Meikämuikulla on tuossa yläkuvassa aihetta näyttää sekopäisesti virnuilevalta kuolleelta kalalta, sillä päällä on pari varsin fantastista kirppislöytöä: Burberryn duffeli ja villahuivi.
Haahuilin viime viikolla järvenpääläisellä kirppiksellä, sillä, jolla en normaalisti käy ikinä. Nämä sitten pistivät silmään, ensireaktio oli tosin "plääh, taas feikkejä". Zoomailin kuitenkin takin tarkemmin läpi, vuorikangas oikealla tavalla ruudutettua, laatu viimeistä saumaa ja napinläpeä myöten ihan käsittämättömän hyvä, merkkilappukin oikeanlainen, hintalappu edullinen, mutta ei liian halpa. Siinä vaiheessa puristusote henkarista tiivistyi kummasti.
Kassan kautta kotiin, ja ensimmäisenä googlailemaan tarkempia yksityiskohtia, vintage-Burberyjen merkkilappuja ja E-bayn aitoudentunnistusoppaita. Virne naamalla leveni entisestään, sillä varsin lupaavalta vaikutti ja lopulta sitten Purseforumilta (josta löytyi muuten tunnistusapua muillekin jutuille kuin laukuille!) varmistettiin, että olen ollut kirpparijumalien suosiossa, aitoja ovat.
Ja kyllä, Burberryn takit ovat minulle samankaltainen pakkomielle kuin vaikka toteutunut unelmani Minna Parikan kengistä, tai ikuisuushaaveeni vielä jonakin päivänä omistaa Mulberryn Bayswater ja Chanelin 2.55. Ja Louboutinit...
Ruutukuosiin liittyen, en oikein tiedä, mitä mieltä olen merkkivouhotuksesta, vaikka aika usein siihen itse sorrunkin. Brändihoroilussa en varmastikaan ole pahimmasta päästä, mutta silti, kyllä minulle vaatteiden merkeillä on väliä. Feikkituotteisiin kantani on ehdoton ei, mutta välillä pistää ärsyttämään, kun merkkivaate-status ja laatu/eettisyys/hinta eivät todellakaan kulje käsi kädessä... Onneksi on kirppikset, joista löytää niin merkkijuttuja kuin ei-merkkijuttuja hyvällä hinnalla ja kierrätyspuolikin on suurimmaksi osaksi kohdallaan. Esim. nämä Burberryt ovat arvioni mukaan noin 80-90-luvulta, ja silti todella hyväkuntoisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti