how the world ends.

Ikuisuusongelma: loma loppuu liian pian. Junailtiin perjantai-iltana Himokselta kotiin, oli melko leppoisa matka ravintolavaunussa, kun kaikki istumapaikat olivat täynnä. Mutta VR, miten olis ravintolavaunut lähijuniinkin?  Lauantaina suuntasin kamalan flunssan kourissa kaverille istumaan iltaa. Tuli muuten harvinaisen tyhmä olo, kun kuvasin asua itselaukaisijalla keskellä jalkakäytävää matkalla sinne...

Ostin Himokselta (tai Jämsästä mutta anyway siltä reissulta) pipon. Normaalisti en ole yhtään pipo-tyyppiä, käytän myssyjä tai baskereita, tai kuljen paljain päin. Rinteessä pipo on kuitenkin oltava ja tälläinen raidallinen tapaus oli niin minulle sopivan oloinen pipo, kuin mahdollista.

Hengailtiin eilen meidän vakio-porukalla, tosin olen selkeästi kipeä, kun edes yksi (1) siideri ei pudonnut koko illan aikana ja rämmin himaan ennen puolta yötä. Oli ihan mukavaa, vaikka olisin mielelläni ollut aivastelematta kauemmin, kuin 2 sekuntia kerrallaan... Tehtiin muffinssejakin, tosin ne eivät oikein onnistuneet, jäivät liian kuiviksi mokomat. Vinkit täydellisistä sitruunamuffinsseista otetaan vastaan.

En muista, olenko jo aiemmin maininnut, mutta kaverikuvien linja blogissani on joko reilusti tärähtänyt tai huolella pikselöity. En usko, että tyypit naamojensa esittelystä pahemmin häiriintyisivät, mutta silti, sensuroin heidät mielummin. Ja tästä kuvasarjasta olisin voinut pikselöidä omankin naamani, mutta nuhainen punanenä menköön tämän kerran... 

'cause there's something in a sunday.

Sunnuntaifarkut ovat paljon hankalammat, kuin arkifarkut. Sunnuntaifarkkujen kuuluu olla rennot, väljät, perus-siniset ja mahdollisesti jopa hieman nuhjuiset. Sellaisia farkkuja on hankala lähteä kaupasta ostamaan. Tähän asti parhaat sunnuntaifarkkuni ovat olleet mutsin vanhat Levikset, mutta nekin ovat hieman liian ryhdikkäät, eivät tarpeeksi pehmoiset ja mukavat.

Faija kävi ennen joulua Amerikassa, ja pitkälle tuliaislistalleni päätyivät farkut, Leviksen 501 -klassikot. Olin vähän epäileväinen lopputuloksen suhteen, sillä faijan shoppailutaidot ovat vähän rajalliset ja en tiennyt, mitä kokoa satun Leviksissä olemaan. Ihme kuitenkin tapahtui, ja 501:seni ovat ihan täydelliset.

Käytin näitä koulussa yhden päivän. Laiskotteluun suunnitellut sunnuntaifarkut eivät istuneet ahkeran opiskelijan tyyliin ollenkaan. Mutta viikonloppuisin kotona ne ovat mahtavat. Odotan jo kesää, olen varma, että nämä eivät pistä pahakseen varvastossuissa läpsyttelyä ja ruohotahroja piknikillä istumisesta.

Hyppäys aiheesta farkut ihan muualle: Eeva Kolu on nero. Sen lisäksi, että Eevan blogista löytyy apua joka ikiseen pukeutumispulmaani, on Eevan ruokablogi ratkaisu kaikkiin kokkausongelmiini. Minä aloitan Runeberg -kauden heti joulun jälkeen, ja se jatkuu pitkälle kevääseen ja suhtaudun niihin lähes naurettavan vakavasti. Olen kokeillut ehkä 10 erilaista Runebergintorttu-ohjetta, mutta mikään ei ole ollut täydellinen, kaupan tortuista puhumattakaan. Mutta, Eeva ratkaisi tämänkin ongelman puolestani: täydellinen ohje.

Nyt kun täydellisyys on tavoitettu maun suhteen, voin alkaa keskittyä ulkomuotoon. Täytyy ostaa oikea Runeberg - vuoka, jotta ne näyttäisivät vähemmän muffineilta.

drinking tea in bed.

Joululahjahehkutusta on täällä osoitteessa luvassa tasan yksi postaus, tämä. Joulun suosikkilahjani päätyivät astiakaappiin: Iittalan Taikaa ja Satumetsää ilmestyi tänä jouluna useammasta paketista. Maailman kauneimmat astiasarjat sopivat onneksi hyvin keskenään sekaisin, sillä näiden kahden väliltä valitseminen olisi ollut täysin mahdotonta. 

Äiti yritti saada minua valitsemaan jotain kivaa sarjaa keräiltäväksi jo rippijuhlien aikaan, onneksi en silloin suostunut. Astiasarjan valinta on minusta tärkeä asia, koska kipot ja kupit ovat kalliita, eikä hetken mielijohteesta voi ostaa koko kattausta uusiksi. Uskon, että tahdon syödä tämännäköisistä kipoista vielä kymmenenkin vuoden päästä. Odotan innolla, että joskus sitten omassa kodissa saan asettella juuri nämä astiat ihan omiin kaappeihini (:

Tänään se taas todistettiin, aamukahvi maistuu paremmalta, kun kahvimuki on kaunis ( ja ulkonäön lisäksi valtava koko on aamukoomassa positiivinen ominaisuus...).

happy you're gone.

Uusi suosikki-ruokaohjelmani: Neljän tähden illallinen. Ruotsi- ja brittiversioita olen katsellut Liviltä, ja suomalaista odotin innolla. Oikein kivalta ovat ainakin ensimmäiset jaksot vaikuttaneet. Ohjelma on todella herttainen ja sydämellinen ja tavallaan aito. Ollaan ihmisten kodeissa, ja ne eivät esitä mitään, vaan yksinkertaisesti hengailevat ja syövät. Ruokaohjeetkin ovat melko ymmärrettäviä, joten jotain erityisen hyvää voisi kokeilla kotonakin. Miksi oi miksi tavis-teinit eivät järjestä illalliskutsuja kovinkaan usein? Tykkäisin kyllä ihan mielellään kokkailla kavereille (:

Okei, jos jotain on valitettava, niin olisi ollut vielä mukavampaa, jos julkkisten sijaan kokkeina olisivat olleet ihan tavalliset ihmiset. Ja selostajalle ihan vähän tempoa ja terävyyttä...

have you been to the carnival.

HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ!

Ollaan viikonloppu maalla mummolassa, joten postailu todennäköisesti jää kohtalaisen vähiin - kuvien latailu mokkulalla on aika hermoja raastavaa puuhaa. Plus, täällä on kaksi pientä (2 vko vanhaa) kissanpentua, joiden pedin äärelle olen suorastaan liimautunut. Kaikki eläinvauvat on toki ihania, mutta mulla on erityinen heikko kohta kissanpennuille.

 

Toinen asia, mikä näin lomalla innostaa on syöminen. Tässä hengentuotokseni eiliseltä: Valkosuklaa-rahkapiiras. Vähän kuin juustokakku, mutta ilman juustoa. Yhtä hyvää ainakin I think.