olavi uusivirta @ swengi.

28.6.2012 @ Swengi, Järvenpää

Olen vieläkin ihan kädetön uuden kameran kanssa, tarkennukset harittavat pahasti, valotukset ovat ihan mitä sattuu ja niin edelleen. Mutta ihan sama, tässä sitä sitten opetellaan. Ja Olavi on silti ihana.

snapshots.

Huuuuh, viikon tempo on ollut aika huima. Raskaan työviikon päälle vielä kaikki muutkin huitelut, niin rauhaisa sunnuntai on vaihteeksi aivan ihana. Paistoin croissanteja ja pekonia aamupalaksi (klo 13:45 = selkeä aamu...), ja mansikoita sekä kahvia lisäksi, täydellinen krapulan karkoitusresepti.

Syy hieman darraiseen oloon näkyy tässä: Rikospaikka -klubi eilen, soittamassa DJ Lenno. Helvetin hyvä meno, kuten aina. Lisäksi kaksi kaveria järjestivät ISOT yhteissynttärit, jossa kävin sekä aloittelemassa että jatkoilla. Bileet olivat jo alunperinkin melko massiiviset, ja kun mukaan vielä tuppasi kaverin-kaverin-kaveria, oli porukkaa paljon. Mutta kivaa oli ja mitään kamalaa tuhoa kukaan ei kai saanut aikaan ja ainakin minulla oli ihan huippuhyvä ilta :))

Rikospaikan lisäksi Swengissä tuli notkuttua myös torstaina, jolloin siellä oli keikalla ihana, ihana Olavi Uusivirta. Keikalle lähtö meni vähän säätämiseksi, kun kaverin aikataulut lahosivat ja lopulta lähdin yksin liikkeelle. Onneksi Järvenpää on niin pikkupaikka, että aina törmää tuttuhin, joiden seuraan voi tuppautua. Keikka oli "yllättäen" ihan mahtava, Swengi on paikkana sellainen, että kaikki bändit ovat siellä jotenkin parhaimmillaan, tunnelma on niin intiimi ja ainutlaatuinen. Olavin uusi levykin on aivan loistava, en ole tänä kesänä juuri muuta kuunnellutkaan. Ostin levyn myös vinyylinä, ja fanityttöilin siihen nimmarinkin. (Teen muuten vielä toisen postauksen keikkakuvista erikseen!)

Muuten minulle kuuluu vaihteeksi oikein hyvää, töissä pakertamisen lisäksi olen nähnyt paljon kavereita, mm. pokeri-illan ja lonkkaroinnin merkeissä. Perjantaina kävin luovuttamassa verta, kun vihdoinkin sain taas siihen luvan, kun tatuoinnista oli kulunut tarpeeksi aikaa. Verenluovutus on tapa, jota suosittelen ihan kaikille, jotka sen kriteerit täyttävät. Ei ole hirveä vaiva mennä hetkeksi loikoilemaan paikalleen, bonuksena pullakahvit ja söpöjä valkotakkeja ;) Ei satu, itselleni ainakaan ei ole koskaan tullut pahaa oloa tai mitään muutakaan haittaa, mutta hyvä mieli on joka kerta taattu.

Postauksen yleisen randomiuden maksimoimiseksi vielä kuva Nellistä, kaverin jackrusselinterrieri-vauvasta. Pikkuinen on niiiiiin laittoman suloinen, että sille ei voi kuin lässyttää järkensä menettäneen tavoin. Mutta ne pikkuiset tassut! Ja pehmoinen turkki! Ja pieni kuono! Ja hapsottavat korvakarvat! Ja maha! Ja koiranpennun tuoksu!

lonkkari-intoilua.

Siinä se nyt on, ja tajuttoman hieno onkin!

Lauta löytyi tosiaan huuto.netistä ja kävin juhannuksena hakemassa sen Jyväskylästä. Ei ollut varsinaisesti halpa, mutta toisaalta tuli edullisemmaksi, kuin uuden osto. Lisäksi tuo on kuitenkin todella laadukas kapistus, jolla kelpaa treenailla. Malliltaan Landyatchz Maple Wedgeflex, jos nyt jollekin sanoo jotain (ei minulle ainakaan, mutta asiaan vihkityneempi kaveri vakuutti sen olevan loistolaite...).

Ja tyyli ennen kaikkea, myös lautaillessa ;) Toppi on alelöytö Weekdaysta, ohuenohutta kangasta ja kirkuvan oranssinpunainen, tykkään. Tuubihuivi yrittää pitää juhannusflunssan kurissa, huonolla menestyksellä. Äidin Palestiinasta tuomaan (paikallista käsityötä!) pikkulaukkuun menee puhelin ja avaimet, enempää - tai helpommin särkyvämpää - omaisuutta en uskalla laudan kanssa pitää mukana. Marimekko-Converset saivat uuden uran skeittikenkinä, pitäisi varmaan hankkia kunnolliset Vansit siihen tarkoitukseen...

Ja tärkeimpänä SUOJAT. Yhdistelmä minun surkea tasapainoni + jotakin pyörillä liikkuvaa on sen verran riskialtis, että ennakkoon varautuminen on ehdottoman tarpeellista. 

se on täällä!

...nimittäin, meikäläisen ikioma lonkkari, vihdoinkin! Olen rullaillut kotikatua edes takaisin koko illan, ja vaikka kuva antaakin vähän ylidramatisoidun vaikutelman vauhdista, niin pirun kivaa on ainakin ollut opetella potkuttelemaan. Jee jee, olen niin innoissani!

ylivalotus on ystävä?

Mitäpä muuta sitä maalla tekisi, kuin kuvaisi omaa naamaansa. Tai omia sormiaan, useaan kertaan paikkailtua ja silti taas vähäsen lohkeillutta täydellisen punaista kynsilakkaa. Tai sateista maalaismaisemaa, papan halkopinoja ja metsää, jossa on lapsena tullut rymyttyä tuntikausia.

Taisin pohtia samaa jo vuosi sitten, mutta jotenkin täällä maalla aika vaan tuntuu kulkevan hitaammin, muutokset ihmisissä ja ympäristössä ovat tuskin huomattavia. Täällä kaikki on yksinkertaisempaa ja rauhallisempaa, tavallaan ihastuttavalla, mutta toisaalta melko ahdistavallakin tavalla. En ikinä pystyisi asumaan näin pienessä paikassa, jossa naapurien asiat tiedetään paremmin, kuin omat. Jossa ympärillä on pelkkää metsää, ja "lähi"kauppaan yli kymmenen kilometriä.

Arvostan sitä, miten vähällä esimerkiksi isovanhempani tulevat toimeen ja poden huonoa omaatuntoa omasta materian- ja mukavuudenhalustani. Toisaalta, omat haaveeni ja toiveeni ovat aivan toisenlaisia, ja ehkä ihan hyvä niin. Parin päivän pako arjesta tulee toisinaan tarpeeseen, täällä on hyvä rauhoittua ja ajatella, tai vaihtoehtoisesti olla ajattelematta, loikoilla vain. Huomenna pääsen palaamaan kaupunkiin ja omaan elämääni, sinne, minne kuulunkin.

juhannustaikoja.

Juhannus maalla, aika perinteistä. Tosin, järkyttävä flunssa ei oikein nostattanut juhlatunnelmaa, mutta ei voi mitään, tässähän tämä niistäessä ja yskiessä menee. Ja mummon herkkuruokia mässyttäessä, kuinka paljon ihminen saa itseensä ahdettua sapuskaa parissa päivässä?!

Tänään käytiin aamupäivästä toimittaja-tätini kanssa kuvaamassa juhannustunnelmia, city-tyttö päätyi keskelle kukkapeltoa pitsimekkoineen. Ollaan tädin kanssa selkeästi sukua, molemmat ihan yhtä innoissaan kameraleikeistä.

ylioppilaskuvat.

Aamulla sähköpostissa odotti ihana yllätys: valmiit yo-kuvat. Olen näihin ihan älyttömän tyytyväinen, ovat just niin hyvät, kuin toivoinkin, elleivät jopa paremmat! Kuvat otti siis Anna Äärelä ja kuten jo maanantaina heti kuvausten jälkeen fiilistelin, oli kuvaustilanne todella rento ja kiva. Näitä kuvia kelpaa kyllä katsella vuosienkin päästä :)

Yo-juhlapäivän asustus (itse juhlapäivän kuvat ovat jossakin sukulaisten kameroissa, eipä ole näkynyt...) oli tosiaan seuraavanlainen: Marimekon mekko, Minna Parikan kengät, kasa Kalevalan koruja ja tukka kiharalla. Ja tietysti tuo hatun hirvitys.

keskiviikko kiasmassa.

Käytiin parin kaverin kanssa Kiasmassa tänään! Olen suunnitellut sinne menemistä jo iät ja ajat, ja viimeisen virallisen kesälomapäivä oli sitten oivallinen tilaisuus tämän suunnitelman toteuttamiseen, ja arki-iltapäivänä siellä ei paljon porukkaa ollutkaan. Musiikkiaiheinen näyttely oli kai juuri loppunut, mutta sarjisjututkin kiinnostivat kyllä. Kohdassa, jossa sai itse piirtää strippejä, Sara taiteili tilannekatsauksen yllä olevan kuvan otosta :) Kameralla tuli leikittyä muutenkin aika paljon, mutta olen edelleen ihan tunari sen kanssa...

Jostain syystä ylläolevan kuvan väitettiin sopivan minulle, ei ehkä mökkiviikonlopun jälkeen ole varaa kommentoida mitään. Alla Occupy-aiheisia kylttijäljitelmiä, pikkukuvissa oli siis alkuperäiset kyltit mielenosoituksista.

Katja Tukiaisen juttuja olen joskus aiemminkin nähnyt jossakin, ja pinkki yksisarvissarjakuvatila oli ihan tajuton. Korkea tila, vaaleanpunaisia lamppuja ja vinoneliönmallisista jättiruuduista koostuva sarjakuva, todella hieno ja suloinen.

Elämäni ensimmäinen ihan oikea palkallinen kesäloma alkaa nyt olemaan ohi. Pari viikkoa tuntui paljon pidemmältä ajalta ja ehdin tekemään paljon kaikkea kivaa ja ennen kaikkea rentoutua kunnolla. Yliopistohaun tulokset ja kaikki epämääräiset tulevaisuusahdistukset vähän yrittävät kummitella takaraivossa, mutta ei niille vielä voi tehdä mitään. Vielä tämä kesä on aikaa keikkua tällaisessa omituisessa välitilassa, tunnetta on vaikea selittää... Tavallaan kaikki on ennallaan, samaa vanhaa ja tuttua. Ja sitten taas tavallaan kuitenkin on sellainen olo, että kaikki on muuttumassa, että itse on kehittynyt, päässyt eteenpäin, valmistautumassa johonkin uuteen... Vielä kun tietäisi, mihin.

vanha ja raihnainen.

Mökkireissu oli varsin mahtava ja koko porukka selvisi hyttysen puremia lukuunottamatta jotakuinkin vauriotta kotiin. Tänään meikä täyttikin sitten 19v. ja varsin kostea viikonloppu jatkui vielä pienellä baarihengauksella lähinnä tyttöporukalla. Näiden neitien kanssa kelpasi höpötellä, huomenna mennään varmaankin brunssintapaiselle heti aamusta.

Synttärijuttujen lisäksi tänään oli huippujännä päivä muutenkin, kävin stadissa ja superlahjakas Anna Äärelä otti mun ylioppilaskuvani. En ole maailman luontevin valokuvissaposeeraaja, mutta kuvaustilanne oli suorastaan mukava ja hauska, ja odotan innolla lopputulosta :) Tulee varmasti persoonallisempaa jälkeä, kuin omalla takapihalla tai tavallisessa valokuvausstudiossa kököttäessä.

Kuvien ottamisen lisäksi stockamummoilin (Stockmannin asiakaspalvelulle miljoona peukkua, metsästin yhtä juttua tädilleni, ja useampi myyjä auttoi todella ystävällisesti :) ) ja tein pahan virheen eksyessäni Weekdayn ja Monkin aleihin. Sieltä lähti mukaan vaikka mitä, mm. alakuvan farkkushortsit ja pari toppia...

 Farkut & toppi Weekday, kengät Palestiinasta, huivi Pieces, kassi Lapko-fanikamaa.

taas yksi "kesä on ihana!"-postaus.

Loppupostaus on lähinnä tavanomaista "jee kesällä on kivaa, kesäloma on ihana, puistossa notkuminen on jees, aurinko paistaa ja ruoho on vihreää!" -fiilistelyä, mutta tuossa ylhäällä näkyy parin viime päivän siistein juttu: longboard! Olen jo viime kesästä lähtien ihaillut parin kaverin lautoja ja kelaillut, josko minunkin pitäisi testata lajia. Nyt sain kaverilta pikaisen opastuksen lajin saloihin ja tuollaisen lonkkarin muutaman päivän lainaan. Ja olen aivan myyty!

Rullailin lähinnä kotikatua edes takaisin, ihan perus potkimisen, kääntymisen ja jarrutuksen treenailua. Olen joskus muksuna kokeillut (surkealla menestyksellä koko ajan kaatuillen) lumilautailua, joten laudalla eteneminen ei tuntunut mitenkään mahdottomalta, mutta suojat ovat kyllä silti ihan ehdottomat. Tuo lauta on mulle vähän pitkä, joten innostuksissani nappasin itselleni huuto.netistä vähän lyhyemmän (ja kauniisti kuvioidun, meikä keskittyy olennaiseen... :D) laudan. Saan sen noudettua juhannuksen aikoihin, joten varoitan jo etukäteen: sen jälkeen blogi täyttynee lonkkarointi-jutuista joksikin aikaa.

Lonkkaroinnin lisäksi tosiaan ihan tavallisia kesäjuttuja: puisto-piknik ja auringossa paistattelua, tyttöjen kanssa terassilla istuskelua ja uudella kameralla leikkimistä. Viikonlopuksi suunnataan kaveriporukalla mökille, vaikka en olekaan erityisen innokas mökkeilijä, on tuolla jengillä tosi kiva lähteä.

Meikkaaminen on kesällä ihan yliarvostettua, punainen huulipuna on kaikkien muotilehtien kestovinkin mukaisesti ainut tuote, jota naaman freesaamiseen tarvitsee, kun aurinkolasit (tai tässä kuvassa rillit) peittävät silmät. Ja farkkushortsit tietenkin kesän paras vaate. Pitäisi varmaan metsästää jotkut Levikset kirppikseltä ja näyttää niille vähän saksia, kangastusseja, niittejä tai muita diy-viritelmiä, niin saisi vähän useammat shortsit käyttöön.

Shortsit Levi's, toppi Bikbok, jakku Lindex, Converset ja Ray Ban-rillit.