28. toukokuuta 2012

everybody in the place.

Huh, olipahan taas viikonloppu täynnä kaikkea kivaa ja kesäistä toimintaa! Kyllä tuo auringonpaiste vaan saa fiiliksen ylös, elo tuntuu huomattavasti kevyemmältä ja helpommalta, kuin pakkasessa kärvistellessä. Perjantaina vähän notkuttiin porukalla puistossa ja käytiin vähän grillailemassa, ilta jäi aika lyhyeksi, kun aamulla oli aikainen herätys töihin.

Lauantain kamalan työpäivän jälkeen suunta Helsinkiin, siellä käytiin yläkuvassa harppovan kaverini kanssa mm. Fashion Stock Sales-tapahtumassa Vanhalla YO-talolla. Viime vuonna tein sieltä ihan megamahtavan löydön (unelmien Parikat!), mutta tänä vuonna ei oikein tuntunut löytyvän mitään. Valikoima saattoi tietty olla varsin loppuunkaluttu, kun pääsimme paikalle vasta aika myöhään, mutta toisaalta, myös hintataso tuntui viime vuotta korkeammalta... Yksi pikkujuttu tuli kuitenkin ostettua, siitä lisää myöhemmin.
Rättien penkomisen lisäksi käytiin Maailma Kylässä -teltoilla, siellä oli vaikka mitä kiinnostavaa. Itse ostin vähän sarjiksia pitkästä aikaa, sarjakuvat ovat minulle tosi tärkeä taidemuoto. Olen ihaillut Milla Paloniemeä jo aikoja, meikä oli ihan Siili-fani pari vuotta sitten, ja tuo Kettu ja minä meni tällä kertaa lahjaksi ketuista tykkäävälle siskolle. Baarien nainen puolestaan on tuttu jo Jupun blogista, suosittelen lämpimästi tutustumaan :)
Vaikka Stock Sales ja Maailma Kylässä oikein nastoja juttuja olivatkin, oli se ykkössyy raahautua stadiin Jäähallilla: The Prodigy. Ennen keikan alkua tuntui, että jalat ovat jo valmiiksi ihan väsymyskuoleman partaalla, mutta kyllä jytisevä basso vaan veti hyppimään, riehumaan ja tanssimaan. Vaikea kuvailla, miten mahtavaa on, kun vellova massa ihmisiä ympärillä on ihan yhtä fiiliksellä mukana, kuin itsekin. Tuntuu, että ajan- ja paikantaju vaan häviää jonnekin, kaikki on siinä hetkessä tai jotain.
Päällä oli Monkista löydetty reivi-toppi avonaisella selällä, ostin näitä parissakin värissä. Alla oli bikini-yläosa, mutta kyllä hiki virtasi siltikin. Luottofakut Weekdaysta ja jaloille aika kuolemaksi koituneet Vagabondin kiilakorot. Keikat ovat niitä tilaisuuksia, joissa on erityisen hauskaa olla todella pitkä, näkyvyys on hyvä miltein paikasta kuin paikasta. Yöllä kotona napattu peilikuva kyllä kiteyttää päivän fiiliksen: väsynyt, mutta perkeleen onnellinen :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti