one of those mondays.

Hölmö päivä tänään, olen ollut ihan pihalla ja oikein mikään ei vaihteeksi ole sujunut. Tyypillinen maanantai...

Joka tapauksessa, tälläisen veskan ostin viime viikonloppuna kirpparilta. Toiveena oli keskikokoinen ruskea nahkalaukku, jossa on pitkä olkahihna ja kunnollinen solki/vetoketjukiinnitys. Kaikki toiveet täytyivät. Harvinaista, kirppikseltä löytyi jotain täsmällisesti etsittyä, kun normaalisti sieltä poimii mukaan vain tajuttomia satunnaislöytöjä.

Illan ohjelmana Fight Club. Olen täydellisen vastustuskyvytön Anttilan alennusleffoille, yleensä yritän kiertää ne turvallisesti kaukaa. Eilen eksyin kuitenkin selailemaan leffahyllyjä ja tämä tarttui mukaan. Onhan se nii pirun hyvä, että sillä on ihan perusteltu paikka dvd-hyllyssä, vai mitä?

one day i'll fly away.

Kävin lauantaina Lahdessa kiertelemässä kauppoja ja kirppiksiä ja sain ostoslistaltani rastittua useamman kohdan yli. Ensimmäisenä esittelyssä lintubongaritakiksi ristimäni ohut parka: sopivan pituinen ja mallinen, eli ei liian säkkimäinen ja väriltään kivan tummanvihreä, kuva vähän vääristää. Täydellinen kevättakki nille päiville, kun trenssi tuntuu liian asialliselta ja hienostuneelta.

and any way you slice it, karma sucks.

 

Karma, et just nyt ole kaverini, joten voisitko jättää minut rauhaan? (Enkä mä oikeasti mihinkään karmaan usko, mutta sitä on hyvä syyttää kaikesta.)

Tietokone hajosi. Yli kolme vuotta kannettavani palveli urhoollisesti, eli se alkoi olla jo eläkeiässä. Ennen viimeistä pihaustaan se antoi mun pelastaa kaikki tiedostot massamuistille, eli katastrofi ei ole todellakaan täydellinen, ja kiikutan sen huoltoon arvioitavaksi, josko ihmeellinen henkiinherääminen olisi mahdollista. Mutta postaustahti voi vähän kärsiä, koska tällä toisella koneella on hyvin tuskaista tehdä yhtään mitään.

Lisäksi lempivillatakkini pestiin pilalle. Marimekkoa, Samu-Jussi Koskea, 100% unelmanpehmeää villaa, viittamaiset lepakkohihat, täydellinen neuletakki. Ja tällä hetkellä huopunutta nukenvaatekokoa. Saatana.

Yritän ylläpitää positiivista asennetta: The Ark tulee Tammerfestiin! Lähden kesäloman alussa Israeliin! Lähden myöskin kesällä Ruotsiin katsomaan Arkia! Maailmassa saattaa ehkä olla toinenkin täydellinen neuletakki odottamassa minua. Ehkä hajonnut kannettava kannustaa minua vihdoinkin säästämään MacBookiin. Optimisti sisälläni on herännyt.

cartwheels.

Pitääkö alkaa huolestua, kun minä, perusnegatiivinen ja mustassa jumittava, pistän päälleni vaaleanpunaisen jakun? Hyväntuulisuuden puuska ei vieläkään ole mennyt ohi, kummallista. Kohta karma palauttaa minut raiteilleni jollakin pikku katastrofilla, ihan varmasti.

Jakussa ei kuitenkaan ollut mitään vikaa, itse asiassa sitä kehuttiin paljon. Itse en ole ihan varma, onko tämä nyt sitten niin 'minua', mutta menkööt näin hyvänä päivänä. Kirppisjakku, ostettu joskus vuosi sitten. Ja virittelin sitä niittivyön raadolla, kymmenen pikkuniittiä kauluksissa tekevät tästä suorastaan rockin (not.)

Eipä tänään jännempää, kiva päivä, kivoja ihmisiä ja sellaista. (Mistä uusi, positiivinen minäni voi kirjoittaa blogiin? Valitusvirret kyllä sujuvat, mutta monisanaiset "kaikki on kivaa ja ihanaa" -selvitykset eivät kyllä onnistu...) Päivän suurin pettymys oli, kun minä, kangaskassihamsteri numero1, jouduin ostamaan muovipussin lähikaupasta... Traagista.

it needs to be the other way around.

Lauantai-illan leffavalinta oli Black Swan. Harrastan itsekin balettia, aloitin viime syksynä aikuisbaletin ja muutenkin olen aina ihaillut ballerinoja, joten filmi vaikutti todella mielenkiintoiselta ja positiiviset arvostelutkaan eivät tietenkään haitanneet.

Elokuva oli hyvä. Ei missään nimessä kiva, mutta todella hyvä. Ahdistava. Dramaattinen. Kaunis. Surullinen. Sanattomaksi jättävä, en oikein vieläkään osaa sanoa mitään järkevämpää. Käykää katsomassa, suosittelen joka tapauksessa.

(Kuvat imdb.com)

so happy i could die.

Olen hymyillyt taukoamatta perjantai-illasta lähtien. The Arkilla on vähän sellaisia vaikutuksia ainakin minuun. Lauantaina kävin hymyilemässä mm. leffassa (Black Swan, jonkinlaista kommenttia filmistä tulossa myöhemmin!) ja tänään suuntasin auringonpaisteessa kirppikselle.

Kestohymyn lisäksi perjantaista jäi päälle vähän rockimpi ote pukeutumiseen. Festarimuistot mielessä kaivoin farkkushortsit kaapista ja Ruissista kesällä ostettu Ark -paita on ollut jotenkin luonnollinen paitavalinta viimeiset pari päivää... Ja ulkona päällä oli nahkatakki, kevät on virallisesti täällä.

Wayfarerit sain syksyllä tädiltäni ja tänään ne pääsivät ensimmäistä kertaa ulkoilemaan, kiitos ihanan sään. Varovasti arvioiden 90-luvun alusta olevat Reiskat ovat oikein hyväkuntoiset ja vähän kokomustaa perusmallia mielenkiintoisemmat. Ensi kesäksi olisi kiva ostaa uudet Wayfahrerit näiden ja punaisten metrokarttakuviollisteni lisäksi.

Tänään oli muuten hyvä kirppispäivä, löysin vaihteeksi vaikka mitä kivaa. Mukaan lähti kaksi tosi kivaa juttua, postailen niistäkin myöhemmin.

that i do adore you.

Olen just nyt onnellisin ihminen maailmassa. The ARK eilen Tavastialla oli tiivistetysti täydellistä parhautta.

Käytän sanoja täydellinen, ihana, mahtava, loistava, upea ja niin edelleen normaalisti ihan liikaa, mutta tällä kertaa tarkoitan niistä jokaista niin paljon, kuin mahdollista. Olin eturivissä, ihan keskellä. Huusin, lauloin, itkin, nauroin, hypin, kiljuin. Keikka oli ihan mieletön, vanhoja ja uusia lempibiisejä ja niin hyvä fiilis, että en todellakaan osaa kuvailla sitä kunnollisesti.

En tajua, miten tuo saattoi oikeasti olla viimeinen kerta, kun näen Arkin livenä. Kolme kertaa The Ark keikalla ei vaan ole tarpeeksi yhteen elämään. Tosin vähän epäilen, että tämän bändin suhteen satatuhattakaan kertaa ei riittäisi. Kiitokset näistä vuosista, ja niin kuin Ola sanoi, eihän Arkin biisit minnekään häviä, niitä voi aina kuunnella kun kaipaa ihan pirun hyvää oloa. Ja pakollinen teinisydän ♥ ! 

Pitää alkaa suunnitelemaan Ruotsin matkaa kesäksi, sillä ei tämä vaan voi olla tässä... 

water for elephants.

Vettä elefanteille on elokuva, jota odotan lievästi sanottuna innoissani.

Ensinnäkin, se perustuu Nanowrimo -kirjaan, jollaista itsekin marraskuussa naputtelin. Tuntuu mukavalta ajatella, että samasta kirja kuukaudessa -haasteesta syntynyt teos on päässyt noin pitkälle: bestselleriksi ja Hollywoodiin. Ehkä jonakin päivänä suomalainenkin Nano-kirjailija menestyy kirjansa kanssa pidemmällekin, ainakin yksi niistä on tähän mennessä julkaistu.

Toisekseen, itse leffa vaikuttaa mielenkiintoiselta. Sirkus miljöönä kiinnostaa minua aina ja juonellisestikin elokuva vaikuttaa mielenkiintoiselta. Eikä Pattinsonissakaan varsinaisesti vikaa ole, mutta Reese Witherspoon ei kyllä kuulu omiin suosikkeihini...

(Uhkailin eilen palaavani asiaan vasta lauantaina, mutta naputtelin tämän aamupuhteena...)

all those days.

Tämän talven jumituskolmikko taas yhdessä kuvassa: saappaat (äidiltä), vyö (iskältä) ja laukku (isotädin vanha). Sen lisäksi, että kaikki ovat päätyneet omistukseeni toisen käden kautta, on näillä suosikeillani muutakin yhteistä. Kaikki ovat ruskeita. Normaalisti olen jumittanut asusteissani vain ja ainoastaan mustassa, mutta tänä vuonna olen oppinut käyttämään ruskeaa. Se käykin yllättävän kivasti esim. harmaan ja punaisen kanssa ja myös sen mustan.

Lisäksi nämä kaikki ovat aitoa nahkaa, mikä varmasti on vaikuttanut siihen, että ne ovat kestäneet niin aiemmat käyttäjät, kuin minunkin käytössäni hyvin. Saappaat kävivät tosin suutarilla, mutta muuten kaikki ovat viehättävällä tapaa käytetyn näköisiä, mutta silti ehjiä. Kaikki näistä ovat myöskin suomalaista tuotantoa, ei paha. Ikivanha ruutumekko on ehkä vähän syksyinen, mutta tänään se sopi fiilikseen.

Pahoittelut, tänään minulta ei irtoa vaatevalintojen selittelyä jännempää settiä, sillä olen hysterian partaalla huomisen takia. Se on joko täydellisen ihana tai katastrofaalisen hirveä päivä. Palataan asiaa lauantaina, joko pohjattoman lohduttomana tai onnesta soikeana.

bright lights.

Maaliskuu. Mitä kliseisin maaliskuu: auringonpaistetta, linnunlaulu ja sitkeän flunssan viimeiset jämät. Ja koulussa muun muassa henkeviä pohdintoja elämän tarkoituksesta. Kevään kunniaksi tänään oli mekkopäivä. En ymmärrä, miten olen tullut toimeen ilman pitsimekkoa, tuo on vaan niin ihana. Tälläisiä vaatteita lisää, joiden pukemisesta tulee automaattisesti hyvälle tuulelle.

Juuri kun viime postauksessa hehkutin valkoista seinää vasten pönöttämisen autuutta, parhaan ja ainoan valkoisen seinän valtasi susiruma antiikkikaappi. Voihan saasta. Jatkossa voin sitten huvittaa naapureita ulko-oven edessä pönöttäessäni...