come, let us go look at a sunset.

Hehkutin Pikku Prinssiä joku aika sitten, ja kappas, mitä tulikaan vastaan: JC De Castelbajacin viime syksyn näytöksestä:

Pikku Prinssi paitojen printtinä! Love, love, love. Jos tapanani olisi haaveilla liian kalliista merkkivaatteista, se hetki olisi nyt. Samanlaista innostusta  saivat viimeksi aikaan Miu Miun lintukengät... Budjettini on luonnollisesti näitä vastaan, mutta ehkä jonkinlainen diy-plagiaatti onnistuisi?

two thousand lightyears of darkness.

The Ark hajoaa, ja tuon uutisen luettuani hajosin minäkin.

Bändi on ollut minulle todella tärkeä since 2005 tai jotain, erään kaverin suosituksesta. Olen nähnyt Arkin livenä vasta 2 kertaa, viimekesän Ruis- ja Ankkarockissa. Ruissin keikka on ehkä elämäni paras päivä. Ilta-aurinko, eturivin paikka, ihanat ihmiset lavalla ja yleisössä. Tunnustettakoon, että itkin n. 98% ajasta... (Ja sama ilosta vollotus jatkui Ankkarockissa...)

Okei, bändi on ollut pystyssä jo 20 vuotta, joten lopettaminen on teoriassa ymmärrettävää, mikään ei ole ikuista. Mutta surettaa silti, olen päässyt ihan liian harvalle keikalle! Keväällä on tulossa jäähyväiskiertue, 2x Tavastia. Mutta, mutta. Ikäraja on K18. Sanalla sanoen vituttaa. Jotenkin tuonne on ihan pakko päästä, tässä onkin sitten muutama kuukausi aikaa hioa suunnitelmaa... Liput myyntiin perjantaina, mielellään molempiin päiviin pakko ostaa.

and everyone that made it.

Perinteiseen tapaan Itsenäisyyspäivä meni Linnan juhlia katsellessa (ja aamupäivä laskettelemassa, ensimmäistä kertaa tänä talvena). Linnassa oli tänä vuonna paaaljon ihania pukuja, odotan omaa prinsessapäivääni - eli vanhojentansseja - entistä innokkaampana. Eilisistä puvuista omaan top 3:ni nousivat seuraavat:

Hanna Tanskasen mekko on kaunis, Tiia Vanhatapio todellakin osaa. Puvun avoin selkä on ihana jippo, ja pidän viktoriaanishenkisestä kauluksesta sekä nauhasta vyötäröllä.

Nasima Razmyarin mekko on superkaunis myöskin, tosin ehkä vähän kesäinen?

Marimekko-fanina Helena Ihamuotilan mekko on ehdottomasti listallani. Tuo sinisen sävy on ehkä ainut väri, jossa Unikko-kuosi näyttää hienolta (terv. nimim. viime kesän malliston mekoista haaveillut...), ja Tasaraita pilkistää kivasti helmasta ja clutchina. Tykkään.

(postauksen kuvat yle.fi)

three colours: red.

Joskus yläasteella pukeuduin pelkästään mustaan ja punaiseen, jonka jälkeen olen kiertänyt punaisen värin enemmän tai vähemmän tietoisesti kaukaa. Tänä syksynä punainen on kuitenkin yllättäen alkanut näyttää raikkaalta ja uudelta, joten ostoslistalla on keikkunut vaikka mitä punaista. Ja blogissakin näkyy uuden ulkoasun myötä punaista!

Yritin etsiä villatakkia Helsingistä lahjaostosten yhteydessä. Kaikki peruskaupat myivät 100% akryyliä, oikeasti villaisten hintalappu hirvitti. Piiitkästä aikaa raahauduin sitten kirpparille tänään, ja sieltä löytyi. Ei tässäkään tosi villaa ole kuin puolet, mutta on sekin parempi kuin ei mitään.

Operaatio "Neulo punainen jättihuivi" keskeytyi, kun lanka loppui, ehkä se voisi olla seuraavana vuorossa?

white lips kissed.

Marraskuu lyhyesti:
1) Nanowrimo tuli ja meni, lopputuloksena 50 000 sanaa on takana ja romaanimittainen tekele koneella. Nyt annan sen lepäillä vaikkapa joululomaan asti, ja sitten alkaakin editointivaihe. Voittajafiilis, tämä on yhtenäisin ja paras näin mittava tarinani, tykkään edelleen niin juonesta kuin hahmoistakin, vaikka paranneltavaakin toki löytyy ja paljon, tuskaisen kirjoittamisen aikaansaamat ajatusvirheet ovat vertaansa vailla...

2) Marraskuun aikana tuli talvi, tuskin tarvitsee mainita, että vihaan sitä. Jalkojen alla narskuva lumi, saatanallinen viima ja miljoonat vaatekerrokset, lapaset ja pipot - ei kiitos. Kamera on viihtynyt marraskuun lähinnä kadoksissa, mutta nyt olisi ehkä fiilistä kuvailla ja postailla kaikkia kivoja juttuja. Eli postaustahti heräämässä henkiin, ainakin yritys on hyvä.

3) Jouluhösötys on  alkamassa, olen jo saanut ison osan lahjoistakin ostettua ja omaa toivelistaa kehiteltyä. Tosin osan lahjoista olen saanut jo ennakkoon, joten se lista ei kyllä kovin pitkä ole... Piparkakkuja on tehty jo, ja muutenkin joulufiilis alkaa löytymään. 

( kuvat weheartit.com )

Nyt suunnaksi kirppari hyppytunnin ajaksi, toivottakaa onnea muutaman jutun etsintään... (:

thirty days and nights.

Loma Israelissa tuli ja meni, etelässä oli ihanaa. Kotiinpaluu on sujunut vähän tahmeasti. Olen todella huono olemaan kiireinen, olen liian laiska kiirehtimään. Mitä enemmän pitäisi saada tehtyä, sitä huonommin kaikki tulee säädettyä ja jätettyä kesken tai kokonaan tekemättä.

Auringoslasku, Punainen meri, Israel.  Loma sujui hyvin, en edes palanut. Ja viikko mutsin sietämistä oli ihan tarpeeksi. Lisäksi löysin mm. wanhojentanssimekon, yksi massiivinen stressinaihe poistui. Mekko on kaiken lisäksi aivan täydellisen ihana, kuin minulle tehty. Se on erään paikallisen suunnittelijan luomus, mikä oli minulle tärkeä juttu. On aivan varmaa, että ikinä ei tule samaa asua vastaan. Toisekseen, on hienoa, että mekko on juuri Israelista. Maa on minulle tavallaan "erityinen" paikka. Postailen mekosta lisää myöhemmin.

 Suomessa olen pukeutunut tylsääkin tylsemmin, syksy ja kiire tappavat kaiken mahdollisen luovuuden. Huimin saavutus oli, kun Trendin inspiroimana yhdistin sunnuntaifarkkuni, eli mutsin vanhat Levikset lahkeet rullattuina korkkareihin. Yleensä en poistu noissa housuissa asunnon ulkopuolelle, mutta noin ne olivatkin yllättävän kivat.

Tässä näkyy puolestaan kiireen ja stressin pääsyy: Nanowrimo. Se  on typerä kirjoituskilpailu, jossa on tarkoituksena naputella marraskuun aikana 50 000 sanaa pitkä romaani. Idea on ehdottoman nerokas. Olen niin patalaiska, että en saa mitään aikaan, mutta päivittäisen sanatavoitteen varjolla tulee kirjoitettua PALJON. Raakaa materiaalia on jäkikäteen melko tuskaista luettavaa, mutta sitä voi sitten myöhemmin muokkailla. Tämän vuoden juoni on rullaillut eteen päin ihan kivasti, tykkään hahmoistani ja niin edelleen, mutta muu elämä on todellakin kärsinyt koneella istumisen takia. Ja ah, mitkä hartiakivut...

Nanon takia ei tässä kuussa varmaankaan tule juuri postailua. Palataan asiaan joulukuussa (:

no shelter from the rain.

Vaihteeksi yhtään mikään ei tunnu sujuvan, maailma on julma ja valivali. Tuleva syysloma tulee niiiiiiin tarpeeseen. Kuten olen kai maininnut joskus, mutsini asuu tilapäisesti ulkomailla, ja mennään siskon kanssa sen luokse. Aurinko ja uima-allas, kiitos ihanaa.

En oikein ole pipoihminen, mutta punaiselle myssylle on ollut käyttöä. Vaatteissa olen jumittanut klassisissa perusvaatteissa, ehkä tylsää, mutta ehdotoman toimivaa, kun pukeutumisinnostus on jumittunut syysmasennukseen.

Alemman kuvan vaatteissa olin koulukuvassakin ja jaksoin jopa kihartaa hiukset. Jos olisin vähemmän laiska, tykkäisin laittaa hiukset noin vaikka päivittäin. Nukkuminen vie kuitenkin voiton aamuisin.

Lento lähtee siis maanantaiaamuna, joten musta tuskin kuuluu mitään seuraavaan viikkoon. Ellen innostu ajastamaan ensi viikolle jotain, hmm...

when you've finished getting yourself ready in the morning, you must go get the planet ready.

Rakastan lukiota. Tarkemmin ÄI05 -kurssia, koska kirjoitamme esseitä, ja yksi aihevaihtoehdoista oli tämä:

"Ainoastaan sydämellään näkee hyvin. Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä."

 

Pikku Prinssi on minun elämäni tärkein kirja. Ollut viime vuosituhannen puolelta, suunnilleen siitä asti kun opin lukemaan. Aluksi luin sitä kuin satukirjaa, vaikka jo silloin teoksessa oli jotain poikkeuksellista. Jotain samantyyppistä taikaa, kuin Harry Pottereissa, mutta paljon, paljon voimakkaampana. Välillä kirja on hyllyni kunniapaikalla lukematta jopa vuosia, mutta aina silloin tällöin tulee tunne, että se on otettava esiin. Kirja on surullinen ja koskettava, enkä pysty lukeman sitä itkemättä. Silti saan siitä voimaa ja jaksamista, saan omia ajatuksia selviteltyä. Teoksen herkkä ja tavallaan yksinekrtainen filosofia puhuttelee vuodesta toiseeen.

Juuri nyt on taas sellainen olo, että Pikku Prinssi olisi luettava. Ja alussa mainitsemastani esseestä on kirjoitettava loistava. Ja tämä ei oikeastaan liity blogiini mitenkään, mutta jonnekin oli pakko kirjoittaa. Ottakaa tämä vaikka kirjavinkkauksena, mikäli olette jollain käsittämättömällä tavallaa onnistuneet missaamaan kyseisen kirjan.

now my feet won't touch the ground.

Viime perjantaina kävisin Hulluilla Päivillä, enkä sitten ostanut mitään... Weekdayltä kuitenkin lähti mukaan Cheap Monday -paita ja kangaskassi. Shoppailureissut on kyllä muuttuneet, joskus piti ostaa järjettömästi kaikkea ihme sälää, nyt Helsingistä löytää muutakin kuin H&M:n ja ostaa voi vain yksittäisiä kivoja juttuja. 

Tänään oli hyvä päivä, mulla on esim. vanhojentanssipari. Ja maailman parhaita kavereita! Nyt on stressiä enää puvusta, mutta se nyt on pikkujuttu. Olen niin helpottunut, vaikka toisaalta tälläisestä asiasta kriiseily on ollut vähän naurettavaa. Vanhojenpäivä on vain yksi päivä muiden joukossa, eikä ainakaan minulle mikään vuoden kohokohta.

fallen leaves.

Hei ja hyvää lokakuuta!

Kootut tekosyyt blogin tilapäisestä kuolemasta: flunssa, koeviikko, koeviikon loppumisen juhlistaminen, juhlimisesta toipuminen ja uuden jakson alkamiseen liittyvät juoksevat asiat. Eilen totesin helpottuneena, että minulla on enää yksi isompi stressinaihe jäljellä: vanhojen tanssit ja erityisesti se tanssipari. Tulen palaamaan aiheeseen erityisesti puvun osalta myöhemmin täällä, mutta noin yleisellä tasolla taitaa pyyhkiä varsin hyvin, jos tuo on suurin murheeni tällä hetkellä.

Vaatepuolella on ollut hiljaista ja tylsää. Toisin kuin ilmeisen monet muut, pimeät aamut ja koleat säät eivät ole saaneet minua innostumaan. Kääriydyn lempineuleeseeni päivästä toiseen. Leveämmät hameet, mekot ja kuviot ja värit houkuttelevat ajatuksen tasolla. Esim. nämä Marimekon mekot/tunikat kelpaisivat.