Koeviikon loppumisen, viikonlopun ja kesäfiilistelyn kunniaksi pätkäisin mutsin vanhat Levikset shortseiksi. Sitten raastoin niitä hetken, juustoraastin on paljon hiekkapaperia nopeampi "sopivasti kulunut farkku" -efektin luoja kuin hiekkapaperi tai housujen oikea kuluttaminen. Tosin projekti on vielä kesken, nämä saisivat olla vielä räjähtäneemmät.
Argh, taidan kohta kääntyä itseruskettavien puoleen... Tiettyyn rajaan asti kalpeus on minusta kaunista, mutta näytän ihan kuolleelta, ei hyvä, ei hyvä yhtään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti