Blogi on vähän jäänyt, mutta eiköhän tästä taas palailla jonkinlaiseen postailuun... Kamerani on tosin kohtalaisen kuollut, eikä kiirestressikään ole ainakaan helpottanut. On tässä kuitenkin kaikkea ihan kivaakin tapahtunut, keskitytään vaikka niihin aluksi.
Sain kuin sainkin hölmön kirjoitushaaste-kirjani valmiiksi, 180 sivua, 50 000 sanaa, enemmän tai vähemmän luokatonta kuraa kasassa. Joukossa on ehkä kolme oikeasti hyvää kohtausta, joten kunhan jaksan, voisi koko tekeleen joko kirjoittaa uudelleen tai vähintäänkin muokata radikaalisti. Marraskuu toimii kuitenkin aina loistavana muistutuksena siitä, kuinka terapeuttista ja ajatuksia puhdistavaa ja muuten vain mahtavaa intensiivinen kirjoitus on. Selkeä tavoite ja deadlinet helpottavat lusmuilijaa ja jotenkin kirjoittaminen vain rullaa vuosi vuodelta kevyemmin.
Itsenäisyyspäivän aikoihin kävimme kaveriporukalla Colors Festivalilla Kaapelitehtaalla, ei todellakaan mun musiikkimakuni mukaista toimintaa, mutta ihan hyvät bileet siellä oli. Muutenkin on tullut juhlittua ihan tarpeeksi, synttäreitä ja sen sellaisia. Taidan kokeilla tipatonta tammikuuta, koulutyöt, maksa ja lompakko ainakin kiittäisivät.
Muiden "tavallisten" huolien (=koulustressi, työstressi, ihmissuhdesäätäminen, yleinen syysangsti...) lisäksi ylimääräistä surua ja murhetta on aiheuttanut se, että maailman rakkain karvakorva muutti toiselle puolelle Suomea. Olisin saanut tuon hevosen itselleni, ja tällä hetkellä kaduttaa pahasti, että en ottanut sitä... Hirveää aikataulutusta ja venymistä ja jaksamista hevosen pito opiskelujen ja töiden ohella olisi vaatinut, mutta uskon, että olisin jotenkin selvitynyt. Uusi koti vaikuttaa onneksi ihan hyvältä, mutta on niin helvetin kaukana, ja ponia on hirveä ikävä, se on kuitenkin ollut minulle kuin oma jo ties kuinka kauan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti