snapshots.

Huuuuh, viikon tempo on ollut aika huima. Raskaan työviikon päälle vielä kaikki muutkin huitelut, niin rauhaisa sunnuntai on vaihteeksi aivan ihana. Paistoin croissanteja ja pekonia aamupalaksi (klo 13:45 = selkeä aamu...), ja mansikoita sekä kahvia lisäksi, täydellinen krapulan karkoitusresepti.

Syy hieman darraiseen oloon näkyy tässä: Rikospaikka -klubi eilen, soittamassa DJ Lenno. Helvetin hyvä meno, kuten aina. Lisäksi kaksi kaveria järjestivät ISOT yhteissynttärit, jossa kävin sekä aloittelemassa että jatkoilla. Bileet olivat jo alunperinkin melko massiiviset, ja kun mukaan vielä tuppasi kaverin-kaverin-kaveria, oli porukkaa paljon. Mutta kivaa oli ja mitään kamalaa tuhoa kukaan ei kai saanut aikaan ja ainakin minulla oli ihan huippuhyvä ilta :))

Rikospaikan lisäksi Swengissä tuli notkuttua myös torstaina, jolloin siellä oli keikalla ihana, ihana Olavi Uusivirta. Keikalle lähtö meni vähän säätämiseksi, kun kaverin aikataulut lahosivat ja lopulta lähdin yksin liikkeelle. Onneksi Järvenpää on niin pikkupaikka, että aina törmää tuttuhin, joiden seuraan voi tuppautua. Keikka oli "yllättäen" ihan mahtava, Swengi on paikkana sellainen, että kaikki bändit ovat siellä jotenkin parhaimmillaan, tunnelma on niin intiimi ja ainutlaatuinen. Olavin uusi levykin on aivan loistava, en ole tänä kesänä juuri muuta kuunnellutkaan. Ostin levyn myös vinyylinä, ja fanityttöilin siihen nimmarinkin. (Teen muuten vielä toisen postauksen keikkakuvista erikseen!)

Muuten minulle kuuluu vaihteeksi oikein hyvää, töissä pakertamisen lisäksi olen nähnyt paljon kavereita, mm. pokeri-illan ja lonkkaroinnin merkeissä. Perjantaina kävin luovuttamassa verta, kun vihdoinkin sain taas siihen luvan, kun tatuoinnista oli kulunut tarpeeksi aikaa. Verenluovutus on tapa, jota suosittelen ihan kaikille, jotka sen kriteerit täyttävät. Ei ole hirveä vaiva mennä hetkeksi loikoilemaan paikalleen, bonuksena pullakahvit ja söpöjä valkotakkeja ;) Ei satu, itselleni ainakaan ei ole koskaan tullut pahaa oloa tai mitään muutakaan haittaa, mutta hyvä mieli on joka kerta taattu.

Postauksen yleisen randomiuden maksimoimiseksi vielä kuva Nellistä, kaverin jackrusselinterrieri-vauvasta. Pikkuinen on niiiiiin laittoman suloinen, että sille ei voi kuin lässyttää järkensä menettäneen tavoin. Mutta ne pikkuiset tassut! Ja pehmoinen turkki! Ja pieni kuono! Ja hapsottavat korvakarvat! Ja maha! Ja koiranpennun tuoksu!