Valoa ja virtaa

Pakko aloittaa puhumalla säästä: ihana, ihana KEVÄT. Auringonpaiste innosti kevätsiivoukseen, kirppispöytä on varattu vaatekaapista karsiutuneille kamoille ja kohta voi toivon mukaan vaihtaa talvisaappaat tennareihin. Vihdoinkin.

Olen vaihteeksi suhannut väliä Helsinki-Tampere vähän liikaakin, onneksi pääsiäisestä tulee kiva pieni loma tähän väliin. Ja toisaalta, mahtavien juttujen parissa vouhottaessa ei junassa istuminenkaan käy niin pahasti hermoille. (Eikä tenttikirjaan keskittyminen onnistu missään muualla niin hyvin, kuin junassa.)

Tosin, ensi viikon jälkeen loppuu kaikki ylimääräinen tekeminen, sillä minä ja pino pääsykoekirjoja muutamme kirjastoon pariksi kuukaudeksi. Kammottaa vähän jo etukäteen, mutta toisaalta on hyvä päästä ihan konkreettisesti tekemään jotain unelmiensa opiskelupaikan eteen.

Eilen oli päällä secondhand -neule, Cheap Monday farkut ja Weekdayn kengät. Alepinosta kuudella (6!) eurolla poimitut popot palvelevat jo kolmatta talvea, vaikka alkavatkin olla vähän kärsineet.

Siivouspäivä Ville Ahosen seurassa

Jos nyt joltakulta on mennyt ohi: Minä ja Ville Ahonen on aivan loistava.

Viime lauantaina rämmin lumituiskussa ja flunssasta pökertymäisilläni Koko-teatteriin levynjulkkarikeikalle, joka oli aivan mieletön. Uusi levy Mia on soinut siitä asti tauotta, sekin on aivan huikea. Ensi lauantaina MVA olisi Tampereella, joten taidan fanityttöillä itseni Telakalle...

Tästä pääseekin oivalla aasinsillalla siihen, että tänään siivoillessani kiinnitin keikalta puolivahingossa nyysimäni julisteen oveeni. Huoneeni on muutoin lähes kokonaan valkoinen ja seinät ovat tyhjät, joten tuo sopii ihan hyvin kokonaisuuteen. Kaapin pohjalta löytyi myös lonkkarini, joka sai aikaan järjettömän kesän kaipuun. Nostin laudan lattialle tilapäiseksi kenkätelineeksi odottamaan kuivaa asfalttia.

Tällä viikolla olen vaihteeksi melkein koko viikon Tampereella. Sen sijaan, että olisin tylsistynyt, yksinäinen ja onneton, olen tietoisesti yrittänyt keksiä kaikkia mahdollisimman kivoja juttuja tehtäväksi. Voitin Imagen kisasta pari vapaalippua Tampere Film Festivaleille, joten huomenna suuntaan leffaan.

Marisha Rasi-Koskinen - Valheet

Olen haaveillut lukupiiristä jo kauan. Että luetaan jotain kiinnostavaa yhdessä, sitten juodaan teetä (tai viiniä), syödään keksejä ja keskustellaan kirjasta. Luonnollisesti olin siis aivan täpinöissäni, kun pääsinKoko lailla kirjallisesti - palstan lukupiirin ensimmäiselle kierrokselle mukaan.

Ensimmäinen kirja, Marisha Rasi-Koskisen Valheet, tipahti viime viikolla postiluukusta. Minulla ei ollut minkäänlaisia ennakko-odotuksia kirjasta, mutta takakannen perusteella se vaikutti tylysti ilmaistuna melko tekotaiteellselta paskalta, valo heijastuu vesipisarasta, joka pysähtyy kasvin lehdelle ja muuta yhtä runollisen lennokasta...

Onneksi olin väärässä! Höttöisen sijaan teksti olikin suorastaan hypnoottista. Kirja koostuu useammasta tavallaan erillisestä tarinasta, jotka kuitenkin nivoutuvat ikään kuin ohimennen juoneltaan toisiinsa ja kaikkia niitä yhdistää myös tapahtumapaikka, joka on jokaisessa tarinassa voimakkaasti läsnä. Kirjan miljöö on sateinen kaupunki, sateinen, harmaa, saasteisen ja niljaisen oloinen paikka, jossa aurinko ei ikinä paista.

Hahmoja on paljon, ja he ovat melko eriskummallisia - sokeaa teeskentelevä mummo, pillerikauppias, nuorisojoukko, vieraan naisen lapseksi tekeytyvä tyttö ja niin edelleen. Mutta pohjimmiltaan tyypit ovat sympaattisia, jotenkin inhimillisiä ja uskottavia kaikessa sekopäisyydessäänkin. Sellaisia, joista haluaa tietää lisää.

Luin kirjan parin tunnin junamatkan aikana ja se sopi täydellisesti yhteen ohikiitävän lumisen ja utuisen maiseman kanssa. En ole itse viime aikoina lukenut oikeastaan lainkaan fiktiota, joten Valheet tuntui mukavan pehmeältä paluulta kaunokirjallisuuden pariin. Kieli oli taidokasta ja monipuolista, mutta ei lainkaan teennäistä. Kirja oli todella nopealukuinen ja tavallaan kevyt, ehkä jopa vähän nuortenkirjamainen.

Mikäli haluat lukea vakavamielistä ja ryppyotsaista korkeakirjallisuutta, tämä ei välttämättä ole paras mahdollinen teos sinulle. Mutta jos haluat yksinkertaisesti lukea jotakin hyvin kirjoitettua ja kiehtovaa, Valheet on erittäin hyvä vaihtoehto.

Alennusmyyntilöydöt

Tänään tein lumiukon ilmastolain puolesta, yritin luovuttaa verta (hemoglobiini liian alhaalla, harmi) ja laskiaispullakin on jo syöty - kelpo tiistai siis. Tenttiin lukemista vältellessä on hyvä hetki tulla tänne esittelemään alennusmyyntien viimeisistä jämistä löytyneet jutut: Marimekon pikkuinen punainen laukku ja Leviksen  farkut.

Olen silmäillyt punaista laukkusöpöläistä jo iät ajat, mutta nyt vasta raaskin ostaa sen. Vanhat lempifarkut puolestaan ratkesivat parsimiskelvottomaan kuntoon, joten uusille oli tarvetta.

Demi Curve -pöksyt istuvat kuin se kuuluisa hansikas ja vaalea denim vie ajatukset hetkessä kesään. Nurmikko varpaissa villasukkien sijaan - kyllä kiitos!

Jotain sinistä

(Kopioitu Lilyn puolelta.)
Hyvää Runebergin päivää! Pakkohan sitä oli käydä (ihan metsään menneen) tentin jälkeen hakemassa läheisestä leipomosta pari torttua piristykseksi, olivat todella hyviä.

 Ostin myös kukkia, markettineilikat sopivat opiskelijabudjettiin ja säilyvät toivottavasti aika pitkään nätteinä. Huoneeni on ollut pitkään melko mustavalkoinen, mutta kevätfiiliksissäni innostuin sinisestä, ja kaivoin vanhat Iittalan kynttiläkipot ikkunalaudalle. Sopivat kivasti Suomen lippuihin ulkona: ikkunastani niitä näkyi neljä.

 Yllättävä innostus siniseen väriin saattoi ehkä olla peräisin tipattoman tammikuun lopettamisesta aika monella gin tonicilla viime viikonloppuna. Tallinnan tuliaisena sain Bombay-varastooni täydennystä, lempiginiä kannattaa olla varmuuden vuoksi jemmassa reilusti.

Sain tänään myöskin töitä ensi kesäksi, jee! Nyt on paljon rennompi fiilis odottaa kesää ja nauttia ihan kulman takana olevasta keväästä.

Uudet lasit ja muita kuulumisia

(Kopioitu Lilyn puolelta.)

Löysin alkuvuodesta luotto-optikon.

Uusien lasien hankkiminen tuli ajankohtaiseksi ja kiertelin ketjuliikkeitä, mutta näh. Yksi ystävä suositteli pientä, paikallista liikettä Järvenpäässä, ja tarvoin sinne. Ihan huikeaa palvelua ja lopulta kahdet omasta mielestäni varsin mainiot lasit, toiset siis kaupan päälle. Nyt näkee.

 Ylemmät lasit ovat "kriittinen ja tiedostava" -lasit, alemmat "fiksu ja filmaattinen" -linssit. Jälkimmäinen kuva on tosin otettu maanantaiaamuna ehkä kolmen tunnin yöunien jälkeen, jolloin fiilis oli kaikkea muuta, kuin filmaattinen.

 Viime viikon olin pääkaupunkiseudulla, leikin toimittajaa, haastattelin paria tyyppiä ja naputtelin kiukkuisia mielipidetekstejä. Kävin baletissa (ihanaa!) ja osallistuin raakasuklaatyöpajaan. Puhuin pitkästä aikaa yleisön edessä, yläkoululaiset olivat pelottava yleisö, mutta se meni ihan hyvin.

 Nyt notkun Tampereella, tavoitteeni on pysyä koko viikko täällä. Tai siis, olen "asunut" Tampereella kohta puoli vuotta, mutta olen viettänyt kaupungissa alle viisi viikonloppua. Viihdy kotikaupungissasi -projektiin on kuulunut leffassa käynti pikkusiskon kanssa, soluhuoneen siivousta, kirppareilla notkumista ja maailmanpelastusta, kävin mm. radiossa juttelemassa kulutusvalinnoista ja Greenpeacen tilaisuudessa ahdistumassa jääkarhujen puolesta.

Pakollinen peilikuva Save the Arctic -tilaisuudesta Klubilla. Tänään hankin ehkä bussikortin ja yritän löytää tieni Ikeaan.

Tyynyhaaveita

(Kopioitu Lilyn puolelta.)

Olen elänyt aivan liian pitkään ilman Photoshopia... Epätoivoissani etsin netistä jonkinmoista kollaasin väkerrys-sovellusta, ja löysinkin ihan kelvollisen: Kizoa on helppokäyttöinen, ja lopputulos laadultaan ihan kohtalainen.

Testikollaasiini lätkin Pinterestini "wish list" -tyylisestä taulustani tyynynpäällisiä.

Ylärivi: Saana ja Olli / Klaus Haapaniemi / Finlayson, alarivi: Marimekko.

Kuulun ehdottomasti niihin ihmisiin, joiden sängyssä on aina vähintään 5 tyynyä. Sisustusmakuni on joko mustavalkoinen tai muuten vain todella neutraali, joten mikä tahansa kollaasin kotimaisista tyynyistä kelpaisi erittäin hyvin. Ehkä myöhäinen joululahja itseltä itselle...?

Hyvää huomenta

 Tänään heräsin hymyillen.

 Kohta suuntaan junalle, tästä lähtee ihana, pitkä viikonloppu lähinnä juhlien merkeissä.

Työpöydällä

(Kopioitu Lilyn puolelta.)

Eilen oli siivouspäivä, ja työpöytäni näytti niin epätyypillisen järjestäytyneeltä, että nappasin siitä pari kuvaa.

Pöytäni kuuluu Fanett-tuoleihin, se on aika pitkä, mutta kapea. Käytän sitä ruokapöytänä, meikkipöytänä, opiskeluun ja koneella jumittamiseen. Ja tietysti epämääräisten romukasojen säilyttämiseen.

Marimekon Kuoseissa -kirja löytyi kirpparilta, se on aivan huikea, printtien värit ovat ihan mielettömiä. Ylioppilaslahjaksi saamissani Aalto-kipoissa säilytän korujani ja muuta pikkusälää.

 Olen asunut soluhuoneessani kolme kuukautta, mutta vasta viime viikolla sain ostettua oikean pöytäliinan, tavallista valkoista vahakangasta. Se on helppo pitää siistin näköisenä ja olihan se halpaa. Vähän haaveilen jostakin Marimekon kankaasta sitten joskus...

Peilin piti alun perin mennä seinälle, mutta olen vähän aikaansaamaton. Ja ihan hyvä se on tuossakin, ikkunan äärellä on hyvin valoa. Peili on peräisin isoisovanhempien jäämistöstä, ja mutsi sitten tyrkytti sen minulle mukaan omaan kotiin.

 Musta muovilokerikko ja kynä-/meikkisivellinpurkki ovat kotimaista Palaset-sarjaa. "Taulut" ovat ihan tavalliselle kopiopaperille printtaamiani juttuja, mm. Pikku Prinssi, Hemingway-sitaatti ja muuta sellaista. Postikortti on tuliainen Pariisista.

Niin, ja todellisuudessa pöytä näyttä lähes aina tältä... Naked truth, tai jotain... ;)

Valkoinen kauluspaita aloittelijoille

(Kopioitu Lilyn puolelta.)

Taisin jo aiemmin todeta, että tyylini on muuttunut hieman klassisempaan suuntaan, ja valkoinen kauluspaita lienee sen suuntaisen pukeutumisen kulmakiviä. Ja pahuksen hankala vaate: hyvät maksavat uutena hirveästi, eikä käytettynäkään ole löytynyt mitään erityisen hyvää.

Tällaisen kuitenkin kirppistelin jo alkusyksystä. Lapussa luki "rantahuitula", mutta minä ajattelin vähän skarpimpaa tyyliä. Ohut puuvilla on kivan läpikuultavaa, mutta silti tämä päällä tulee nuhjuiseen t-paitaan verrattuna siistimpi olo.

Neule on vanhaa kotimaista tuotantoa ja sataprosenttista villaa, kirppikseltä. Shortsit mutsin vanhat Levikset. Kiilakorot Vagabondilta.