thirty days and nights.

Loma Israelissa tuli ja meni, etelässä oli ihanaa. Kotiinpaluu on sujunut vähän tahmeasti. Olen todella huono olemaan kiireinen, olen liian laiska kiirehtimään. Mitä enemmän pitäisi saada tehtyä, sitä huonommin kaikki tulee säädettyä ja jätettyä kesken tai kokonaan tekemättä.

Auringoslasku, Punainen meri, Israel.  Loma sujui hyvin, en edes palanut. Ja viikko mutsin sietämistä oli ihan tarpeeksi. Lisäksi löysin mm. wanhojentanssimekon, yksi massiivinen stressinaihe poistui. Mekko on kaiken lisäksi aivan täydellisen ihana, kuin minulle tehty. Se on erään paikallisen suunnittelijan luomus, mikä oli minulle tärkeä juttu. On aivan varmaa, että ikinä ei tule samaa asua vastaan. Toisekseen, on hienoa, että mekko on juuri Israelista. Maa on minulle tavallaan "erityinen" paikka. Postailen mekosta lisää myöhemmin.

 Suomessa olen pukeutunut tylsääkin tylsemmin, syksy ja kiire tappavat kaiken mahdollisen luovuuden. Huimin saavutus oli, kun Trendin inspiroimana yhdistin sunnuntaifarkkuni, eli mutsin vanhat Levikset lahkeet rullattuina korkkareihin. Yleensä en poistu noissa housuissa asunnon ulkopuolelle, mutta noin ne olivatkin yllättävän kivat.

Tässä näkyy puolestaan kiireen ja stressin pääsyy: Nanowrimo. Se  on typerä kirjoituskilpailu, jossa on tarkoituksena naputella marraskuun aikana 50 000 sanaa pitkä romaani. Idea on ehdottoman nerokas. Olen niin patalaiska, että en saa mitään aikaan, mutta päivittäisen sanatavoitteen varjolla tulee kirjoitettua PALJON. Raakaa materiaalia on jäkikäteen melko tuskaista luettavaa, mutta sitä voi sitten myöhemmin muokkailla. Tämän vuoden juoni on rullaillut eteen päin ihan kivasti, tykkään hahmoistani ja niin edelleen, mutta muu elämä on todellakin kärsinyt koneella istumisen takia. Ja ah, mitkä hartiakivut...

Nanon takia ei tässä kuussa varmaankaan tule juuri postailua. Palataan asiaan joulukuussa (:

no shelter from the rain.

Vaihteeksi yhtään mikään ei tunnu sujuvan, maailma on julma ja valivali. Tuleva syysloma tulee niiiiiiin tarpeeseen. Kuten olen kai maininnut joskus, mutsini asuu tilapäisesti ulkomailla, ja mennään siskon kanssa sen luokse. Aurinko ja uima-allas, kiitos ihanaa.

En oikein ole pipoihminen, mutta punaiselle myssylle on ollut käyttöä. Vaatteissa olen jumittanut klassisissa perusvaatteissa, ehkä tylsää, mutta ehdotoman toimivaa, kun pukeutumisinnostus on jumittunut syysmasennukseen.

Alemman kuvan vaatteissa olin koulukuvassakin ja jaksoin jopa kihartaa hiukset. Jos olisin vähemmän laiska, tykkäisin laittaa hiukset noin vaikka päivittäin. Nukkuminen vie kuitenkin voiton aamuisin.

Lento lähtee siis maanantaiaamuna, joten musta tuskin kuuluu mitään seuraavaan viikkoon. Ellen innostu ajastamaan ensi viikolle jotain, hmm...

when you've finished getting yourself ready in the morning, you must go get the planet ready.

Rakastan lukiota. Tarkemmin ÄI05 -kurssia, koska kirjoitamme esseitä, ja yksi aihevaihtoehdoista oli tämä:

"Ainoastaan sydämellään näkee hyvin. Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä."

 

Pikku Prinssi on minun elämäni tärkein kirja. Ollut viime vuosituhannen puolelta, suunnilleen siitä asti kun opin lukemaan. Aluksi luin sitä kuin satukirjaa, vaikka jo silloin teoksessa oli jotain poikkeuksellista. Jotain samantyyppistä taikaa, kuin Harry Pottereissa, mutta paljon, paljon voimakkaampana. Välillä kirja on hyllyni kunniapaikalla lukematta jopa vuosia, mutta aina silloin tällöin tulee tunne, että se on otettava esiin. Kirja on surullinen ja koskettava, enkä pysty lukeman sitä itkemättä. Silti saan siitä voimaa ja jaksamista, saan omia ajatuksia selviteltyä. Teoksen herkkä ja tavallaan yksinekrtainen filosofia puhuttelee vuodesta toiseeen.

Juuri nyt on taas sellainen olo, että Pikku Prinssi olisi luettava. Ja alussa mainitsemastani esseestä on kirjoitettava loistava. Ja tämä ei oikeastaan liity blogiini mitenkään, mutta jonnekin oli pakko kirjoittaa. Ottakaa tämä vaikka kirjavinkkauksena, mikäli olette jollain käsittämättömällä tavallaa onnistuneet missaamaan kyseisen kirjan.

now my feet won't touch the ground.

Viime perjantaina kävisin Hulluilla Päivillä, enkä sitten ostanut mitään... Weekdayltä kuitenkin lähti mukaan Cheap Monday -paita ja kangaskassi. Shoppailureissut on kyllä muuttuneet, joskus piti ostaa järjettömästi kaikkea ihme sälää, nyt Helsingistä löytää muutakin kuin H&M:n ja ostaa voi vain yksittäisiä kivoja juttuja. 

Tänään oli hyvä päivä, mulla on esim. vanhojentanssipari. Ja maailman parhaita kavereita! Nyt on stressiä enää puvusta, mutta se nyt on pikkujuttu. Olen niin helpottunut, vaikka toisaalta tälläisestä asiasta kriiseily on ollut vähän naurettavaa. Vanhojenpäivä on vain yksi päivä muiden joukossa, eikä ainakaan minulle mikään vuoden kohokohta.

fallen leaves.

Hei ja hyvää lokakuuta!

Kootut tekosyyt blogin tilapäisestä kuolemasta: flunssa, koeviikko, koeviikon loppumisen juhlistaminen, juhlimisesta toipuminen ja uuden jakson alkamiseen liittyvät juoksevat asiat. Eilen totesin helpottuneena, että minulla on enää yksi isompi stressinaihe jäljellä: vanhojen tanssit ja erityisesti se tanssipari. Tulen palaamaan aiheeseen erityisesti puvun osalta myöhemmin täällä, mutta noin yleisellä tasolla taitaa pyyhkiä varsin hyvin, jos tuo on suurin murheeni tällä hetkellä.

Vaatepuolella on ollut hiljaista ja tylsää. Toisin kuin ilmeisen monet muut, pimeät aamut ja koleat säät eivät ole saaneet minua innostumaan. Kääriydyn lempineuleeseeni päivästä toiseen. Leveämmät hameet, mekot ja kuviot ja värit houkuttelevat ajatuksen tasolla. Esim. nämä Marimekon mekot/tunikat kelpaisivat.

 

you got my head filled with songs.

Sovimme parhaan kaverini kanssa, että tästä lähtien perjantai on virallinen Korkokenkäpäivä. Minulla ainakin on tapimuksena hamstrata laatikot täyteen ihania kenkiä, joita ei sitten turhan usein tule ulkoilutettua. Arkiaamuisin kun ensimmäiset Converset eteisestä ovat niin helppo ratkaisu... Perjantaifiilistä korot kuitenkin nostavat heti aamusta, joten idea on mielestäni loistava. Tänään jalkaan päätyneet vaaleanharmaat ovat luottokorkkarini, sopivan matalat ja järkevät kävellä, ja käyvät lähes kaikkeen.

Parin kokeilukerran myötä olen huomannut, että korkojen kanssa tulee pukeuduttuakin eri tavalla. Kokeiltua sellaisia juttuja, joita ei matalien kenkien kanssa ainakaan kouluun pukisi. Tänään vuorossa olivat ylipolvensukat. Kuten aina uusien juttujen kanssa, yhdistin ne vanhoihin lempivaatteisiin. Flunssani on tällä hetkellä kamala, joten palestiinahuivi kaulaan lämmittämään- tuo huivi on muuten oikeasti Palestiinasta ostettu.

i'll cross the sky for your love.

Kävin sunnuntaina pitkästä aikaa kirppareilla. Yhden jutun löysin: Samu-Jussi Kosken Marimekolle suunnittelema neuletakki. 5 euroa, ei paha. Materiaali on villa-lyocell-sekoitetta, ja aivan ihanan tuntuista. Väljä mallikin miellyttää  (kokolapussa lukee XL), eikä harmaan sävyssäkään ole valittamista. Tämä on päätynyt heti päivittäiseen käyttöön, eli mustalla Marimekko-neuleellani, jota käytän pelottavan usein, taitaa olla kilpailija.

Taustalla on muuten huonettani äidiltäni (talossa asuu tällä hetkellä isovanhempani, kun äiti on ulkomailla töissä). Järjestin huoneen uudelleen, mutta punaisen ja vaaleanpunaisen yhdistelmä hieman epäilyttää...

let your body decide.

Siinä se nyt sitten on, tragus -lävistys. Peruttu historiantunti päätyi hyötykäyttöön, kun viimeinkin sain itseni tsempattua lävistäjälle asti. Pari vuotta sitten ottamaani napakorua en varmastikaan jännittänyt näin paljoa... Monessa paikassa kun on peloteltu, että rustoon sattuu mukamas niin paljon enemmän. Ei sattunut yhtään, joten turhaan stressasin. Ja vaikka se hieman olisikin tuntunut, on kipu mielestäni sen arvoista. Mutta siis joo, Backstagella täällä Järvenpäässä kävin ottamassa ja kaikki sujui kivasti ja tämä on ihana.

suddenly i see.

Viime viikolla tilaamani uudet rillit saapuivat tänään. Uudet lasit ovat Ray-Banilta, nämä ovat väriltään todella tumman punaiset (näyttävät kuvissa ja oikeastaan livenäkin mustilta) ja itse tykkään näistä hirmuisen paljon. Edelliset lasini olivat haalean väriset ja muutenkin pliisut, nämä ovat lähes täydellinen vastakohta niille. Kuitenkaan nämä eivät mielestäni ole liian nörttilasit, en usko, että sellaiset minulle sopisivat.

PS: Ray-Ban -kokoelmaani ilmestyi loppukesästä eräs toinenkin lisäys, kiinnostaisiko näin aurinkolasikauden lopulla esittelypostaus kaikista Reiskoistani?

take it away i never had it anyway.

Ensinnäkin hieman muutoksia ulkoasuuun, oikeastaan laitoin koko jutun uusiksi... Olen perinteisesti lusmuillut liikuntapäivät, eikä tämäkään vuosi ollut poikkeus. En siedä koululiikuntatuntejakaan, joten koko päivä, hyyyh... Missä ovat kuvispäivät tai ihan-mikä-tahansa-muu-aine-paitsi-liikuntapäivät?

Laiskottelu kuitenkin kelpasi ja sain syksyn hankinnoista värilliset sukkikset hankittua. Lisäksi yritin soittaa lävistäjälle tragus-aikaa, mutta siellä ei vastattu. Ensiviikolla tai ehkä jopa huomenna uusi yritys, taidan vaan suoraan marssia liikkeeseen, sillä aion todellakin saada sen aikaiseksi.