Taitaa olla perinteisen "huh mikä viikonloppu" -postauksen aika... Perjantaina näin yhtä saksalaista ystävää, joka oli Suomessa lomailemassa, ihana nähdä pitkästä aikaa. Ilta jatkui toisten kavereiden kanssa grillaillen, sellaista tavanomaista hengailua. Lauantaina ryypättiin vaihteeksi työporukalla, varsin vauhdikas, mutta loppujen lopuksi kiva ilta.
Eilen autoiltiin stadiin, ensin käväistiin pikaisesti Linnanmäellä. Koko kesänä ei oikein ole ollut sopivaa aikaa tai seuraa mennä sinne, mutta nyt oltiin ihan vieressä. Käväistiin ajamassa kierros wanhassa vuoristoradassa, se on ehdoton lempilaitteeni!
Se, minkä takia alun perin lähdettiin liikkeelle, oli Pitkä Kuuma Kesä - konsertti Alppipuistossa. Lämmin kesäsade, jossa sateenvarjon alla istuminen oli suorastaan tunnelmallista, muuttui tosin illan edetessä läpimäräksi kastelevaksi kaatosateeksi. Hyvät bändit (mm. Damn Seagulls, Wedding Crashers, Sydän sydän...) ja hyvä seura kuitenkin nostivat mielialaa surkeasta säästä huolimatta.
Ja tietenkin Lapko. Tulvivasta puistosta huolimatta meikä fanityttöili fiilis katossa. Olen joskus aiemminkin yrittänyt selittää sitä tunnetta, kun voi vain heittäytyä musiikin mukaan ja tyhjentää aivoistaan aivan kaikein muun. Sateen valuessa kasvoille ja liimatessa vaatteet ihoon kiinni musiikin vyöryessä taustalla, oli juuri sellainen tunne.
Sateenvarjo on tietty Marimekosta, muuten päällä lähinnä vanhoja rättejä, Converset & Kånken. Ja pahoittelut niille, joita Instagram ärsyttää, Tuhkolmasta tulossa ihan oikeitakin kuvia. Ja ehkä vielä toinen "Lapko on ihana!" -kuvatulva eiliseltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti