how strange.

Elokuu. Minulla on sellainen tunne, että tästä tulee hyvä kuukausi. Ainakin se alkoi hyvin. Olen yksin kotona, voin syödä, nukkua, olla, mennä tai olla menemättä juuri kuten tahdon. Eilen kiipesimme kaverin kanssa katolle ottamaan aurinkoa, vaikka oli pilvistä. Asun kerrostalossa, ja tämän talon katto on yksi mun lempipaikoista tässä kaupungissa.

Illalla parhaat tytöt tuli meille ja hieman juhlittiin. Tiistaina, koska siltä nyt vaan tuntui. Eräs tyyppi koulusta on asunut naapurirapussa yli puoli vuotta, enkä ole ikinä nähnyt sitä täällä. Outoa. Nyt tunnen jo kaksi naapuriani. Toinen on yläasteen kuvismaikka.

Olen kulkenut farkkushortseissa ja Havaianaksissa ja kesäpaidoissa. Salaa olen ajatellut neuletakkeja ja villasukkia. Ja näitä Marimekon kenkiä. Olen varma, ettei syksyä tule ilman niitä.

(kuva Pupulandia)