustan trikoorätin noin miljoonan muun mustan trikoorätin joukosta. Koska erinäiset listat ja laskelmat ovat pienimuotoinen pakkomielteeni, tässä jotakuinkin kaikki vaatteeni  numeroina:

Farkut 12

Muut housut 7

Takit 7

Mekot 14

Hameet 11

Neuleet 13

Paidat 51

Mut yläosat 14

Kengät 36

= 165

Kirppispinossa on 40 rättiä, eli karsinta oli aika raju (jos pikkutarkkoja ollaan, niin noin 19% kaikesta). Olisi saanut olla vieläkin reilumpi, sillä ei kaappini nytkään mitenkään tyhjä ole, vaikka ovi runnomatta kiinni meneekin... Pitänee varata kirppispöytä lähitulevaisuudessa ja tehdä sitten vielä uusintakierros, mistä kaikesta pystyisin luopumaan.

coffee to go.

Paita Marimekko/kirppis, farkut & kengät Weekday

En ole varma, olenko jouluihminen vai en. Tällä hetkellä sekin vähän ahistaa (ja jouluaattona työt alkavat 6:45, ihanaa...), mutta toisaalta, lahjaostokset on nyt saatu jotenkuten pakettiin ja pari lähes vapaapäivää muistuttavaa ihmejuttua siintävät mielessä aika houkuttelevina. Ja itsellenikin löytyi kiva lahja!

Koulussa on entistä turhauttavampaa nyhjätä, kun kaikkien ajatukset ovat vaan lomassa ja opiskelusta tulee tavallista vähemmän yhtään mitään... Aamua paransi kuitenkin uusi kahvikuppini, keraaminen pikakahvimuki. Se säästää ehkä kaksi minuuttia aamusta, kun kahvin voi juoda koulumatkan ja ensimmäisen tunnin aikana.

now what?

Blogi on vähän jäänyt, mutta eiköhän tästä taas palailla jonkinlaiseen postailuun... Kamerani on tosin kohtalaisen kuollut, eikä kiirestressikään ole ainakaan helpottanut. On tässä kuitenkin kaikkea ihan kivaakin tapahtunut, keskitytään vaikka niihin aluksi.

Sain kuin sainkin hölmön kirjoitushaaste-kirjani valmiiksi, 180 sivua, 50 000 sanaa, enemmän tai vähemmän luokatonta kuraa kasassa. Joukossa on ehkä kolme oikeasti hyvää kohtausta, joten kunhan jaksan, voisi koko tekeleen joko kirjoittaa uudelleen tai vähintäänkin muokata radikaalisti. Marraskuu toimii kuitenkin aina loistavana muistutuksena siitä, kuinka terapeuttista ja ajatuksia puhdistavaa ja muuten vain mahtavaa intensiivinen kirjoitus on. Selkeä tavoite ja deadlinet helpottavat lusmuilijaa ja jotenkin kirjoittaminen vain rullaa vuosi vuodelta kevyemmin.

Itsenäisyyspäivän aikoihin kävimme kaveriporukalla Colors Festivalilla Kaapelitehtaalla, ei todellakaan mun musiikkimakuni mukaista toimintaa, mutta ihan hyvät bileet siellä oli. Muutenkin on tullut juhlittua ihan tarpeeksi, synttäreitä ja sen sellaisia. Taidan kokeilla tipatonta tammikuuta, koulutyöt, maksa ja lompakko ainakin kiittäisivät.

Muiden "tavallisten" huolien (=koulustressi, työstressi, ihmissuhdesäätäminen, yleinen syysangsti...) lisäksi ylimääräistä surua ja murhetta on aiheuttanut se, että maailman rakkain karvakorva muutti toiselle puolelle Suomea. Olisin saanut tuon hevosen itselleni, ja tällä hetkellä kaduttaa pahasti, että en ottanut sitä... Hirveää aikataulutusta ja venymistä ja jaksamista hevosen pito opiskelujen ja töiden ohella olisi vaatinut, mutta uskon, että olisin jotenkin selvitynyt. Uusi koti vaikuttaa onneksi ihan hyvältä, mutta on niin helvetin kaukana, ja ponia on hirveä ikävä, se on kuitenkin ollut minulle kuin oma jo ties kuinka kauan...