Jos viikonloppu (poislukien vaalitulos), meni aivan ihanasti, just nyt fiilis on vähän vähemmän hehkeä. Maanantain syytä, tuo viikonpäivistä viheliäisin pisti tänään parastaan. Aamulla kökötin jo kahdeksalta terveyskeskuksella, mutta vasta yhdentoista pintaan oli niinkin dramaattinen diagnoosi, kuin korvatulehdus ja antibioottiresepti kourassa.
Sarjassamme Marimekkoholistin kootut tunnustukset: ostin viime viikolla yhden Maripaidan lisää. Jokapoikapaita kirpparilta, kaunis vaaleanharmaa väri ja just sopivasti edellisen omistajan käytössä pehmennyt, mutta silti siisti. Vyönkin ostin sille kaveriksi, nahkavyö 50 snt ei paljoa budjettia kaatanut.
Marimekkoholistilla taitaa tosin vielä tämänkin jälkeen olla muutama juttu esittelemättä... Kohta voin varmaankin hylätä kaikki muut vaatteeni, ja jatkaa elämää pelkästään Marimekkoon pukeutuneena. Sen kuitenkin lupaan, että Unikkoon en koske (poislukien Samu-Jussi Kosken toissakesän silkkinen unikkomekko...).
Terve, Minna! Mies pohjoisesta lähestyy sinua pienen tarinan muodossa. Ja, kun nyt alkuun on päästy niin eiköhän mennä itse asiaan. Hyviä kuvia olet itsestäsi ottanut. Ja, mitä noihin jokapoikapaitoihin tulee, niin niissä on jotakin tunnetta mukana. Entisellä luokkakaverillani oli myös tuollainen vaaleanharmaata värisävyä oleva jokapoikapaita. Vyö sopii tuon paidan ympärille kuin nyrkki silmään. Yläasteen aikoihin eräs opettajani piti vyötä paitapuseron ympärille käärittynä...
VastaaPoista