13. marraskuuta 2010

thirty days and nights.

Loma Israelissa tuli ja meni, etelässä oli ihanaa. Kotiinpaluu on sujunut vähän tahmeasti. Olen todella huono olemaan kiireinen, olen liian laiska kiirehtimään. Mitä enemmän pitäisi saada tehtyä, sitä huonommin kaikki tulee säädettyä ja jätettyä kesken tai kokonaan tekemättä.
Auringoslasku, Punainen meri, Israel.  Loma sujui hyvin, en edes palanut. Ja viikko mutsin sietämistä oli ihan tarpeeksi. Lisäksi löysin mm. wanhojentanssimekon, yksi massiivinen stressinaihe poistui. Mekko on kaiken lisäksi aivan täydellisen ihana, kuin minulle tehty. Se on erään paikallisen suunnittelijan luomus, mikä oli minulle tärkeä juttu. On aivan varmaa, että ikinä ei tule samaa asua vastaan. Toisekseen, on hienoa, että mekko on juuri Israelista. Maa on minulle tavallaan "erityinen" paikka. Postailen mekosta lisää myöhemmin.
 Suomessa olen pukeutunut tylsääkin tylsemmin, syksy ja kiire tappavat kaiken mahdollisen luovuuden. Huimin saavutus oli, kun Trendin inspiroimana yhdistin sunnuntaifarkkuni, eli mutsin vanhat Levikset lahkeet rullattuina korkkareihin. Yleensä en poistu noissa housuissa asunnon ulkopuolelle, mutta noin ne olivatkin yllättävän kivat.
Tässä näkyy puolestaan kiireen ja stressin pääsyy: Nanowrimo. Se  on typerä kirjoituskilpailu, jossa on tarkoituksena naputella marraskuun aikana 50 000 sanaa pitkä romaani. Idea on ehdottoman nerokas. Olen niin patalaiska, että en saa mitään aikaan, mutta päivittäisen sanatavoitteen varjolla tulee kirjoitettua PALJON. Raakaa materiaalia on jäkikäteen melko tuskaista luettavaa, mutta sitä voi sitten myöhemmin muokkailla. Tämän vuoden juoni on rullaillut eteen päin ihan kivasti, tykkään hahmoistani ja niin edelleen, mutta muu elämä on todellakin kärsinyt koneella istumisen takia. Ja ah, mitkä hartiakivut...

Nanon takia ei tässä kuussa varmaankaan tule juuri postailua. Palataan asiaan joulukuussa (:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti