!! MUUTTO !!

Blogini tässä osoitteessa on enemmän tai vähemmän kuollut ja kuopattu, mutta meikäläisen läpinää voi jatkossa seurata Lilyssä palstallani Huutelen pimeään.

Tämä blogi oli pystyssä melkein 4 vuotta, aika kauan. Sen elinaikaan mahtui paljon kaikkea, mutta nyt uusien ja muuttuvien juttujen syksynä tuntuu luontevalta siirtyä eteenpäin. Uudella palstallani lupaan vähentää poladroid- ja instagram-kuvien määrää ja opetella sen sijaan käyttämään järkkäriäni. Tai nalkittaa itseäni taitavampaa porukkaa kameran taakse...

Syyskuun viimeinen

(Kopioitu Lilyn puolelta.)

Etelä-Suomeen ja kotikotiin lähtemisen sijaan jäin uuteen kaupunkiini, Tampereelle. Tein kaikkia syksyjuttuja: luin kirjoja (mm. Riikka Pulkkisen Vieraan), poltin kynttilöitä, join punaviiniä... Peiton alla oli lämmintä, kun ulkona satoi kaatamalla. Ja silloin, kun aurinko paistoi, luonani käymässä ollut Mikko otti kauniita kuvia.

Huoneeni

(Kopioitu Lilyn puolelta.)

Soluhuoneen hulppeat 13 neliötä eivät mahdollista kovinkaan huikeita sisustusjuttuja, mutta toisaalta, itse pidän huonettani oikein viihtyisänä. Kun tilaa ei ole hirveästi, haluan, että tavaraakin on aika vähän, ja kaikki mahdollinen roina on jemmattuna kaappeihin ja laatikoihin. Huoneessani parasta on isoista ikkunoista tuleva valo, jota yksinkertainen ja vaalea sisustus korostaa.

Futon on ainut isompi ja kalliimpi asia, jonka hankin muuttaessani uutena. Se on ollut aivan loistava ostos, olen nukkunut paremmin, kuin koskaan. Lehtiteline/yöpöytä löytyi lähikirppikseltä muutamalla eurolla.

Oven pielessä olevat Ikea-laatikot pitävät sisällään cd:t ja dvd:t. Lempikengät ovat myös esillä, josta ne saa helposti käyttöön. Tuolit ja niihin kuuluva pöytä (joka on todella sotkuinen ja "kesken", joten kuvaan sen ehkä myöhemmin) ovat isoisovanhempieni jäämistöä, jotka sain muuttaessani itselleni. Luulen, että nuo saattaisivat olla ihan oikeita Fanetteja, mutta en ole täysin varma... Onko kenelläkään parempaa tietoa?

Minä ja Lily

(Kopioitu Lilyn puolelta.)

Moi, olen Minna ja ajattelin vaihteeksi aloittaa blogin, tai palstan, kirjoittamisen. Olen bloggaillut aiemminkin milloin missäkin, esimerkiksi LiveJournal on ollut pystyssä vuodesta 2006 asti, mutta nyt ajattelin kokeilla Lilyä blogipohjana. Saa nähdä, miten viihdyn.

Olen juuri muuttanut Tampereelle, asustan kivassa solukämpässä (kyllä, sellaisiakin on!) ja aloitin juuri opiskelun yliopistossa. Vapaa-ajallani viihdyn keikoilla notkumassa, kirppiksiä kiertämässä tai hyvän kirjan tai elokuvan parissa. Kesällä innostuin longboardingista, mutta nyt talveksi olisi kiva aloittaa joku uusi juttu: ehkä tanssitunnit, ehkä  joogaa...

(Yllä olevassa kuvassa istun Tomás Saracenon huikeassa verkkossa, Taidehallissa. Näyttely on siellä ilmeisesti lokakuun alkuun, jos ehditte käymään, niin suosittelen!)

flow.

Viime sunnuntaina kävin ensimmäistä kertaa ikinä Flow'ssa. Ja kyllä, nyt on tietenkin pakko jakaa muutama instagram-kuva ja seuraavana päivänä lavastettu asupönötys. Flow oli tapahtumana huippukiva, tykkäsin bändeistä (mm. Burning Hearts ja Pepe Deluxe olivat kivoja, ja Björk ihan omassa sarjassaan), seura oli loistavaa ja tapahtuma-alue viehättävä. 

Infernaaliset vaatekriisit ratkeavat näköjään helpolla reseptillä: farkut ja t-paita. Yksinkertaista. Vagabondin mokkaiset lempikiilakorot jalkaan, pirteän punainen kirppisjakku (ja trenssitakki ja kaulahuivi, niin mikä kesä, missä?) niskaan ja Ray Banit nenälle.

elokuu.

Todella pitkä aika päivittämättä, sellainen pikku juttu kuin elämä on vienyt viime aikoina huomion koneella nyhjäämiseltä. Ja olen muutenkin pohtinut tämän blogin kohtaloa, jotenkin kaikki vanhat jutut vuosien varrelta tuntuvat todella raskailta täällä... Kun kerran elämässä on monta muutakin uutta asiaa meneillään, niin ihan uusi blogikin voisi olla hyväksi. Tai kenties oma palsta Lilyyn? Tai jotain, katsellaan...

Mitä sitten olen tehnyt viime aikoina, lähinnä ihania kesäjuttuja. Syönyt liikaa mansikoita ja jäätelöä, rullaillut lonkkarilla kesäöinä, juhlinut, kuunnellut hyviä bändejä, sinkoillut keikoilla ja festareilla (mm. Naamat, RHCP, Flow...), suunnitellut puoliksi kauhuissani ja puoliksi innoissani muuttoa Tampereelle, tapaillut aika ihanaa poikaa, tajunnut, että työkaverini ovat maailman parhaita, leikkinyt kummitytön kanssa ja niin edelleen ja niin edelleen. Aika hyvin on kesä mennyt, olen melko onnellinen just nyt.

lapko @ alppipuisto.

Taitaa olla perinteisen "huh mikä viikonloppu" -postauksen aika... Perjantaina näin yhtä saksalaista ystävää, joka oli Suomessa lomailemassa, ihana nähdä pitkästä aikaa. Ilta jatkui toisten kavereiden kanssa grillaillen, sellaista tavanomaista hengailua. Lauantaina ryypättiin vaihteeksi työporukalla, varsin vauhdikas, mutta loppujen lopuksi kiva ilta.

Eilen autoiltiin stadiin, ensin käväistiin pikaisesti Linnanmäellä. Koko kesänä ei oikein ole ollut sopivaa aikaa tai seuraa mennä sinne, mutta nyt oltiin ihan vieressä. Käväistiin ajamassa kierros wanhassa vuoristoradassa,  se on ehdoton lempilaitteeni!

Se, minkä takia alun perin lähdettiin liikkeelle, oli Pitkä Kuuma Kesä - konsertti Alppipuistossa. Lämmin kesäsade, jossa sateenvarjon alla istuminen oli suorastaan tunnelmallista, muuttui tosin illan edetessä läpimäräksi kastelevaksi kaatosateeksi. Hyvät bändit (mm. Damn Seagulls, Wedding Crashers, Sydän sydän...) ja hyvä seura kuitenkin nostivat mielialaa surkeasta säästä huolimatta.

Ja tietenkin Lapko. Tulvivasta puistosta huolimatta meikä fanityttöili fiilis katossa. Olen joskus aiemminkin yrittänyt selittää sitä tunnetta, kun voi vain heittäytyä musiikin mukaan ja tyhjentää aivoistaan aivan kaikein muun. Sateen valuessa kasvoille ja liimatessa vaatteet ihoon kiinni musiikin vyöryessä taustalla, oli juuri sellainen tunne.

Sateenvarjo on tietty Marimekosta, muuten päällä lähinnä vanhoja rättejä, Converset & Kånken. Ja pahoittelut niille, joita Instagram ärsyttää, Tuhkolmasta tulossa ihan oikeitakin kuvia. Ja ehkä vielä toinen "Lapko on ihana!" -kuvatulva eiliseltä.

from now on.

Tänään on ollut varsin aikaansaava päivä, harvinaista tällaiselle laiskottelijalle. Töissä oli siinä mielessä hurja päivä, että ilmoitin pomolleni lopettavani siellä elokuun lopussa. Elämäni ensimmäinen irtisanoutuminen elämäni ensimmäisestä työpaikasta, pelottavaa. Duuni tuntuu entistä mukavammalta ja kiukkuisetkin asiakkaat jotenkin sympaattisilta, kun tietää, että ainakaan tässä kaupassa en pian olekaan enää töissä. Ja huippuihanat työkaverit, niitä tulee ikävä!

Iltapäivällä käytiin mutsin kanssa hoitamassa juoksevia asioita. Lisäksi shoppailtiin Iittalassa, tuhlasin yo-lahjaksi saamani lahjakortin. Nyt meikäläisellä on mm. kattila ja juustohöylä, perusjuttuja, joita tulee tarvitsemaan omillaan asuessaan. Hui. Olo on vieläkin ihan epätodellinen, mutta hyvällä tavalla: minä ihan oikeasti pääsin sinne kouluun, yliopistoon kaiken lisäksi. Minä ihan oikeasti muutan omilleni, vieraalle paikkakunnalle. Kuten sanoin, hui.

Huivi & shortsit Levi's, paita Varusteleka.

Seinäkiipeilyreissulla viime viikolla piipahdettiin Varustelekassa ja hamstrasin seilori-paidan sekä lyhyt- että pitkähihaisena. Paidat ovat ilmeisesti väristä riippuen Venäjän/Neuvostoliiton armeijan merivoimien tai laskuvarjojoukkojen  paitoja. Huomattavasti parempi tarina raitapaidan takana, kuin H&M:n 4,95€ -rättipino. Materiaali on jotakin paksua ja varmasti käytössä mukavaksi pehmenevää. 

Olen näyttänyt lisäksi stereotyyppiseltä pyykkärimuija-yksinhuoltajaäidiltä huivissani, mutta se pitää töissä kätevästi tukan kasassa, ja lisäksi peittää hyvin useamman päivän laiminlyönnit hiusten pesussa... 

Kurja puoli tulevassa muutossa on se, että joudun luopumaan lemmikki-kilpparistani, Possusta. Mutsi nimittäin ilmoitti, että konna ei jää hänen hoidettavakseen, eikä sen terrarion raahaus solukämppäänkään oikein toimi... Otus on ollut meillä vuodesta 2004 tai jotakin, ja onhan se ihan hauska ja sympaattinen kaveri, jota tulee varmasti ikävä.

Huomenna suunnataan uusperhelomalle Tukholmaan, saa nähdä, mitä siitäkin risteilystä tulee... No, ainakin Tukholma on ihana ja ruotsin puhuminen aina hauskaa, vaikka seurassa olisikin parantamisen varaa.

a night like this.

Perjantaina olin kuskina (akka ratissa-taso oli aika järkyttävä, terv. nimim. Lost in Tikkurila...), lauantaina istuttiin iltaa huippuhauskalla työporukalla (ja lauloin Singstaria, aina huono idea..) ja tänään hengattiin kaverien kanssa, kun osa pojista lähtee huomenna armeijan harmaisiin. Sulkapalloa, vaatteet päällä uimista ja sellaista, mutta huomisen työvuoron takia ilta ei minun osaltani jatkunut kovinkaan pitkään...

tuleva tamperelainen.

Ihmeitä ilmeisesti tapahtuu, sillä torstai-iltana postilaatikosta löytyi paksu kirje, joka alkoi sanoilla: "Sinut on hyväksytty opiskelijaksi Tampereen yliopistoon." Sitä seurasi kiljumista ja voitontanssia ympäri taloa, tunne oli aivan epätodellinen.

Sillä tuo, hallintotiede Tampereella, oli tasan ainoa kohde, johon ylipäätänsä hain. Pääsykoekirjan lukaisin kertaalleen ohimennen läpi. Kokeessa olo oli täydellisen turisti. Ja silti, minä pääsin sinne. Miten yliopistoon pääseminen voi olla noin helppoa, vaikka hakijoitakin oli useampia satoja...? No, en valita, mutta kunhan ihmettelen...

Tampere-apua-oma-koti-opiskelu-paniikki -postauksia tiedossa jatkossa, mutta nyt suuntaan työporukan illanistujaisiin :)