testing 1-2-3.

Siinä se nyt on, uusi paras ystäväni: järjestelmäkamera. Kuvanlaatu tällä tontilla saattaa siis asteittain parantua, kunhan pääsen noloista peilikuvista yli ja opettelen oikeasti käyttämään tuota ;) (Kukaan ei varmaan halua kuulla minun saarnaani aiheesta "ai faijasi osti sulle kalliin järkkärin, ai sä kuvaat peilin kautta automaattiasetuksilla?"....) 

Mutta joo. On se vaan ihana, läheltä ja kaukaa, pimeässä ja valoisassa. Yläkuvassa testaan itselaukaisijaa aina yhtä skarpin näköisenä (ja on tuo huonekin aika siisti), alakuvassa pelataan bilistä poikien kanssa, siitä spontaanit tiistaikännit jatkuivatkin sitten paikallisen räkälän karaoke-iltaan, huhhuh. Itsehän en siis laula julkisella paikalla, mutta muiden esityksiä kelpasi kuunnella.

Kesäloma on kyllä ihanaa luksusta, pari autuasta viikkoa tekemättä yhtään mitään. Pääsykokeetkin (Tampereen yliopisto, hallintotiede) olivat ja menivät, ja melko huonosti menivätkin. Olen tässä alkanut asennoitua välivuotta kohtaan, mm. vuokra-asuntoja selailemalla... Katsotaan, katsotaan.

long time no see.

Sorry bloggaustauosta, eräs sankari kippasi aamukahvinsa tuliterän MacBookin päälle, ja siitä lähtien onkin sitten eletty ilman tietokonetta, kun vakuutuksen kanssa on vähän kestänyt. Uuden ompun pitäisi kuitenkin parin viikon sisään saapua kotiin, eikä sen läheisyydessä juoda pisaraakaan kahvia. (Ja loputtoman failauslistani kärkisijoista kilpailee tuhoutuneen omppukoneen kanssa yksi rutattu autonkulma, terv. nimim. ehtihän se ajokorttikin viikon olla...)

Ilman nettiä selviämiseen on auttanut ihana kesä ja ihanat ihmiset. Kävin Tammerfestissä vollottamassa taas kertaalleen Arkin tahdissa, edelleenkin sanoinkuvaamattoman täydellistä. Tsekkasin myös Reginan ja matkustin ensimmäistä kertaa ikinä taksilla baarista nukkumaan, oli aika huvittavaa. Kotipuolessakin olen bilettänyt ihan tarpeeksi, pilkkuun asti tanssiminen ja ventovieraisiin tutustuminen ovat aika loistavaa tekemistä kesäöihin, kesäpäivät puolestaan kuuluu löhöillä maauimalassa parhaiden naamojen seurassa. Loma, älä ikinä lopu, kiitos. 

 

Toppi Marimekko, shortsit Levis +diy, huivi H&M, ballerinat Topshop, reppu Fjällräven ja lasit Ray Ban.

high or low.

+ Pariisin Kevään Astronautti tarttui mukaan lauantaina, ja on soinut siitä asti taukoamatta. Tykkään.

+ Wow, mikä sää. Kiipeä katolle ottamaan aurinkoa -sää. Suunta jäätelökioskille -sää. Piknik puistossa -sää.  Älä ainakaan jumita kotona lukemassa kokeisiin (tai Facebookissa...) -sää.

+ / - Perjantaina Israeliin, menee päättärit ja pari muutakin kivaa juttua ohitse ja lentokoneenvaihto & rajatarkastukset jännittävät. Toisaalta, kiva päästä vaihteeksi ulkomaille ja nähdä vaihteeksi mutsia livenäkin. 

- Passikuvien ottaminen on tuskaaaa. Tuollainen möllötyskuva tällä kertaa, sitä olisi sitten ajokortissa katseltava. Jotain positiivista, olen sentään vähän oppinut ajamaan ja autokoulun täti ennusti, että tulen saamaan kortin ihan ajallaan. Can't wait, että pääsee itse huristelemaan ympäriinsä!

- Koeviikko on mennyt ihan penkin alle, vaikka hieno suunnitelmani oli tällä kertaa ryhdistäytyä. Kurssitöitäkin on vielä tekemättä ja pläh, ei vaan yhtään jaksaisi lukiota just nyt...

cartwheels.

Pitääkö alkaa huolestua, kun minä, perusnegatiivinen ja mustassa jumittava, pistän päälleni vaaleanpunaisen jakun? Hyväntuulisuuden puuska ei vieläkään ole mennyt ohi, kummallista. Kohta karma palauttaa minut raiteilleni jollakin pikku katastrofilla, ihan varmasti.

Jakussa ei kuitenkaan ollut mitään vikaa, itse asiassa sitä kehuttiin paljon. Itse en ole ihan varma, onko tämä nyt sitten niin 'minua', mutta menkööt näin hyvänä päivänä. Kirppisjakku, ostettu joskus vuosi sitten. Ja virittelin sitä niittivyön raadolla, kymmenen pikkuniittiä kauluksissa tekevät tästä suorastaan rockin (not.)

Eipä tänään jännempää, kiva päivä, kivoja ihmisiä ja sellaista. (Mistä uusi, positiivinen minäni voi kirjoittaa blogiin? Valitusvirret kyllä sujuvat, mutta monisanaiset "kaikki on kivaa ja ihanaa" -selvitykset eivät kyllä onnistu...) Päivän suurin pettymys oli, kun minä, kangaskassihamsteri numero1, jouduin ostamaan muovipussin lähikaupasta... Traagista.

universally speaking.

Ostin hopeista kynsilakkaa ja irvistelin webcameralle. Jännää, eikös?

Maksimoin jännityksen kertomalla, että kuvissa näkyy hopeisten kynsien lisäksi uusi raitapaita (virallinen raitapaita-avautuminen tulossa pian) ja uusi hiusväri (myöskin virallinen hiusväriavautuminen tulossa lähiaikoina).

happy new year.

Toivottavasti muilla oli kivaa uutena vuotena, minun suunnitelmani kun eivät menneet ihan putkeen... Lopputuloksena päädyin Tampereelle dataamaan, täydellinen déjà vu vuoden takaisesta. Ja jo silloin olin päättävinäni, että ei enää uudelleen. Uusperhepelleily ei vaan kiinnosta, enkä todellakaan jaksa edes yrittää käyttäytyä.

Mutta, valituksesta uuden vuoden lupausten pariin! Olen innokas lupailija ja yleensä valitsen niin kivoja lupauksia, että toteuttaminenkin on mukavaa. Tosin, viime vuonna jäivät ne Parikat ostamatta... Kyky säästää rahaa olisi ihan mukava. Ehkä tänä vuonna vihdoinkin saisin ne omat Minna Parikat ostettua?

Toinenkin lupaukseni liittyy ostoksiin: vähemmän on enemmän, harkitse, harkitse ja harkitse, säästä, osta vaatteita, joita todella rakastat ja niin edelleen ja niin edelleen. Minulla on kaksikin vaatekaappia täynnä rättejä, mutta silti sopivien vaatteiden löytäminen on hankalaa. Lupaan siis a) suursiivota vaatekaapin ja hankkiutua eroon käyttämättömistä vaatteista ja b) kiertää H&M:n ja muut halpiskauppojen kiinatrikoot kauempaa ja ostaa mieluummin muutaman laadukkaamman ja varmasti rakastetun jutun.

Kolmanneksi lupaan etsiä aikaa muidenkin kuin koulukirjojen lukemiselle. Joskus kuljin 24/7 kirja kädessä, nykyään en lue enää mitään. Koska listaukset ovat sydäntäni lähellä, asetan tavoitteekseni lukea 12 kirjaa Keskisuomalaisen 100 kirjan listasta, joka löytyy esim. täältä. Muutaman vuoden päästä olisi hienoa saada koko lista luettua läpi. Tämänhetkinen saldo 22/100.

Okei, 2011. Olen valmis. Ehkä. 

your shadow's at the door.

Eilen piti vielä suihkia Helsinkiin, viimeiset jouluostokset ja muuta sellaista. Etukäteen pelkäsin muuttuvani lähinnä ihmisvihaiseksi ja taklaamaan mummoja edetäkseni ruuhkassa, mutta eipä jouluhysteria ollutkaan niin pahaa. Pakollisessa turistikuvassa Aleksanterinkatu on suorastaan autio. Ehkä iltapäivän ajoitus osui kohdalleen?

Vanhan YO-talon joulumyyjäiset olivat hetken päähänpisto, mutta erinomainen sellainen. Mitään en ostanut, mutta suomalaisten käsitöiden ihastelu piristi mieltä. Tekisi itsekin mieli pitkästä aikaa kaivaa ompelukone naftaliinista ja alkaa huristella jotakin. Vaikka yksinkertainen hame, tai jotain?

Postauksen yleistä epämääräisyyttä lisätäkseni postaan nyt sitten samaan syssyyn vielä eiliset ovisilmä-kuvatkin. Ovisilmästä tähyily on hauskaa, ja sen läpi kuvaamineen lähes yhtä hauskaa.

Huomenna heti aamusta suunta landelle mummolaan, perinteinen jouluaatto tiedossa. Läppäri lähtee mukaan, miten sitä nettiaddikti koneensa voisi jonkin joulun takia hylätä, raukkaparalle voisi tulla ikävä... ;)

everyone is a few drinks behind.

Näin järjestät kaveriporukan pikkujoulut:

1) Mainitse asiasta marraskuussa, suunnittele kaikkea hyperinnostuneena, mutta unohda sitten koko juttu.

2) Viimeisenä viikonloppuna ennen joulua muista suunnitelma ja facebook-konsultoi kaveria, jolla asunto vapaana vanhemmista ja joka alun perin oli mukana jutussa.

3) Lähetä 1889345 tekstaria, joilla ensin kutsut ihmiset, sitten kerrot jokaiselle erikseen kaverin osoitteen ja reittiohjeen ja vastaat muut enemmän ja vähemmän tyhmät kysymykset.

4) "Suunnitelma" ei luonnollisesti toimi: ihmiset peruvat, ne jotka tulevat ovat myöhässä, ja lopulta päädytte puolitutun luokse toiselle puolelle kaupunkia varsin erikoisessa porukassa.

5) Pidä joka tapauksessa hauskaa, juo hieman liikaa (Ja matkaan siis lähdettiin kahden siiderin kanssa, mistä esim. valkkaria yllättäen ilmestyi? Nolot teinibileet + valkkari = ehmjooei...?), päätä viiden aikaan jäädä suosiolla sohvalle nukkumaan...

Just nyt olo ei ole mitenkään erityisen hehkeä, mäkkiateria onneksi vähän auttoi asiaa. Katsellaan, josko illalla saan jotain järjellisempää postattua...

PS: Turhaa triviatietoa Minnasta: kun olen kännissä, puhun täydellistä kirjakieltä ja osaan yhä käyttää sivistyssanoja. Kuinka idioottimaista?

we'll be laughing all the way.

Hyvää 1v. synttäriä Ei ole sellaista pimeää -blogi!

Päivälleen vuosi sitten naputtelin tähän osoitteeseen ihan ensimmäisen postauksen, vaikka onhan niitä muita blogeja aiemminkin ollut. Vuosi tuntuu todella lyhyeltä ajalta. Hassua ajatella, että kokonainen vuosi elämästäni on tallentunut tänne.

Juhlapäivän kunniaksi kaivoin kaapista tänään samat vaatteet, kuin blogin ensimmäisessä kuvassa. Jonkinlaista evoluutiota on tapahtunut, mm. peilikuvia ei täällä ole näkynyt enää aikoihin, itse olen näkevinäni kuvanlaadussa hienoista parannusta ja kyllä oma olemuskin miellyttää tämänpäiväisessä kuvassa enemmän, vaikka vaatteet ovatkin samat.

Pinkistä hiuspannasta ja patellavyöstä takin päällä olen onneksi tajunnut luopua...

Olisi ollut hauska saada 100 postausta täyteen, mutta ei ihan. Voisin ehkä harkita vaikkapa arvontaa sitten, kun 100 napsahtaa rikki. Kiinnostusta?

white lips kissed.

Marraskuu lyhyesti:
1) Nanowrimo tuli ja meni, lopputuloksena 50 000 sanaa on takana ja romaanimittainen tekele koneella. Nyt annan sen lepäillä vaikkapa joululomaan asti, ja sitten alkaakin editointivaihe. Voittajafiilis, tämä on yhtenäisin ja paras näin mittava tarinani, tykkään edelleen niin juonesta kuin hahmoistakin, vaikka paranneltavaakin toki löytyy ja paljon, tuskaisen kirjoittamisen aikaansaamat ajatusvirheet ovat vertaansa vailla...

2) Marraskuun aikana tuli talvi, tuskin tarvitsee mainita, että vihaan sitä. Jalkojen alla narskuva lumi, saatanallinen viima ja miljoonat vaatekerrokset, lapaset ja pipot - ei kiitos. Kamera on viihtynyt marraskuun lähinnä kadoksissa, mutta nyt olisi ehkä fiilistä kuvailla ja postailla kaikkia kivoja juttuja. Eli postaustahti heräämässä henkiin, ainakin yritys on hyvä.

3) Jouluhösötys on  alkamassa, olen jo saanut ison osan lahjoistakin ostettua ja omaa toivelistaa kehiteltyä. Tosin osan lahjoista olen saanut jo ennakkoon, joten se lista ei kyllä kovin pitkä ole... Piparkakkuja on tehty jo, ja muutenkin joulufiilis alkaa löytymään. 

( kuvat weheartit.com )

Nyt suunnaksi kirppari hyppytunnin ajaksi, toivottakaa onnea muutaman jutun etsintään... (:

thirty days and nights.

Loma Israelissa tuli ja meni, etelässä oli ihanaa. Kotiinpaluu on sujunut vähän tahmeasti. Olen todella huono olemaan kiireinen, olen liian laiska kiirehtimään. Mitä enemmän pitäisi saada tehtyä, sitä huonommin kaikki tulee säädettyä ja jätettyä kesken tai kokonaan tekemättä.

Auringoslasku, Punainen meri, Israel.  Loma sujui hyvin, en edes palanut. Ja viikko mutsin sietämistä oli ihan tarpeeksi. Lisäksi löysin mm. wanhojentanssimekon, yksi massiivinen stressinaihe poistui. Mekko on kaiken lisäksi aivan täydellisen ihana, kuin minulle tehty. Se on erään paikallisen suunnittelijan luomus, mikä oli minulle tärkeä juttu. On aivan varmaa, että ikinä ei tule samaa asua vastaan. Toisekseen, on hienoa, että mekko on juuri Israelista. Maa on minulle tavallaan "erityinen" paikka. Postailen mekosta lisää myöhemmin.

 Suomessa olen pukeutunut tylsääkin tylsemmin, syksy ja kiire tappavat kaiken mahdollisen luovuuden. Huimin saavutus oli, kun Trendin inspiroimana yhdistin sunnuntaifarkkuni, eli mutsin vanhat Levikset lahkeet rullattuina korkkareihin. Yleensä en poistu noissa housuissa asunnon ulkopuolelle, mutta noin ne olivatkin yllättävän kivat.

Tässä näkyy puolestaan kiireen ja stressin pääsyy: Nanowrimo. Se  on typerä kirjoituskilpailu, jossa on tarkoituksena naputella marraskuun aikana 50 000 sanaa pitkä romaani. Idea on ehdottoman nerokas. Olen niin patalaiska, että en saa mitään aikaan, mutta päivittäisen sanatavoitteen varjolla tulee kirjoitettua PALJON. Raakaa materiaalia on jäkikäteen melko tuskaista luettavaa, mutta sitä voi sitten myöhemmin muokkailla. Tämän vuoden juoni on rullaillut eteen päin ihan kivasti, tykkään hahmoistani ja niin edelleen, mutta muu elämä on todellakin kärsinyt koneella istumisen takia. Ja ah, mitkä hartiakivut...

Nanon takia ei tässä kuussa varmaankaan tule juuri postailua. Palataan asiaan joulukuussa (:

fallen leaves.

Hei ja hyvää lokakuuta!

Kootut tekosyyt blogin tilapäisestä kuolemasta: flunssa, koeviikko, koeviikon loppumisen juhlistaminen, juhlimisesta toipuminen ja uuden jakson alkamiseen liittyvät juoksevat asiat. Eilen totesin helpottuneena, että minulla on enää yksi isompi stressinaihe jäljellä: vanhojen tanssit ja erityisesti se tanssipari. Tulen palaamaan aiheeseen erityisesti puvun osalta myöhemmin täällä, mutta noin yleisellä tasolla taitaa pyyhkiä varsin hyvin, jos tuo on suurin murheeni tällä hetkellä.

Vaatepuolella on ollut hiljaista ja tylsää. Toisin kuin ilmeisen monet muut, pimeät aamut ja koleat säät eivät ole saaneet minua innostumaan. Kääriydyn lempineuleeseeni päivästä toiseen. Leveämmät hameet, mekot ja kuviot ja värit houkuttelevat ajatuksen tasolla. Esim. nämä Marimekon mekot/tunikat kelpaisivat.

 

stuff is messed up.

Tavarat - vaatteet, kengät, kirjat, lehdet, leffat, meikit - ottivat tänään päähän. Mun huoneeni oli ihan käsittämätön läävä, lattiaa tuskin näki. Eikä kamoja voinut sulloa kaappeihinkaan, kun niistäkin pursusivat roinat ulos. Mitään puettavaa ei löytynyt, kun vaatteet olivat mytyissä lattialla. Meni hermot.

Aamulla alkoi vaatekaapin suursiivous, leväytin kaiken lattialle ja raivasin takaisin. Ja tätä järjestystä yritän ylläpitää kauemmin kuin päivän... Karsin melko reilulla kädellä käyttämättä jääneitä vaatteita, joista suurin osa siirtyi pikkusiskolle. Kenkäfriikki ylitti itsensä ja antoi kaksi paria siskolle. Apua, pitäisiköhän ne sittenkin ottaa takaisin... 

Nyt (tai oikeastaan ensi viikon Tallinna-reissun jälkeen) saa luvan alkaa ostolakko. Jos vanhoillekaan kamoille ei riitä tilaa ja käyttöaika, miten sitten uusille? Alennusmyynneistä tuli osteltua poikkeuksellisen paljon kaikkea, nyt en tarvitse enää yhtään kesävaatetta. Kesätyörahatkin yritän säästää johonkin isompaan juttuun, enkä tuhlata turhiin rojuihin.

Lisäksi olen miettinyt itselleni tavallaan "haasteita" tai ehkä paremmalla blogi-termillä teemaviikkoja, mm. värien, vaatekappalaiden, kenkien yms. mukaan. Tavoitteena olisi saada kaappiin unohtuneita vaatteita käyttöön ja mielikuvitusta venytettyä vähän erilaisiin yhdistelmiin omista vaatteista. Ja omasta mielestäni teemaviikkoja on älyttömän kiva lukea muiden blogeista (:

everything's just wonderful.

Tänään on yhden tutun yo-juhlat, ja tässä ah-niin-fancy sneak peak mun juhla-asusta. Mulla oli tismalleen samat vaatteet toisen tutun rippijuhlissa suunnilleen kuukausi sitten, mutta väliäkö tuolla, kun vaatteet olivat kivat ja juhlissa on 100% erilaiset vieraslistat.

Kuvassa on muuten toistaiseksi kesän paras ostos, Marin uusien laukkujen clutch, joka on i-h-a-n-a. Oon himoinnut tuota siitä lähtien, kun sauli-niinistön-vaimo-jonka-nimeä-en-muista, edusti jossain partyissa keltaisen samanlaisen kanssa. Vaaleanpunainen on kuitenkin ehdottomasti enemmän mun väri (:

anybody wanna waste some time?

Kiirettä on pitänyt viimeisten koulujuttujen kanssa ja lauantaisen teatteri-esityksemme ens-iltapartyista saamani flunssa on sekin rajoittanut elämää. Ensi-ilta onneksi meni hyvin ja muistin jopa repliikit :D Mulla ei valitettavasti ole yhtään kuvia, mutta ens maanantaina on seuraava näytös, joten silloin yritän nalkittaa jonkun leikkimään kameralla.
 

Tänään käytännössä vapaapäivä, huomenna ja ensi viikolla kokeita. Sitten alkaakin loma/kesätyöt, jeeee. Aikaiset aamuherätykset vähän kammottaa, mutta onneksi mulla on niin kiva työ, että ihan mielelläni herään. Olen menossa yhdelle tallille kesäkuuksi kaverin kanssa töihin, mikä luonnollisesti on pikku ponitytöstä ihan mahtavaa :p

(kuva x)

Loppuun vielä kesän hiusvisioista sen verran, että mua houkuttelisi ostaa pinkkiä vappuväriä ja hiutaista latvat sillä, tähän tapaan. Olisi ihan mahtava kesätukka, ja spray-väri varmaan lähtisi poiskin melko kiltisti. Nyt mulla on kuitenkin niin vaaleat hiukset, että väri jopa näkyisi. Olen varmaan ikuisesti katkera, koska kun olin pieni ja hiukset oli tummat, ei vappuväreillä leikkimisessä ollut mitään järkeä, kun väriä ei edes huomannut, sniif. Traumaattista.
 

Ja jotta postaus olisi vielä vähän enemmän random, heitetään loppuun pari viime päivää repeatilla soinut Lux Aeterna. Tunnusbiisinä leffassa Requiem for a Dream (Unelmien Sielunmessu) ja jotenkin vaan tosi koukuttava biisi.

the grass so green. skies so blue.

Hei, nyt alkaa taas postaustahti normalisoitua, kun oon kotona omalla koneella yms (: Tässä anyway kaikkea yleistä sälää:

♥ Oon tänänä viettänyt koko aamun taistellen favicon-kuvakkeen kanssa, mutta nyt tuolla osoiterivillä on pieni sininen sydän, jee :D Pitää katsoa, josko mun rajalliset pikselöintikyvyt riittäisi vähän hienompaankin luomukseen tuon koekappaleen tilalle, nyt kun löysin oikean koodin... Kiinnostaisiko ketään tutoriaali tuollaisen teosta?

♥ Tein myöskin Twitterin muutama päivä sitten, eli jos mun vielä näitä blogipostauksiakin randomimmat fiilikset kiinnostaa, täältä voi seurata. Oon vielä ihan hukassa ton kanssa, mutta enköhän opi.

♥ Viikon leffavinkkinä Big Fish, joka on aivan ihana! Tim Burton vaan yksinkertaisesti osaa. (Ja toisena vinkkinä kirjaston leffahyllyt, sieltä löytyy kaikkia mielenkiintoisia leffoja, ja kun lainaamisesta ei tarvitse maksaa, voi hyvin kokeilla sellaisiakin filmejä, jotia ei muuten katsoisi (: )