testing 1-2-3.

Siinä se nyt on, uusi paras ystäväni: järjestelmäkamera. Kuvanlaatu tällä tontilla saattaa siis asteittain parantua, kunhan pääsen noloista peilikuvista yli ja opettelen oikeasti käyttämään tuota ;) (Kukaan ei varmaan halua kuulla minun saarnaani aiheesta "ai faijasi osti sulle kalliin järkkärin, ai sä kuvaat peilin kautta automaattiasetuksilla?"....) 

Mutta joo. On se vaan ihana, läheltä ja kaukaa, pimeässä ja valoisassa. Yläkuvassa testaan itselaukaisijaa aina yhtä skarpin näköisenä (ja on tuo huonekin aika siisti), alakuvassa pelataan bilistä poikien kanssa, siitä spontaanit tiistaikännit jatkuivatkin sitten paikallisen räkälän karaoke-iltaan, huhhuh. Itsehän en siis laula julkisella paikalla, mutta muiden esityksiä kelpasi kuunnella.

Kesäloma on kyllä ihanaa luksusta, pari autuasta viikkoa tekemättä yhtään mitään. Pääsykokeetkin (Tampereen yliopisto, hallintotiede) olivat ja menivät, ja melko huonosti menivätkin. Olen tässä alkanut asennoitua välivuotta kohtaan, mm. vuokra-asuntoja selailemalla... Katsotaan, katsotaan.

lapko @ tavastia.

Yo-juhlista on tulossa ainakin jonkinlainen juttu, mutta perjantai-ilta oli niin hohdokas, että siitä on kirjoitettava ensiksi :) Suunnattiin parin kaverin kanssa Helsinkiin, mentiin vähän epämääräisellä porukalla Tavastialle, siellä soitti ihana, ihana Lapko. Ville Maljan mikroshortsit saivat pojat pyörittelemään silmiään ja muut viihtyivätkin paremmin baarin puolella, mutta minä fanityttöilin eturivissä. Lapkon uusi levy on jotakin aivan nerokasta, ja bändi toimi livenäkin aivan mahtavasti. Jotenkin vaan stressikevät tuntui purkautuvan ja fiilis oli huippuhyvä, kaikki järjelliset ajatukset katosivat päästä musiikin tieltä.

pariisin kevät @ espan puisto.

Yo-juhlien järjestäminen on ihan kamalaa, olen varmaan ihan kamala ihminen, mutta perinteet ja pönötys eivät voisi vähempää kiinnostaa. Rakas äitini on kuitenkin päättänyt järjestää perinteiset pönötysjuhlat, eli jotakuinkin kaikki asiat tapahtuvat tismalleen päinvastoin, kuin itse haluaisin. Perhesovun rakoillessa katsoin eilen parhaaksi paeta siivoushelvettiä Helsinkiin, Espan puistossa esiintyi iki-ihana Pariisin Kevät ilmaiskeikalla, lämmittelijänä virolainen Ewert & The Two Dragons. Molemmat bändit, varsinkin PK, olivat aaaaaivan huippukivoja :)) Sää oli hieman kolea, mutta fiilis ihanan lämmin: tästä taas lähtee kunnon keikkakesä, loma ja kaikkea muuta huippua.

Alun perin olin jo lähdössä yksin liikkeelle, mutta kaverini Anni onneksi ilmestyi viime hetkellä seuraksi :)) Keikan jälkeen törmäsin yhteen tuttuun, oli kiva nähdä pitkästä aikaa ja vaihtaa kuulumiset. Koska tiedossa oli aikaisia aamuherätyksiä, jätettiin Annin kanssa rajummat jatkot väliin, latte ja juustokakku toimivat viileän ulkoilman jälkeen kivasti.

Kohta lähdenkin taas kerran stadiin päin, onhan ne Lapkon levynjulkkarit nähtävä, vaikka kuinka olisi yo-juhlaa huomenna ohjelmassa.... Tavastialle siis, ja huomenna typeriä sukulaisia ja pahaa kakkua oikein koko rahalla...

everybody in the place.

Huh, olipahan taas viikonloppu täynnä kaikkea kivaa ja kesäistä toimintaa! Kyllä tuo auringonpaiste vaan saa fiiliksen ylös, elo tuntuu huomattavasti kevyemmältä ja helpommalta, kuin pakkasessa kärvistellessä. Perjantaina vähän notkuttiin porukalla puistossa ja käytiin vähän grillailemassa, ilta jäi aika lyhyeksi, kun aamulla oli aikainen herätys töihin.

Lauantain kamalan työpäivän jälkeen suunta Helsinkiin, siellä käytiin yläkuvassa harppovan kaverini kanssa mm. Fashion Stock Sales-tapahtumassa Vanhalla YO-talolla. Viime vuonna tein sieltä ihan megamahtavan löydön (unelmien Parikat!), mutta tänä vuonna ei oikein tuntunut löytyvän mitään. Valikoima saattoi tietty olla varsin loppuunkaluttu, kun pääsimme paikalle vasta aika myöhään, mutta toisaalta, myös hintataso tuntui viime vuotta korkeammalta... Yksi pikkujuttu tuli kuitenkin ostettua, siitä lisää myöhemmin.

Rättien penkomisen lisäksi käytiin Maailma Kylässä -teltoilla, siellä oli vaikka mitä kiinnostavaa. Itse ostin vähän sarjiksia pitkästä aikaa, sarjakuvat ovat minulle tosi tärkeä taidemuoto. Olen ihaillut Milla Paloniemeä jo aikoja, meikä oli ihan Siili-fani pari vuotta sitten, ja tuo Kettu ja minä meni tällä kertaa lahjaksi ketuista tykkäävälle siskolle. Baarien nainen puolestaan on tuttu jo Jupun blogista, suosittelen lämpimästi tutustumaan :)

Vaikka Stock Sales ja Maailma Kylässä oikein nastoja juttuja olivatkin, oli se ykkössyy raahautua stadiin Jäähallilla: The Prodigy. Ennen keikan alkua tuntui, että jalat ovat jo valmiiksi ihan väsymyskuoleman partaalla, mutta kyllä jytisevä basso vaan veti hyppimään, riehumaan ja tanssimaan. Vaikea kuvailla, miten mahtavaa on, kun vellova massa ihmisiä ympärillä on ihan yhtä fiiliksellä mukana, kuin itsekin. Tuntuu, että ajan- ja paikantaju vaan häviää jonnekin, kaikki on siinä hetkessä tai jotain.

Päällä oli Monkista löydetty reivi-toppi avonaisella selällä, ostin näitä parissakin värissä. Alla oli bikini-yläosa, mutta kyllä hiki virtasi siltikin. Luottofakut Weekdaysta ja jaloille aika kuolemaksi koituneet Vagabondin kiilakorot. Keikat ovat niitä tilaisuuksia, joissa on erityisen hauskaa olla todella pitkä, näkyvyys on hyvä miltein paikasta kuin paikasta. Yöllä kotona napattu peilikuva kyllä kiteyttää päivän fiiliksen: väsynyt, mutta perkeleen onnellinen :)

wave of light.

Tänään olen pitänyt puistossa lorvailusta ystävien kanssa, valosta ja lämmöstä, sipseistä, korkeasta paikasta, Järvenpäästä, hatusta, aurinkorasvan tuoksusta, Wayfahrereista ja graffiteista.

Tänään olen inhonnut pesäpalloa, rusketus-/palamisrajoja ja Päivi Räsästä. Onneksi tämä lista on lyhyempi.

syksy on paras vuodenaika kuolla...

...mutta kesä on paras vuodenaika elää. 

Kaikessa satunnaisuudessaan aivan mahtava viikonloppu. Perjantaina töiden jälkeen onnistuin lukitsemaan itseni kotoa ulos, taidokasta. Ei siinä muuten mitään, mutta lähimmät avaimet olivat mutsin mukana Lahden lähellä. Ei auttanut kuin ajaa pari tuntia suuntaansa. Kiitos Drive -leffan, pystyi idioottimaisen edestakaisin-autoilun ja bensantuhlauksen muuttamaan mielessään spontaaniksi yhden hengen road tripiksi. Asenteenmuutos auttoi, lauloin suomipopin mukana ja kaahailin tyhjällä moottoritiellä, aika kivaa oikeastaan. 

Parin tunnin autolenkin jälkeen jatkoin vielä kaverin kotibileisiin, sieltä toisiin kemuihin ja lopulta kolmen aikaan kotiin. En tuntenut niistä porukoista juuri ketään, eivätkä olleet sen tyyppistä väkeä, johon haluaisin lähemmin tutustuakaan, mutta olipahan vaihtelua tavallisesta. Lauantain duunipäivä oli varsinainen kärsimysnäytelmä, karma selkeästi iski takaisin, kun helvetillisen väsymyksen kruunasivat todella vihaiset asiakkaat ja päälleni hajosi mm. kaljatölkki sekä jogurttipurkki. Asiakaspalvelutyön huippuhetkistä voisin joskus kirjoittaa romaaninpuolikkaan, sen verran persoonallista jengiä käy meillä kaupassa...

Kamalan työpäivän jälkeen otin pitkän, kuuman suihkun ja "oho nukahdin sohvalle pariksi tunniksi"- tyyppiset päiväunet, joiden jälkeen mieliala ja virkeystila kohosivat tuntuvasti. Siiderit ja Garagea (on muuten älyttömän hyvää!) messiin, ja puistoon piknikille. Piknik-seurana Keski-Uudenmaan Vihreät Nuoret ja Opiskelijat -jengiä eli tuttavallisemmin kurvilaisia. Kurvin jutuistakin pitää kirjoitella joskus lisää, meikän mielenkiinto poliittista vaikuttamista kohtaan on vaihteeksi huipussaan.

Puistossa aloittelun jälkeen ilta jatkui "yllättäen" vakkari-baari Swengissä, siellä oli ohjelmassa punk-ilta ja soittamassa mm. The B And The Band, jota fiilistelinkin jo joskus aiemmin. Oli ensimmäinen kerta, kun onnistuttiin näkemään bändiltä ihan kokonainen keikka, meno oli tälläkin kertaa oikein jees. Energistä räminää, jonka tahdissa kelpaa heilua. Muutkin bändit olivat ihan hauskoja, vaikka en niistä aiemmin ollut kuullutkaan.

Tämä sunnuntaiaamu on lähtenyt leppoisan hitaasti ja edessä parin päivän vapaat, eli hyvä fiilis toivon mukaan jatkuu :)

zigzag.

Okei, ensimmäinen kokeilu blogata puhelimella... Automaattinen tekstisyöttö tarjoaa ihan mitä sattuu, joten pistän kaikki kummallisuuset sen piikkiin. Tällä hetkellä istun kirjastolla pääsykoekirjan kanssa, mutta kuten iheistoiminnan määrästä voi päätellä, ei lukumotivaatio oikein loista. Kuvissa (joiden näkyvyydestä ei ole todin mitään varmuutta) on eilisen lätkäpelin aikaiset jutut, tukka leteillä ja CTRL:n yllättäen kirppikseltä löytynyt huppari. Viikonloppu on vaihteeksi enemmän kuin tervetullut, mutta tämä ilta menee töissä istuen... Ehkä sitten huomenna paremmalla menestyksellä jotakin kivaa.

lohtushoppailua: brasilialaiset muovikengät.

Paita Topshop, toppi Bikbok, farkut Weekday, kengät Melissa.

Eipä ollut erityisen hyvä fiilis aamulla lukea lehteä, siellä kun komeilivat alueen ylioppilaiden nimet listassa. Listassa, jossa ei tosiaan minun nimeäni ollut. Valmistumisesta ei vieläkään ole varmuutta, ja epätoivo alkaa iskeä. Kaikki tsemppaavat aivan ihanasti, esimerkiksi mummon kannustusviesti alkoi melkein itkettää, mutta silti turhauttaa ja surettaa.

Parin päivän takaisen lohtushoppailun saldo: Melissan sandaalit. Melissat ovat siis brasilialaisia, ympäristöystävällisesti (muistelen lukeneeni, että jossain määrin kierrätetystä muovista, mutta en löytänyt nopeasti tälle varmuutta) valmistettuja kenkiä. Ajatus muovikengistä on tietysti vähän hassu, "varmastihan ne hankaavat ja hiertävät" oli ainakin oma ensimmäinen ajatukseni. Mutta, itseltäni löytyy entuudestaan yksi korkkaripari Melissalta, ja ne ovat yllättävän mukavat jalassa, ja parin päivän käyttökokemuksella sandaaleista voi sanoa samaa. Ja onhan niissä söpöt rusetit ja kaikkea.

Topshopin ruutupaita on kirppikseltä, väsynyt naama ja räjähtänyt tukka ihan omasta takaa. Tänään on onneksi vapaapäivä, aikaa yrittää rentoutua ja illalla jääkiekkoa. Sekametelipostauksen loppuu vielä päivän jumitusbiisi, Zooey & Joseph on kyllä laittoman söpöjä. Voisi katsoa 500 days of Summerin taas vaihteeksi.

sometimes life isn't easy.

Koska en koe mitään tarvetta pitää minkäänlaista hyvänmielen blogia (tiedättehän, sellainen blogi, joissa on tuoreita kukkia ja kotitekoisia leivoksia ja aurinko paistaa ja vaatteet ovat nättejä ja tukka aina hyvin?), niin totean, että tänään oli ihan paska päivä.

Aamu alkoi kahvilla ja tupakalla, se siitä röökilakosta taas. Loistava meno jatkui itkukohtauksella opon vastaanotolla, eipäs olekaan vähään aikaan tullut julkisesti vollotettua. Koulujutut ovat siis yhä edelleen ihan päin helvettiä, enkä vieläkään tiedä, olenko tämän kevään ylioppilas vai en. Pää alkaa hajoamaan tähän stressiin ja ahdistukseen ja sähellykseen, tekisi mieli vaan antaa suosiolla periksi ja valmistua vasta syksyllä. Välivuosi ei kyllä houkuttele yhtään, mutta aika todennäköiseltä se nyt kyllä näyttää...

Kaikkein turhauttavinta on, että en voi syyttää tilanteesta ketään muuta, kuin itseäni. Minä olen se, joka lintsasi melkein koko viimeisen jakson. Minä olen se, joka on jättänyt esim. liikuntakursseja kesken tai käymättä. Minun olisi pitänyt hoitaa omat opiskeluni kunnialla. En vaan ole jaksanut, saanut aikaiseksi, välittänyt. Ja nyt homma yllättäen kusee.

Koulujuttujen jälkeen suuntasin lohtushoppailemaan palkkapäivän kunniaksi. Olen kyllä ihan surkea taloudenpitäjä, säästövinkkejä vastaanotetaan! Ei sillä, kyllähän minä vielä yhdet kengät tarvitsin (joopa joo...), ja aivan ihanat sandaalit löytyikin, esittelen ne joskus toiste. Lisäksi käytiin kaffella kaverin kanssa, sainpahan angstailtua jollekulle, ja valkosuklaamuffinssin jälkeen mieli oli huomattavasti parempi. Vielä kun saisi itseä niskasta kiinni ja asiat hoidettua, helpommin sanottu kuin tehty.

Jakku Lindex, paita Herra Ylppö-fanipaita, farkut Cheap Monday, punaiset sandaalit Palestiinasta.

weekend wars.

Takana on aivan huikea viikonloppu, lauantaina oli vaihteeksi Rikospaikka-klubi Swengissä ja voi mitä menoa, ihan mielettömän kivaa! Huippumusaa ja huipputyyppejä, basso jauhoi ja tanssittua tuli oikein huolella, ja vähän pussailtuakin, hah. Tämän kokoisessa kaupungissa piirit ovat tosin aika pienet, mutta ei voi mitään...

Tänään suunnattiin kaveriporukalla jonnekin Tuusulan perukoille jonkinlaisen kosken rannalle. Virallinen tekosyy luontoretkeen olivat eräät pari viikkoa sitten olleet synttärit. Grillailtiin ja hengailtiin, ja vaikka en todellakaan ole mikään tervehenkinen ja reipas ulkoilmaihminen, oli tosi mukavaa :))

Päällä oli yksi viime aikaisista kirppislöydöistä, Acnen paita, joka on edestä ohutta puuvillaa ja selkä puolestaan on läpikuultavaa silkkiä. Käytännöllinen ja tavallaan arkinen peruspusero, mutta kuitenkin siinä on jokin juju, mistä tykkään. Ja mitä olisikaan kliseinen rättiblogi ilman iPhonella otettuja peilikuvia, Pixlr-o-matic -muokkauksia ja Marc Jacobsin Daisya...? 

Takki CTRL, paita Acne, shortsit Cheap Monday, lasit Ray Ban, reppu Fjällräven, kengät Converse.