Siivouspäivä Ville Ahosen seurassa

Jos nyt joltakulta on mennyt ohi: Minä ja Ville Ahonen on aivan loistava.

Viime lauantaina rämmin lumituiskussa ja flunssasta pökertymäisilläni Koko-teatteriin levynjulkkarikeikalle, joka oli aivan mieletön. Uusi levy Mia on soinut siitä asti tauotta, sekin on aivan huikea. Ensi lauantaina MVA olisi Tampereella, joten taidan fanityttöillä itseni Telakalle...

Tästä pääseekin oivalla aasinsillalla siihen, että tänään siivoillessani kiinnitin keikalta puolivahingossa nyysimäni julisteen oveeni. Huoneeni on muutoin lähes kokonaan valkoinen ja seinät ovat tyhjät, joten tuo sopii ihan hyvin kokonaisuuteen. Kaapin pohjalta löytyi myös lonkkarini, joka sai aikaan järjettömän kesän kaipuun. Nostin laudan lattialle tilapäiseksi kenkätelineeksi odottamaan kuivaa asfalttia.

Tällä viikolla olen vaihteeksi melkein koko viikon Tampereella. Sen sijaan, että olisin tylsistynyt, yksinäinen ja onneton, olen tietoisesti yrittänyt keksiä kaikkia mahdollisimman kivoja juttuja tehtäväksi. Voitin Imagen kisasta pari vapaalippua Tampere Film Festivaleille, joten huomenna suuntaan leffaan.

flow.

Viime sunnuntaina kävin ensimmäistä kertaa ikinä Flow'ssa. Ja kyllä, nyt on tietenkin pakko jakaa muutama instagram-kuva ja seuraavana päivänä lavastettu asupönötys. Flow oli tapahtumana huippukiva, tykkäsin bändeistä (mm. Burning Hearts ja Pepe Deluxe olivat kivoja, ja Björk ihan omassa sarjassaan), seura oli loistavaa ja tapahtuma-alue viehättävä. 

Infernaaliset vaatekriisit ratkeavat näköjään helpolla reseptillä: farkut ja t-paita. Yksinkertaista. Vagabondin mokkaiset lempikiilakorot jalkaan, pirteän punainen kirppisjakku (ja trenssitakki ja kaulahuivi, niin mikä kesä, missä?) niskaan ja Ray Banit nenälle.

lapko @ alppipuisto.

Taitaa olla perinteisen "huh mikä viikonloppu" -postauksen aika... Perjantaina näin yhtä saksalaista ystävää, joka oli Suomessa lomailemassa, ihana nähdä pitkästä aikaa. Ilta jatkui toisten kavereiden kanssa grillaillen, sellaista tavanomaista hengailua. Lauantaina ryypättiin vaihteeksi työporukalla, varsin vauhdikas, mutta loppujen lopuksi kiva ilta.

Eilen autoiltiin stadiin, ensin käväistiin pikaisesti Linnanmäellä. Koko kesänä ei oikein ole ollut sopivaa aikaa tai seuraa mennä sinne, mutta nyt oltiin ihan vieressä. Käväistiin ajamassa kierros wanhassa vuoristoradassa,  se on ehdoton lempilaitteeni!

Se, minkä takia alun perin lähdettiin liikkeelle, oli Pitkä Kuuma Kesä - konsertti Alppipuistossa. Lämmin kesäsade, jossa sateenvarjon alla istuminen oli suorastaan tunnelmallista, muuttui tosin illan edetessä läpimäräksi kastelevaksi kaatosateeksi. Hyvät bändit (mm. Damn Seagulls, Wedding Crashers, Sydän sydän...) ja hyvä seura kuitenkin nostivat mielialaa surkeasta säästä huolimatta.

Ja tietenkin Lapko. Tulvivasta puistosta huolimatta meikä fanityttöili fiilis katossa. Olen joskus aiemminkin yrittänyt selittää sitä tunnetta, kun voi vain heittäytyä musiikin mukaan ja tyhjentää aivoistaan aivan kaikein muun. Sateen valuessa kasvoille ja liimatessa vaatteet ihoon kiinni musiikin vyöryessä taustalla, oli juuri sellainen tunne.

Sateenvarjo on tietty Marimekosta, muuten päällä lähinnä vanhoja rättejä, Converset & Kånken. Ja pahoittelut niille, joita Instagram ärsyttää, Tuhkolmasta tulossa ihan oikeitakin kuvia. Ja ehkä vielä toinen "Lapko on ihana!" -kuvatulva eiliseltä.

olavi uusivirta @ swengi.

28.6.2012 @ Swengi, Järvenpää

Olen vieläkin ihan kädetön uuden kameran kanssa, tarkennukset harittavat pahasti, valotukset ovat ihan mitä sattuu ja niin edelleen. Mutta ihan sama, tässä sitä sitten opetellaan. Ja Olavi on silti ihana.

snapshots.

Huuuuh, viikon tempo on ollut aika huima. Raskaan työviikon päälle vielä kaikki muutkin huitelut, niin rauhaisa sunnuntai on vaihteeksi aivan ihana. Paistoin croissanteja ja pekonia aamupalaksi (klo 13:45 = selkeä aamu...), ja mansikoita sekä kahvia lisäksi, täydellinen krapulan karkoitusresepti.

Syy hieman darraiseen oloon näkyy tässä: Rikospaikka -klubi eilen, soittamassa DJ Lenno. Helvetin hyvä meno, kuten aina. Lisäksi kaksi kaveria järjestivät ISOT yhteissynttärit, jossa kävin sekä aloittelemassa että jatkoilla. Bileet olivat jo alunperinkin melko massiiviset, ja kun mukaan vielä tuppasi kaverin-kaverin-kaveria, oli porukkaa paljon. Mutta kivaa oli ja mitään kamalaa tuhoa kukaan ei kai saanut aikaan ja ainakin minulla oli ihan huippuhyvä ilta :))

Rikospaikan lisäksi Swengissä tuli notkuttua myös torstaina, jolloin siellä oli keikalla ihana, ihana Olavi Uusivirta. Keikalle lähtö meni vähän säätämiseksi, kun kaverin aikataulut lahosivat ja lopulta lähdin yksin liikkeelle. Onneksi Järvenpää on niin pikkupaikka, että aina törmää tuttuhin, joiden seuraan voi tuppautua. Keikka oli "yllättäen" ihan mahtava, Swengi on paikkana sellainen, että kaikki bändit ovat siellä jotenkin parhaimmillaan, tunnelma on niin intiimi ja ainutlaatuinen. Olavin uusi levykin on aivan loistava, en ole tänä kesänä juuri muuta kuunnellutkaan. Ostin levyn myös vinyylinä, ja fanityttöilin siihen nimmarinkin. (Teen muuten vielä toisen postauksen keikkakuvista erikseen!)

Muuten minulle kuuluu vaihteeksi oikein hyvää, töissä pakertamisen lisäksi olen nähnyt paljon kavereita, mm. pokeri-illan ja lonkkaroinnin merkeissä. Perjantaina kävin luovuttamassa verta, kun vihdoinkin sain taas siihen luvan, kun tatuoinnista oli kulunut tarpeeksi aikaa. Verenluovutus on tapa, jota suosittelen ihan kaikille, jotka sen kriteerit täyttävät. Ei ole hirveä vaiva mennä hetkeksi loikoilemaan paikalleen, bonuksena pullakahvit ja söpöjä valkotakkeja ;) Ei satu, itselleni ainakaan ei ole koskaan tullut pahaa oloa tai mitään muutakaan haittaa, mutta hyvä mieli on joka kerta taattu.

Postauksen yleisen randomiuden maksimoimiseksi vielä kuva Nellistä, kaverin jackrusselinterrieri-vauvasta. Pikkuinen on niiiiiin laittoman suloinen, että sille ei voi kuin lässyttää järkensä menettäneen tavoin. Mutta ne pikkuiset tassut! Ja pehmoinen turkki! Ja pieni kuono! Ja hapsottavat korvakarvat! Ja maha! Ja koiranpennun tuoksu!

helsinki-päivä.

Yksi loistavan laiska lomapäivä lisää, kyllä kelpaa. Aamupäivän lorvailun jälkeen suunnattiin stadiin, viettämään Helsinki-päivää. Itse tahdoin tietenkin nähdä Herra Ylppö & Ihmiset Radio Aallon konsertissa, joten jäätelöä ja shoppailua sisältäneiden mutkien jälkeen suunnattiin Kaisaniemen puistoon. Ylppö veti lyhyen ja jotenkin vähän kylmäksi jättäneen keikan. Tai siis, ainahan sitä on kiva katsoa ja kuunnella, mutta toimii huomattavasti paremmin pienemmässä tilassa tai festarilavalla, kuin koko perheen yleisötapahtumassa...

Ylpön jälkeen mentiin Espan lavalle, jossa esiintyi ihana, ihana French Films. Yleisöstä löytyi monta tuttua naamaa, ja bändi veti hyvin. Taas kerran suosittelen tutustumaan yhtyeeseen, jos ei ole aiemmin tullut kuunneltua :) 

Toisin kuin viime viikolla, jäivät tiistaikännit tällä kertaa väliin, ja suuntasin kiltisti kotiin. Päivän rätitkin tuli ikuistettua viehättävästi naapurin roskakatoksen edessä, ah mitä glamouria. Ylitin sentään itseni löytämällä kaapista edes yhdet ehjät sukkahousut.

Jakku Whyred/2ndhand, shortsit Cheap Monday, paita Ylppö-fanipaita, Converset & Fjällräven tuskin kaipaavat esittelyä.

lapko @ tavastia.

Yo-juhlista on tulossa ainakin jonkinlainen juttu, mutta perjantai-ilta oli niin hohdokas, että siitä on kirjoitettava ensiksi :) Suunnattiin parin kaverin kanssa Helsinkiin, mentiin vähän epämääräisellä porukalla Tavastialle, siellä soitti ihana, ihana Lapko. Ville Maljan mikroshortsit saivat pojat pyörittelemään silmiään ja muut viihtyivätkin paremmin baarin puolella, mutta minä fanityttöilin eturivissä. Lapkon uusi levy on jotakin aivan nerokasta, ja bändi toimi livenäkin aivan mahtavasti. Jotenkin vaan stressikevät tuntui purkautuvan ja fiilis oli huippuhyvä, kaikki järjelliset ajatukset katosivat päästä musiikin tieltä.

everybody in the place.

Huh, olipahan taas viikonloppu täynnä kaikkea kivaa ja kesäistä toimintaa! Kyllä tuo auringonpaiste vaan saa fiiliksen ylös, elo tuntuu huomattavasti kevyemmältä ja helpommalta, kuin pakkasessa kärvistellessä. Perjantaina vähän notkuttiin porukalla puistossa ja käytiin vähän grillailemassa, ilta jäi aika lyhyeksi, kun aamulla oli aikainen herätys töihin.

Lauantain kamalan työpäivän jälkeen suunta Helsinkiin, siellä käytiin yläkuvassa harppovan kaverini kanssa mm. Fashion Stock Sales-tapahtumassa Vanhalla YO-talolla. Viime vuonna tein sieltä ihan megamahtavan löydön (unelmien Parikat!), mutta tänä vuonna ei oikein tuntunut löytyvän mitään. Valikoima saattoi tietty olla varsin loppuunkaluttu, kun pääsimme paikalle vasta aika myöhään, mutta toisaalta, myös hintataso tuntui viime vuotta korkeammalta... Yksi pikkujuttu tuli kuitenkin ostettua, siitä lisää myöhemmin.

Rättien penkomisen lisäksi käytiin Maailma Kylässä -teltoilla, siellä oli vaikka mitä kiinnostavaa. Itse ostin vähän sarjiksia pitkästä aikaa, sarjakuvat ovat minulle tosi tärkeä taidemuoto. Olen ihaillut Milla Paloniemeä jo aikoja, meikä oli ihan Siili-fani pari vuotta sitten, ja tuo Kettu ja minä meni tällä kertaa lahjaksi ketuista tykkäävälle siskolle. Baarien nainen puolestaan on tuttu jo Jupun blogista, suosittelen lämpimästi tutustumaan :)

Vaikka Stock Sales ja Maailma Kylässä oikein nastoja juttuja olivatkin, oli se ykkössyy raahautua stadiin Jäähallilla: The Prodigy. Ennen keikan alkua tuntui, että jalat ovat jo valmiiksi ihan väsymyskuoleman partaalla, mutta kyllä jytisevä basso vaan veti hyppimään, riehumaan ja tanssimaan. Vaikea kuvailla, miten mahtavaa on, kun vellova massa ihmisiä ympärillä on ihan yhtä fiiliksellä mukana, kuin itsekin. Tuntuu, että ajan- ja paikantaju vaan häviää jonnekin, kaikki on siinä hetkessä tai jotain.

Päällä oli Monkista löydetty reivi-toppi avonaisella selällä, ostin näitä parissakin värissä. Alla oli bikini-yläosa, mutta kyllä hiki virtasi siltikin. Luottofakut Weekdaysta ja jaloille aika kuolemaksi koituneet Vagabondin kiilakorot. Keikat ovat niitä tilaisuuksia, joissa on erityisen hauskaa olla todella pitkä, näkyvyys on hyvä miltein paikasta kuin paikasta. Yöllä kotona napattu peilikuva kyllä kiteyttää päivän fiiliksen: väsynyt, mutta perkeleen onnellinen :)

syksy on paras vuodenaika kuolla...

...mutta kesä on paras vuodenaika elää. 

Kaikessa satunnaisuudessaan aivan mahtava viikonloppu. Perjantaina töiden jälkeen onnistuin lukitsemaan itseni kotoa ulos, taidokasta. Ei siinä muuten mitään, mutta lähimmät avaimet olivat mutsin mukana Lahden lähellä. Ei auttanut kuin ajaa pari tuntia suuntaansa. Kiitos Drive -leffan, pystyi idioottimaisen edestakaisin-autoilun ja bensantuhlauksen muuttamaan mielessään spontaaniksi yhden hengen road tripiksi. Asenteenmuutos auttoi, lauloin suomipopin mukana ja kaahailin tyhjällä moottoritiellä, aika kivaa oikeastaan. 

Parin tunnin autolenkin jälkeen jatkoin vielä kaverin kotibileisiin, sieltä toisiin kemuihin ja lopulta kolmen aikaan kotiin. En tuntenut niistä porukoista juuri ketään, eivätkä olleet sen tyyppistä väkeä, johon haluaisin lähemmin tutustuakaan, mutta olipahan vaihtelua tavallisesta. Lauantain duunipäivä oli varsinainen kärsimysnäytelmä, karma selkeästi iski takaisin, kun helvetillisen väsymyksen kruunasivat todella vihaiset asiakkaat ja päälleni hajosi mm. kaljatölkki sekä jogurttipurkki. Asiakaspalvelutyön huippuhetkistä voisin joskus kirjoittaa romaaninpuolikkaan, sen verran persoonallista jengiä käy meillä kaupassa...

Kamalan työpäivän jälkeen otin pitkän, kuuman suihkun ja "oho nukahdin sohvalle pariksi tunniksi"- tyyppiset päiväunet, joiden jälkeen mieliala ja virkeystila kohosivat tuntuvasti. Siiderit ja Garagea (on muuten älyttömän hyvää!) messiin, ja puistoon piknikille. Piknik-seurana Keski-Uudenmaan Vihreät Nuoret ja Opiskelijat -jengiä eli tuttavallisemmin kurvilaisia. Kurvin jutuistakin pitää kirjoitella joskus lisää, meikän mielenkiinto poliittista vaikuttamista kohtaan on vaihteeksi huipussaan.

Puistossa aloittelun jälkeen ilta jatkui "yllättäen" vakkari-baari Swengissä, siellä oli ohjelmassa punk-ilta ja soittamassa mm. The B And The Band, jota fiilistelinkin jo joskus aiemmin. Oli ensimmäinen kerta, kun onnistuttiin näkemään bändiltä ihan kokonainen keikka, meno oli tälläkin kertaa oikein jees. Energistä räminää, jonka tahdissa kelpaa heilua. Muutkin bändit olivat ihan hauskoja, vaikka en niistä aiemmin ollut kuullutkaan.

Tämä sunnuntaiaamu on lähtenyt leppoisan hitaasti ja edessä parin päivän vapaat, eli hyvä fiilis toivon mukaan jatkuu :)

lohtushoppailua: brasilialaiset muovikengät.

Paita Topshop, toppi Bikbok, farkut Weekday, kengät Melissa.

Eipä ollut erityisen hyvä fiilis aamulla lukea lehteä, siellä kun komeilivat alueen ylioppilaiden nimet listassa. Listassa, jossa ei tosiaan minun nimeäni ollut. Valmistumisesta ei vieläkään ole varmuutta, ja epätoivo alkaa iskeä. Kaikki tsemppaavat aivan ihanasti, esimerkiksi mummon kannustusviesti alkoi melkein itkettää, mutta silti turhauttaa ja surettaa.

Parin päivän takaisen lohtushoppailun saldo: Melissan sandaalit. Melissat ovat siis brasilialaisia, ympäristöystävällisesti (muistelen lukeneeni, että jossain määrin kierrätetystä muovista, mutta en löytänyt nopeasti tälle varmuutta) valmistettuja kenkiä. Ajatus muovikengistä on tietysti vähän hassu, "varmastihan ne hankaavat ja hiertävät" oli ainakin oma ensimmäinen ajatukseni. Mutta, itseltäni löytyy entuudestaan yksi korkkaripari Melissalta, ja ne ovat yllättävän mukavat jalassa, ja parin päivän käyttökokemuksella sandaaleista voi sanoa samaa. Ja onhan niissä söpöt rusetit ja kaikkea.

Topshopin ruutupaita on kirppikseltä, väsynyt naama ja räjähtänyt tukka ihan omasta takaa. Tänään on onneksi vapaapäivä, aikaa yrittää rentoutua ja illalla jääkiekkoa. Sekametelipostauksen loppuu vielä päivän jumitusbiisi, Zooey & Joseph on kyllä laittoman söpöjä. Voisi katsoa 500 days of Summerin taas vaihteeksi.

minä ja ville ahonen.

Mekko Vila, jakku Lindex, kengät Vagabond, laukku Sigal Dekel (Israel), vyö Rhodokselta.

Kevyen 8h työpäivän jälkeen autoilin eilen illaksi Helsinkiin, onnistuin löytämään oikean paikan ja parkkeeraamaan nätisti ja muuta sellaista aika huikeaa. Suuntana oli siis Korjaamo, Folks-festarit ja ennen kaikkea Minä ja Ville Ahonen esiintymässä. Suosittelen lämpimästi kyseiseen yhtyeeseen tutustumista, hypnoottista, utuista ja erinomaista musiikkia, tykkään.

Yleisö tosin olisi voinut olla runsaslukuisempikin ja enemmän menossa mukana, mutta toisaalta, toimi se noinkin. Korjaamolta me kuitenkin häivyimme aika pian Henry's Pubiin, siellä soitti The BAnd The Band. Sitä käytiin katsomassa muutama viikko sitten Hyvinkäällä, ja meno on kyllä molemmille kerroilla ollut varsin... Energistä, hyvällä tavalla.

Kuva on muuten napattu uunituoreella iPhonellani, liityin entistä enemmän omena-uskovaisten kerhoon, kun MacBook ja iPod saivat uuden lajitoverin. On se vaan ihana, Angry Birds -addiktioni vaikuttaa lupaavalta ja suojakuoret ovat tietenkin pinkit.

whiteout.

Kiva kevätflunssa iski viikonloppuna ja tällä hetkellä ilmaisukyky on vähän rajallinen, kun pää tuntuu olevan täynnä räkää ja hengittäminenkin on välillä vähän ylivoimaista. Asiaa ei ainakaan parantanut se, että lauantaina reivattiin Kaapelitehtaalla, tapahtumana Whiteout. Näköjään konemusiikki-innostus on herkästi tarttuvaa laatua, sillä meikä oli kyllä ihan liekeissä.

On helvetin kiva tanssia oikein kunnolla, kun musiikkina on muutakin kuin perusbaarin listapoppia, mutta kaikkein paras puoli on se, kun ihmiset tällaisissa tapahtumissa osaavat käyttäytyä. Ei ensimmäistäkään random-perseenkähmijää, tönimistä, tuuppimista tai ördäystä, vaan jotenkin tosi asiallinen ja hyvä meno. 

Pukukoodi valkoinen aiheutti vähän tuskaa, ja lopulta päälle päätyi mutsilta lainattu pitsibody, omaan tyyliini se on varsin alusvaatemainen normikäyttöön... Tuolla oli kuitenkin tosi ylipukeutunut (kirjaimellisesti, liikaa vaatteita...) olo, kun jengi haahuili puolialasti menemään. Ja käytännön syistä vähempikin vaatetus olisi riittänyt, tuli mukavan lämmin erityisesti Blackoutin puolella... :P

 (Alin kuva © http://www.sessions2.com)

Hyvät bileet, ei voi muuta sanoa. Ja jatkaa päivittelyä siitä, että musiikkimaulleni on näköjään tapahtunut kummia.