30. joulukuuta 2012

Tyynyhaaveita

(Kopioitu Lilyn puolelta.)
Olen elänyt aivan liian pitkään ilman Photoshopia... Epätoivoissani etsin netistä jonkinmoista kollaasin väkerrys-sovellusta, ja löysinkin ihan kelvollisen: Kizoa on helppokäyttöinen, ja lopputulos laadultaan ihan kohtalainen.
Testikollaasiini lätkin Pinterestini "wish list" -tyylisestä taulustani tyynynpäällisiä.
Ylärivi: Saana ja Olli / Klaus Haapaniemi / Finlayson, alarivi: Marimekko.
Kuulun ehdottomasti niihin ihmisiin, joiden sängyssä on aina vähintään 5 tyynyä. Sisustusmakuni on joko mustavalkoinen tai muuten vain todella neutraali, joten mikä tahansa kollaasin kotimaisista tyynyistä kelpaisi erittäin hyvin. Ehkä myöhäinen joululahja itseltä itselle...?

5. joulukuuta 2012

Hyvää huomenta

 Tänään heräsin hymyillen.
 Kohta suuntaan junalle, tästä lähtee ihana, pitkä viikonloppu lähinnä juhlien merkeissä.

30. marraskuuta 2012

Työpöydällä

(Kopioitu Lilyn puolelta.)
Eilen oli siivouspäivä, ja työpöytäni näytti niin epätyypillisen järjestäytyneeltä, että nappasin siitä pari kuvaa.
Pöytäni kuuluu Fanett-tuoleihin, se on aika pitkä, mutta kapea. Käytän sitä ruokapöytänä, meikkipöytänä, opiskeluun ja koneella jumittamiseen. Ja tietysti epämääräisten romukasojen säilyttämiseen.

Marimekon Kuoseissa -kirja löytyi kirpparilta, se on aivan huikea, printtien värit ovat ihan mielettömiä. Ylioppilaslahjaksi saamissani Aalto-kipoissa säilytän korujani ja muuta pikkusälää.
 Olen asunut soluhuoneessani kolme kuukautta, mutta vasta viime viikolla sain ostettua oikean pöytäliinan, tavallista valkoista vahakangasta. Se on helppo pitää siistin näköisenä ja olihan se halpaa. Vähän haaveilen jostakin Marimekon kankaasta sitten joskus...

Peilin piti alun perin mennä seinälle, mutta olen vähän aikaansaamaton. Ja ihan hyvä se on tuossakin, ikkunan äärellä on hyvin valoa. Peili on peräisin isoisovanhempien jäämistöstä, ja mutsi sitten tyrkytti sen minulle mukaan omaan kotiin.
 Musta muovilokerikko ja kynä-/meikkisivellinpurkki ovat kotimaista Palaset-sarjaa. "Taulut" ovat ihan tavalliselle kopiopaperille printtaamiani juttuja, mm. Pikku Prinssi, Hemingway-sitaatti ja muuta sellaista. Postikortti on tuliainen Pariisista.
Niin, ja todellisuudessa pöytä näyttä lähes aina tältä... Naked truth, tai jotain... ;)

7. marraskuuta 2012

Valkoinen kauluspaita aloittelijoille

(Kopioitu Lilyn puolelta.)
Taisin jo aiemmin todeta, että tyylini on muuttunut hieman klassisempaan suuntaan, ja valkoinen kauluspaita lienee sen suuntaisen pukeutumisen kulmakiviä. Ja pahuksen hankala vaate: hyvät maksavat uutena hirveästi, eikä käytettynäkään ole löytynyt mitään erityisen hyvää.
Tällaisen kuitenkin kirppistelin jo alkusyksystä. Lapussa luki "rantahuitula", mutta minä ajattelin vähän skarpimpaa tyyliä. Ohut puuvilla on kivan läpikuultavaa, mutta silti tämä päällä tulee nuhjuiseen t-paitaan verrattuna siistimpi olo.
Neule on vanhaa kotimaista tuotantoa ja sataprosenttista villaa, kirppikseltä. Shortsit mutsin vanhat Levikset. Kiilakorot Vagabondilta.

5. marraskuuta 2012

Parasta marraskuussa: Nanowrimo

Ei tätä juuri kliseisemmin voi sanoa, mutta rakastan kirjoittamista. Sanat ovat aina olleet erityisen kiehtovia, niin luettuna kuin itse luotuinakin.
Ongelma on vain siinä, että olen melko aikaansaamaton ja laiska. Luen blogeja, neulon villasukkia, puran ajatuksiani päiväkirjaan, juoksen, siivoan, notkun baareissa, nukun, teen jotakin aivan yhdentekevää - mutta en kirjoita fiktiota, vaikka ideoita kyllä teoriassa olisikin.
Suunnilleen kuusi vuotta sitten löysin internetin ihmeellisestä maailmasta minulle juuri sopivan tavan saada päässä pyörivät tarinanalut paperille asti: Nanowrimo (National Novel Writing Month) on juuri sopivan sekopäinen haaste, joka laittaa sormet sauhuamaan näppäimistöllä.
Tavoite on yksinkertainen: marraskuun aikan kirjoitetaan 50 000 sanaa pitkä romaani.
Jokainen, joka tämän sanamäärän saavuttaa, on voittaja. Muita sääntöjä ei juurikaan ole.
Minulle tämä on mitä toimivin tapa saada vuodessa edes yksi "kunnollinen" tekele aikaiseksi. Vuosi vuodelta ison tekstimassan käsittely muuttuu helpommaksi. Koen myös, että itse olen kehittynyt myös laadullisesti - vaikka mitään virallista laatuvaatimusta ei olekaan, tulee romaaninraakileista aina vaan eheämpiä kokonaisuuksia.
Nyt on menossa viides päivä, olen reilusti päivittäisestä tavoitesanamäärästä edellä. Kirjoittaminen on ihanaa, ainakin toistaiseksi. Katsotaan, miten hermoraunio ja muuten vaan sekaisin olen loppukuusta.

9. lokakuuta 2012

(Lähes) täydellinen pipo

(Kopioitu Lilyn puolelta.)
Syysviimalta ja taukoamattomalta tuntuvalta sateelta suojautumiseksi kaivoin kaapistani lempipiponi.
Pipo on siitä hankala asuste, että vaikka puikot käsissä pysvätkin ja villasukat ja lapaset syntyvät tuossa tuokiossa, on hyvän pipon neulominen itse aivan mahdotonta. Pikkuvikoja on useimmissa valmispipoissakin: malli on joko liian väljä tai liian löysä tai sitten se ei vaan yksinkertaisesti asetu päähän kivasti.
Carlingsista joku aika sitten ostamani myssy on kuitenkin melko loistava: just oikea harmaan sävy ja just sopivan rento malli, eikä mitään turhia yksityiskohtia. Tykkään. (Ja myöhemmin ostin myös mustan samanlaisen.)
Ainoa miinus materiaalista: kuten kympin hintalapusta voi päätellä, on pipo sataprosenttista akryyliä...

3. lokakuuta 2012

Keskiverto keskiviikko

(Kopoitu Lilyn puolelta.)
Tämän ei pitänyt olla mikään tyyliblogi. Mutta siinä se sitten on, päivän asu. Olkoot.
Olen huomannut, että yliopisto-opiskelun myötä tyylini on muuttunut. Ei paljoa, mutta sen verran, että itse olen kiinnittänyt siihen huomiota. Reikäisten tennarien, repaleisten farkkujen ja nuhjuisten neuletakkien sijaan päälle eksyy yhä useammin jakku, kauluspaita, siistit saappaat ja niin edelleen.

Tänään ei kuitenkaan huvittanut olla siisti. Kiskoin aamukoomassa päälleni lähinnä kotioloissa käyttämäni väljät samettihousut ja kauris-neuleen, mukavan ja pehmeän. Vagabondin konjakinväriset nilkkurit toimivat köyhännaisen-Pistoleina, ja hyvin toimivatkin.
Aamun väsähtäneestä tunnelmasta huolimatta tänään on ollut oikeastaan tosi aikaansaava päivä. Koulu- ja työjutut ovat edenneet, ja kävin jopa lenkillä. Aika saavutus rapakuntoiselle sohvaperunalle.

1. lokakuuta 2012

Riikka Pulkkinen - Vieras

(Kopioitu Lilyn puolelta.)
Joitakin vuosia sitten kuljin koko ajan naama kiinni kirjassa ja lähes asuin kirjastossa, mutta viime aikoina en ole lukenut huvikseni juuri mitään. Riikka Pulkkinen on kuitenkin yksi lempikirjailijoistani, erityisesti Raja kolahti ja kosketti. Niinpä Pulkkisen uusin, Vieras, tarttui kirjakaupasta mukaan.
Pidän Pulkkisen tyylistä kirjoittaa, hänen teoksiaan on ilo lukea. Kieli on kepeää ja kaunista, mutta myös älykästä ja syvällistä. Minulle ei oikeastaan ole juurikaan väliä, millaisista tyypeistä, tapahtumista ja toiminnasta Pulkkinen kirjoittaa, vaan tärkeämpää on tapa, jolla hän luo teoksiinsa aivan omanlaisensa tunnelman.
Erityisen paljon nautin Vieraan kohdista, joissa tanssittiin. Liikeen, musiikin, rytmin ja kehon kuvaus oli huikeaa, ja erikoisemmat typografiset ratkaisut toimivat. New York miljöönä oli myöskin kuvattu todella yksityiskohtaisesti ja elävästi, kaikilla aisteilla.
Vaikka kirja sinällään oikein hyvä olikin, mielestäni jokin hieman tökki. Ehkä kyse on kuitenkin itse kirjan sijaan omista lähtökohdistani: en oikein kyennyt samaistumaan henkilöistä yhteenkään. Lisäksi uskonnolliset teemat ovat itselleni todella kaukaisia, eivätkä herätä erityistä mielenkiintoa. Toisaalta esimerkiksi päähenkilön suhde ruumiiseensa oli aiheena minua puhutteleva.
Vieras ei noussut miksikään tajuntaa räjäyttäväksi ja elämää muuttavaksi lukukokemukseksi, mutta alkusyksyn tunnelmiin se kelpasi oikein hyvin. Tulipahan luettua vaihteeksi oikea kirja, ja loppuun asti.
Mitäköhän sitä sitten seuraavaksi lukisi, ehkä uuden Sofi Oksasen teoksen... Tai sitten tenttimateriaaleja...

30. syyskuuta 2012

!! MUUTTO !!

Blogini tässä osoitteessa on enemmän tai vähemmän kuollut ja kuopattu, mutta meikäläisen läpinää voi jatkossa seurata Lilyssä palstallani Huutelen pimeään.

Tämä blogi oli pystyssä melkein 4 vuotta, aika kauan. Sen elinaikaan mahtui paljon kaikkea, mutta nyt uusien ja muuttuvien juttujen syksynä tuntuu luontevalta siirtyä eteenpäin. Uudella palstallani lupaan vähentää poladroid- ja instagram-kuvien määrää ja opetella sen sijaan käyttämään järkkäriäni. Tai nalkittaa itseäni taitavampaa porukkaa kameran taakse...

Syyskuun viimeinen

(Kopioitu Lilyn puolelta.)
Etelä-Suomeen ja kotikotiin lähtemisen sijaan jäin uuteen kaupunkiini, Tampereelle. Tein kaikkia syksyjuttuja: luin kirjoja (mm. Riikka Pulkkisen Vieraan), poltin kynttilöitä, join punaviiniä... Peiton alla oli lämmintä, kun ulkona satoi kaatamalla. Ja silloin, kun aurinko paistoi, luonani käymässä ollut Mikko otti kauniita kuvia.

28. syyskuuta 2012

Huoneeni


(Kopioitu Lilyn puolelta.)
Soluhuoneen hulppeat 13 neliötä eivät mahdollista kovinkaan huikeita sisustusjuttuja, mutta toisaalta, itse pidän huonettani oikein viihtyisänä. Kun tilaa ei ole hirveästi, haluan, että tavaraakin on aika vähän, ja kaikki mahdollinen roina on jemmattuna kaappeihin ja laatikoihin. Huoneessani parasta on isoista ikkunoista tuleva valo, jota yksinkertainen ja vaalea sisustus korostaa.
Futon on ainut isompi ja kalliimpi asia, jonka hankin muuttaessani uutena. Se on ollut aivan loistava ostos, olen nukkunut paremmin, kuin koskaan. Lehtiteline/yöpöytä löytyi lähikirppikseltä muutamalla eurolla.


Oven pielessä olevat Ikea-laatikot pitävät sisällään cd:t ja dvd:t. Lempikengät ovat myös esillä, josta ne saa helposti käyttöön. Tuolit ja niihin kuuluva pöytä (joka on todella sotkuinen ja "kesken", joten kuvaan sen ehkä myöhemmin) ovat isoisovanhempieni jäämistöä, jotka sain muuttaessani itselleni. Luulen, että nuo saattaisivat olla ihan oikeita Fanetteja, mutta en ole täysin varma... Onko kenelläkään parempaa tietoa?

26. syyskuuta 2012

Minä ja Lily

(Kopioitu Lilyn puolelta.)

Moi, olen Minna ja ajattelin vaihteeksi aloittaa blogin, tai palstan, kirjoittamisen. Olen bloggaillut aiemminkin milloin missäkin, esimerkiksi LiveJournal on ollut pystyssä vuodesta 2006 asti, mutta nyt ajattelin kokeilla Lilyä blogipohjana. Saa nähdä, miten viihdyn.
Olen juuri muuttanut Tampereelle, asustan kivassa solukämpässä (kyllä, sellaisiakin on!) ja aloitin juuri opiskelun yliopistossa. Vapaa-ajallani viihdyn keikoilla notkumassa, kirppiksiä kiertämässä tai hyvän kirjan tai elokuvan parissa. Kesällä innostuin longboardingista, mutta nyt talveksi olisi kiva aloittaa joku uusi juttu: ehkä tanssitunnit, ehkä  joogaa...
(Yllä olevassa kuvassa istun Tomás Saracenon huikeassa verkkossa, Taidehallissa. Näyttely on siellä ilmeisesti lokakuun alkuun, jos ehditte käymään, niin suosittelen!)

15. elokuuta 2012

flow.

Viime sunnuntaina kävin ensimmäistä kertaa ikinä Flow'ssa. Ja kyllä, nyt on tietenkin pakko jakaa muutama instagram-kuva ja seuraavana päivänä lavastettu asupönötys. Flow oli tapahtumana huippukiva, tykkäsin bändeistä (mm. Burning Hearts ja Pepe Deluxe olivat kivoja, ja Björk ihan omassa sarjassaan), seura oli loistavaa ja tapahtuma-alue viehättävä. 
Infernaaliset vaatekriisit ratkeavat näköjään helpolla reseptillä: farkut ja t-paita. Yksinkertaista. Vagabondin mokkaiset lempikiilakorot jalkaan, pirteän punainen kirppisjakku (ja trenssitakki ja kaulahuivi, niin mikä kesä, missä?) niskaan ja Ray Banit nenälle.

14. elokuuta 2012

elokuu.

Todella pitkä aika päivittämättä, sellainen pikku juttu kuin elämä on vienyt viime aikoina huomion koneella nyhjäämiseltä. Ja olen muutenkin pohtinut tämän blogin kohtaloa, jotenkin kaikki vanhat jutut vuosien varrelta tuntuvat todella raskailta täällä... Kun kerran elämässä on monta muutakin uutta asiaa meneillään, niin ihan uusi blogikin voisi olla hyväksi. Tai kenties oma palsta Lilyyn? Tai jotain, katsellaan...

Mitä sitten olen tehnyt viime aikoina, lähinnä ihania kesäjuttuja. Syönyt liikaa mansikoita ja jäätelöä, rullaillut lonkkarilla kesäöinä, juhlinut, kuunnellut hyviä bändejä, sinkoillut keikoilla ja festareilla (mm. Naamat, RHCP, Flow...), suunnitellut puoliksi kauhuissani ja puoliksi innoissani muuttoa Tampereelle, tapaillut aika ihanaa poikaa, tajunnut, että työkaverini ovat maailman parhaita, leikkinyt kummitytön kanssa ja niin edelleen ja niin edelleen. Aika hyvin on kesä mennyt, olen melko onnellinen just nyt.

16. heinäkuuta 2012

lapko @ alppipuisto.

Taitaa olla perinteisen "huh mikä viikonloppu" -postauksen aika... Perjantaina näin yhtä saksalaista ystävää, joka oli Suomessa lomailemassa, ihana nähdä pitkästä aikaa. Ilta jatkui toisten kavereiden kanssa grillaillen, sellaista tavanomaista hengailua. Lauantaina ryypättiin vaihteeksi työporukalla, varsin vauhdikas, mutta loppujen lopuksi kiva ilta.

Eilen autoiltiin stadiin, ensin käväistiin pikaisesti Linnanmäellä. Koko kesänä ei oikein ole ollut sopivaa aikaa tai seuraa mennä sinne, mutta nyt oltiin ihan vieressä. Käväistiin ajamassa kierros wanhassa vuoristoradassa,  se on ehdoton lempilaitteeni!
Se, minkä takia alun perin lähdettiin liikkeelle, oli Pitkä Kuuma Kesä - konsertti Alppipuistossa. Lämmin kesäsade, jossa sateenvarjon alla istuminen oli suorastaan tunnelmallista, muuttui tosin illan edetessä läpimäräksi kastelevaksi kaatosateeksi. Hyvät bändit (mm. Damn Seagulls, Wedding Crashers, Sydän sydän...) ja hyvä seura kuitenkin nostivat mielialaa surkeasta säästä huolimatta.

Ja tietenkin Lapko. Tulvivasta puistosta huolimatta meikä fanityttöili fiilis katossa. Olen joskus aiemminkin yrittänyt selittää sitä tunnetta, kun voi vain heittäytyä musiikin mukaan ja tyhjentää aivoistaan aivan kaikein muun. Sateen valuessa kasvoille ja liimatessa vaatteet ihoon kiinni musiikin vyöryessä taustalla, oli juuri sellainen tunne.
Sateenvarjo on tietty Marimekosta, muuten päällä lähinnä vanhoja rättejä, Converset & Kånken. Ja pahoittelut niille, joita Instagram ärsyttää, Tuhkolmasta tulossa ihan oikeitakin kuvia. Ja ehkä vielä toinen "Lapko on ihana!" -kuvatulva eiliseltä.

9. heinäkuuta 2012

from now on.

Tänään on ollut varsin aikaansaava päivä, harvinaista tällaiselle laiskottelijalle. Töissä oli siinä mielessä hurja päivä, että ilmoitin pomolleni lopettavani siellä elokuun lopussa. Elämäni ensimmäinen irtisanoutuminen elämäni ensimmäisestä työpaikasta, pelottavaa. Duuni tuntuu entistä mukavammalta ja kiukkuisetkin asiakkaat jotenkin sympaattisilta, kun tietää, että ainakaan tässä kaupassa en pian olekaan enää töissä. Ja huippuihanat työkaverit, niitä tulee ikävä!

Iltapäivällä käytiin mutsin kanssa hoitamassa juoksevia asioita. Lisäksi shoppailtiin Iittalassa, tuhlasin yo-lahjaksi saamani lahjakortin. Nyt meikäläisellä on mm. kattila ja juustohöylä, perusjuttuja, joita tulee tarvitsemaan omillaan asuessaan. Hui. Olo on vieläkin ihan epätodellinen, mutta hyvällä tavalla: minä ihan oikeasti pääsin sinne kouluun, yliopistoon kaiken lisäksi. Minä ihan oikeasti muutan omilleni, vieraalle paikkakunnalle. Kuten sanoin, hui.
Huivi & shortsit Levi's, paita Varusteleka.
Seinäkiipeilyreissulla viime viikolla piipahdettiin Varustelekassa ja hamstrasin seilori-paidan sekä lyhyt- että pitkähihaisena. Paidat ovat ilmeisesti väristä riippuen Venäjän/Neuvostoliiton armeijan merivoimien tai laskuvarjojoukkojen  paitoja. Huomattavasti parempi tarina raitapaidan takana, kuin H&M:n 4,95€ -rättipino. Materiaali on jotakin paksua ja varmasti käytössä mukavaksi pehmenevää. 

Olen näyttänyt lisäksi stereotyyppiseltä pyykkärimuija-yksinhuoltajaäidiltä huivissani, mutta se pitää töissä kätevästi tukan kasassa, ja lisäksi peittää hyvin useamman päivän laiminlyönnit hiusten pesussa... 
Kurja puoli tulevassa muutossa on se, että joudun luopumaan lemmikki-kilpparistani, Possusta. Mutsi nimittäin ilmoitti, että konna ei jää hänen hoidettavakseen, eikä sen terrarion raahaus solukämppäänkään oikein toimi... Otus on ollut meillä vuodesta 2004 tai jotakin, ja onhan se ihan hauska ja sympaattinen kaveri, jota tulee varmasti ikävä.
Huomenna suunnataan uusperhelomalle Tukholmaan, saa nähdä, mitä siitäkin risteilystä tulee... No, ainakin Tukholma on ihana ja ruotsin puhuminen aina hauskaa, vaikka seurassa olisikin parantamisen varaa.

8. heinäkuuta 2012

a night like this.

Perjantaina olin kuskina (akka ratissa-taso oli aika järkyttävä, terv. nimim. Lost in Tikkurila...), lauantaina istuttiin iltaa huippuhauskalla työporukalla (ja lauloin Singstaria, aina huono idea..) ja tänään hengattiin kaverien kanssa, kun osa pojista lähtee huomenna armeijan harmaisiin. Sulkapalloa, vaatteet päällä uimista ja sellaista, mutta huomisen työvuoron takia ilta ei minun osaltani jatkunut kovinkaan pitkään...

7. heinäkuuta 2012

tuleva tamperelainen.

Ihmeitä ilmeisesti tapahtuu, sillä torstai-iltana postilaatikosta löytyi paksu kirje, joka alkoi sanoilla: "Sinut on hyväksytty opiskelijaksi Tampereen yliopistoon." Sitä seurasi kiljumista ja voitontanssia ympäri taloa, tunne oli aivan epätodellinen.

Sillä tuo, hallintotiede Tampereella, oli tasan ainoa kohde, johon ylipäätänsä hain. Pääsykoekirjan lukaisin kertaalleen ohimennen läpi. Kokeessa olo oli täydellisen turisti. Ja silti, minä pääsin sinne. Miten yliopistoon pääseminen voi olla noin helppoa, vaikka hakijoitakin oli useampia satoja...? No, en valita, mutta kunhan ihmettelen...

Tampere-apua-oma-koti-opiskelu-paniikki -postauksia tiedossa jatkossa, mutta nyt suuntaan työporukan illanistujaisiin :)

4. heinäkuuta 2012

päivän rätit.

Pusero 2ndhand, shortsit Weekday, vyö Friis&co, baltsut H&M, lasit Ray-Ban.
Eipä mulla mitään erityisen jännittävää tänään, mutta laitetaan nyt perus "käytän muuten vaatteita"-asupostaus tähän heti Olavi-kuvien perään... Kirppispaita on vanhaa suomalaista tuotantoa, sinällään aivan ihana, mutta tekokuituisen materiaalinsa takia liian kuuma pahimmille helteille. Lasit lähes "vintagea" (termi, jonka väärinkäyttö ärsyttää minua satavarmasti :D), tädin vanhat about 80-luvulta.

Alkuviikko on mennyt ihanien kesätekemisten parissa: maanantaina käytiin porukalla maauimalassa ja lisäksi kävin leikkimässä kummitytön kanssa. Eilen kokoonnuttiin KURVI:n kanssa ja vaihdettiin kuulumisia parin kaverin kanssa Mäkki-aterian äärellä. Iltamyöhällä kävin vielä lonkkaroimassa pitkän lenkin, taivas oli vaaleanpunainen ja fiilis aivan mahtava.

Tänään on vapaapäivä, ja suunnitteilla on ainakin seinäkiipeily, ja kenties tutustuminen Varustelekan valikoimiin... Toistaiseksi en tosin ole saanut parin kahvikupin tyhjentämistä lukuunottamatta aikaiseksi yhtään mitään.