Äitikullan näkemykset jotakuinkin kaikesta mahdollisesta poikkeavat omistani aivan täysin, joten en pahemmin jaksanut loukkaantua. Ehkä haluan jotakin muuta, kuin rivin Laudatureja ylioppilastodistukseen, tervehenkisen urheiluharrastuksen, pakkomielteistä pänttäystä pääsykokeisiin, turvallisen uran, 1,8 lasta, farmariauton ja omakotitalon, tavanomaisen elämän...
Tietenkin on mahdollista, suorastaan todennäköistä, että mieleni muuttuu joskus. Juuri nyt olen kuitenkin nuori ja sen verran naiivi, että uskon pystyväni johonkin aivan muuhun. Toivon, että pystyn rohkeasti, ennakkoluulottomasti ja spontaanisti tekemään, kohtaamaan ja näkemään erilaisia juttuja, jännittäviä paikkoja ja mielenkiintoisia ihmisiä. Jotain ihan muuta, kuin keskiluokkainen perus-elämä Suomessa.
Niin. Tatuoinnista oli tarkoitus alun perin kirjoittaa, mutta innostuin paasaamaan. Tatuointi, se on siis otettu IvanaHelsingin Kluuvin liikkeessä, Sailor Ink-teemapäivänä helmikuussa. Maksoi kaksikymppiä ja päätös ottaa se oli hetken mielijohde, tavallaan. Tatuoinnista olen haaveillut ikuisuuksia, mutta pääskynen nilkkaan, ei todellakaan ykkössuunnitelmani. Pääskyskuva on Ivanan printistä, eli pari mutkaa suoristaen, minulla on Paola Suhosen suunnittelema tatuointi. Ja yhä edelleen, kaikella nuoruuden naiiviudellani höystettynä, se on ihana.
